miksi aina sanotaan että elämä kantaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vai kantaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta myös jokainen on oman onnensa seppä. En sano, ettetkö olisi yrittänyt kaikkeasi, mutta jotekin itse uskon siihen, että elämä antaa aina uusia tilaisuuksia, jos on vain itse valmis laittamaan itsensä täysillä likoon.
 
[QUOTE="kukka";26102606]Mutta myös jokainen on oman onnensa seppä. En sano, ettetkö olisi yrittänyt kaikkeasi, mutta jotekin itse uskon siihen, että elämä antaa aina uusia tilaisuuksia, jos on vain itse valmis laittamaan itsensä täysillä likoon.[/QUOTE]

Olen vuosia yrittänyt vaikka mitä mutta eipä ole paremmaksi muuttunut.
 
Kantaahan se, jos ei kantais sä olisit vissiin aika päiviä jo luovuttanu ja kuollu pois. Ei se lause tarkoita sitä, että työpaikka, rakkaus tms vaan tupsahtaa nenän etten sun maaten masentuneena kotona. Asioille on silti tehtävä jotain itsekkin.
 
Minulle elämä = läheiset tärkeät ihmiset. Ja tuo sanonta tuntui ihan osuvalta, kun reilun vuoden ikäisen poikansa haudannut ystäväni sai lopulta itkunsa loppumaan avoimen haudan reunalla kun perheen 3- ja 5-vuotiaat tytöt tuli äitiä silittämään ja lohduttamaan.
 
[QUOTE="kukka";26102631]Mitä sä olet yrittänyt?[/QUOTE]

Opiskellut,hakenut mitä vaan työtä yms. mutta eipä minnekkään pääse. Luovuttamista suunnittelen,ei elämässä ole järkeä näin.
 
[QUOTE="vieras";26102635]Minulle elämä = läheiset tärkeät ihmiset. Ja tuo sanonta tuntui ihan osuvalta, kun reilun vuoden ikäisen poikansa haudannut ystäväni sai lopulta itkunsa loppumaan avoimen haudan reunalla kun perheen 3- ja 5-vuotiaat tytöt tuli äitiä silittämään ja lohduttamaan.[/QUOTE]

Minulle ei lapsi ja mies riitä syyksi elää.
 
Ihan varmasti on vielä jotakin reittejä katsomatta. Älä luovuta. Miten olisi oppisopimus? Opiskele uusi ammatti? Hae töitä muualtakin kuin lähipaikkakunnilta ja muuta? Kyllä sä keinot keksit :)
 
[QUOTE="kukka";26102673]Ihan varmasti on vielä jotakin reittejä katsomatta. Älä luovuta. Miten olisi oppisopimus? Opiskele uusi ammatti? Hae töitä muualtakin kuin lähipaikkakunnilta ja muuta? Kyllä sä keinot keksit :)[/QUOTE]

On tullut jo noita kokeiltua.
 
[QUOTE="vieras";26102676]Ihan tosi? Joku kiva duuni olisi parempi syy elää kuin oma lapsi ja/tai puoliso? Ohhoh.[/QUOTE]

Kun tarpeeksi kauan on työtön niin ei noilla ole merkitystä.
 
Nää on aina niin naurettavia. Kaikkia on muka koetettu, kaikkea testattu ja joka onkalo kaivettu ja muka ei mitään. Paskat sanon minä. Joko ap haluaa uskotella itsellee, et nyt on lupa vaan homehtua pois. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta, olisko se kuuluisa asenne kun ei mikään kelpaa.
 
[QUOTE="vieras";26102695]Nää on aina niin naurettavia. Kaikkia on muka koetettu, kaikkea testattu ja joka onkalo kaivettu ja muka ei mitään. Paskat sanon minä. Joko ap haluaa uskotella itsellee, et nyt on lupa vaan homehtua pois. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta, olisko se kuuluisa asenne kun ei mikään kelpaa.[/QUOTE]

Kyllä olen yrittänyt vaikka mitä. Nyt vaan mietin miksi jatkaa elämää jos se on tällaista?
 
Kyllä olen yrittänyt vaikka mitä. Nyt vaan mietin miksi jatkaa elämää jos se on tällaista?

Ymmärrän sinua paremmin, kuin luulet. Minun elämä on ollut yhtä taistelua. Ihan alusta lähtien. Taistelen edelleen, nyt ikää on 35 vuotta. Tuntuu, että kaikki mitä teen, valuu käsistä, muuttuu paskaksi tai ei onnistu.

Raha-asiat on aina huolena ja nyt kun viimein sain työpaikan, sieltä minut lykättiin kouluun työn ohessa. Nyt taas tuntuu, että en kertakaikkiaan jaksa selvitä enää tästä. Erityislapsi, vuorotyö, ripeätahtinen opiskelu vapaa-ajalla ja muitakin lapsia. Palkkio opiskelusta on vakityö, joka on todella raskasta työtä.

Joskus tekis mieli vaan kirkua ja huutaa. Mutta ei mulla ole ketään. Lasten vuoksi yritän, mutta nyt tuntuu, että voimat loppuu.
 
Mietin, onko sanonta elämä kantaa ristiriidassa sanonnan, kellekään ei annetta suurempaaa taakkaa, kunn jaksaa kantaa. Mutta en itsekään tiedä vastausta. Toisessa kantaa elämä, toisessa on itse taakan kantaja.
Silti uskon, että niissä puhutaan samasta asiasta. Elämän kantavuuden miellän sellaiseksi, jota ei itse välttämättä näe tai tunnista, ainakaan niinä hetkinä, kun on kovin vaikeaa ja synkkää.
Elämän kantavuus on mielestäni sellaista, jonka oivaltaa ehkä joistain elämänsä vaiheista vasta jälikäteen.
Toisille se kantavan voiman määritelmä voi olla vaikkapa jumala, toiselle ihminen itse. Mutta se kantavuus, on jotakin joka pitänyt elossa, auttanut kulkemaan vaikeiden aikojen ohi. Pimeinä ja raskaina aikoina, ei sitä voimaa itse tunne.

En usko, että elämän kantavuudella poissuljettaisiin se, etteikö ihminen voisi itse vaikuttaa asioihinsa. Omilla valinoillaan ja omalla asenteellaan voi melko monessa asiassa vaikuttaa elämänsä kulkuun, vaikka kaikkeen ei voikaan varautua, eikä kaikkea voi hallita. Uskon, että elämä kantaa, mutta uskon myös, että sen kelluttavuutta ja kantokykyä voi itse edistää. Mutta hetkinä, jolloin vain räpiköi, eikä jaksa enää yrittää, elämä pääosin kantaa.

Ei aina tosin, joskus elämän tilalle astuu kuolema.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä