Kuinka moni palstalainen oikeasti ajattelee" kunnes kuolema meidät erottaa"

Tuntuu näitä palstatekstejä lukiessa, että monelle se ei olekaan kunnes kuolema meidät erottaa vaan kunnes vaikeudet meidät erottaa. Olen itse valitettavasti pahassa paikassa liittoni suhteen mutta kuten johonkin ketjuun aiemmin kirjoitinkin, ei vielä riittävän päteviä syitä erota; mies ei petä, juo eikä lyö. Olen vaan tullut tilanteeseen jossa liittoni antaa aika vähän. Olen itse todellakin tehnyt kaikkeni, ja nyt ei puhuta viikoista tai kuukausista vaan vuosista. Mieskin tietää ajatukseni ja vuosien ajan puhuin siitä, kuinka kohta en enää kestä... ja niin on käynytkin, että tunteet kuolee. Ehkä ne jonain päivänä tulee takaisin, ehkä ei mutta tällä hetkellä en enää edes halua miehestäni luottohenkilöäni, en halua kertoa enkä jakaa hänen kanssaan asioita, en halua enää pettyä. Silti tässä ollaan.

 

Minä ajattelen.

Meillä on ollut omat vaikeutemme 13 vuoden aikana, mutta tuntuu oudolta ajatella, että jakaisin arjen jonkun muun kanssa kuin parhaan ystäväni - se mieheni (loistavan rakastajan lisäksi) - minulle on.

Jos mies jättäisi minut tai kuolisi, en usko, että avioituisin uudestaan. Olen ns. "hankalasti pariutuvaa tyyppiä". En löytäisi toista yhtä hyvää.

 

Minä ajattelen, että niin kauan ollaan yhdessä kun on kivaa. Se ei tarkoita sitä, että ekan vastoinkäymisen tullen erottaisiin. Ei olla erottu, ei. Mutta kivaa pitää olla. Jos menee vuosia niin, ettei ole kivaa, niin sitten erotaan.

Väkisin ei aleta kitumaan, kunnes kuolema meidät erottaa.

Pidän itsestäni sen verran paljon, että en suostuisi elämään liitossa, jossa ei ole kiva olla. Jossa ei ole tunteita jäljellä.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vain väkivalta, pettäminen tai alkoholiongelma olisivat riittävän hyviä syitä eroon. Ei tätä ainoaa elämää sovi tuhlata siihen, että on onnettomana suhteessa, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa.

 

Hep, minä. Ja vaikka kuolema meidät erottaisikin, niin ketään en voisi rakastaa niin kuin häntä ja hän olisi aina läsnä elämässäni.

Ei alkuhuumaa, vaan vahvaa 12 vuotta vanhaa rakkautta <3

 

Hep.

Minä, en kestä ajatusta, että joutuisin jonakin päivänä menettämään mieheni. En halua elää ilman häntä. Toivon, että saamme elää yhdessä loppuelämämme. Rakkautta on riittänyt jo 25 vuotta, joten eiköhän sitä riitä jatkossakin.

 

Minä en ajattele. En ole kyllä naimisiin halunnutkaan.
Ehdotin miehelleni, että muutamme omiin asuntoihimme sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Hän suostui, saa nähdä, mikä on tilanne sitten kun hän huomaa joskus 15 vuoden kuluttua minun olevan edelleen tosissani.
Jatkaisimme kyllä "seurustelua", sillä pidän miehestäni kyllä paljon.
Kaipaan hiljaisuutta ja yksin asumista todella paljon.
Ja vain omien sotkujeni siivoamista.
Ja haluan valita itse ne hetket, jolloin olen tekemisissä muiden kanssa.
Taidan olla itsekäs p*ska, mutta tuolloin varmasti myös onnellinen p*ska.
Jos siis elän noin pitkään.

 

Kai se nyt vaan on niin, että minun ja erään miehen kohtalot on sidottu yhteen, vaikka miten vastaan pyristelisin. Nemo nisi mors.

 

Kai se nyt vaan on niin, että minun ja erään miehen kohtalot on sidottu yhteen, vaikka miten vastaan pyristelisin. Nemo nisi mors.

!
Niin on minun ja miehenikin.

 

!
Niin on minun ja miehenikin.

En silti varmaan häntä koskaan saa. Mut minkäs teet.

 

Minä varmaankin ajattelen että kunnes halu meidät erottaa. Tarkoitan siis ettei oikeasti enää haluta olla yhdessä, niin kauan kuin halutaan, on kaikki vaikeudet voitettavissa jotenkin. Mutta en mä roikkuisi esim. ap:n kuvailemassa suhteessa vain avioliiton valojen velvoittamana.. Ei se ole tervettä eikä hyväksi kenellekään ja itse tiedän että tukehtuisin hengiltä : /

 

Minä uskon, että näin tulee tapahtumaan.

 

Jokainen tehköön miten haluaa, mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä takia suhteessa pysytään vuosia vaikka tunteita ei ole ja on itse onneton. Minulle avioliitto ei ole itseisarvo. En ymmärrä mikä avioliitossa on niin arvokasta, että siinä pitää pysyä vaikka olisi onneton.

 

No mä itse en kauheen helposti periksi anna. Aika monesta pa*kasta ollaan eteenpäin tarvottu ja varmasti monet pa*skat vielä eteenkin tulee, mutta niin kauan kun on edes pieni halu pyristellä eteenpäin niin uskon sen olevan mahdollista. Mutta eihän sitä koskaan tiedä että koska se oma raja tulee vastaan... Eli itse en väkisin pitäisi yllä suhdetta jolla ei oikeesti olisi enää toivoa. Se halu, luja tahto ja luottamus parisuhteeseen pitää löytyä!

 

Ajattelen, että ideaalitilanteessa se menee juuri noin. Haluaisin muutenkin, että kaikki merkittävimmät ihmissuhteet elämässäni olisivat pysyviä. Olen valmis tekemään aika paljonkin töitä hyvien ja tärkeiden ihmissuhteiden eteen. Se ei toki tarkoita, että rakkaus kestäisi ihan kaikkea. Joskus on kuljettava eri suuntaan vaikka olisi rakkauttakin jäljellä.

 

Ajattelen, että ideaalitilanteessa se menee juuri noin. Haluaisin muutenkin, että kaikki merkittävimmät ihmissuhteet elämässäni olisivat pysyviä. Olen valmis tekemään aika paljonkin töitä hyvien ja tärkeiden ihmissuhteiden eteen. Se ei toki tarkoita, että rakkaus kestäisi ihan kaikkea. Joskus on kuljettava eri suuntaan vaikka olisi rakkauttakin jäljellä.

Joskus suurinta rakkautta on irti päästäminen.

 

Joskus suurinta rakkautta on irti päästäminen.

Juu. Ajattelin myös, että esim. jatkuvasti väkivaltaisesta miehestä on itsensä ja etenkin lasten takia erottava vaikka rakastaisi sitä miestä edelleen. Rakkauskaan ei aina riitä.

 

Juu. Ajattelin myös, että esim. jatkuvasti väkivaltaisesta miehestä on itsensä ja etenkin lasten takia erottava vaikka rakastaisi sitä miestä edelleen. Rakkauskaan ei aina riitä.

Suurinta rakkautta lapsia kohtaan päästää irti miehestä jota rakastaa? Mutta juu, todellakin. Ja toisaalta, joidenkin kohdalla se ero on viimein se tikki joka saa ihmisen ymmärtämään että jotain täytyy radikaalisti muuttua.

 

Juu en ajattele. Pidän aivan mahdollisena sitä, että syystä tai toisesta tiet erkanis jossain vaiheessa. Mahdollista toki myös se, että kuolema erottaa.
Mut juu, kynsin hampain en pidä suhteesta kiinni. En ala roikkumaan vuosia epätyydyttävässä suhteessa. Jos parisuhde tuntuu lähinnä painolastilta, ni kyllä mun mielestä on parempi lähteä.

 

Kyllä, ajattelen noin.

 

Meidät voi erottaa kuolema, tai elämä.