Tiedän mistä puhut. Mä haluisin kans toisen lapsen, mutta mies ei vaan muuta mieltään. Tosin en ole pitkiin aikoihin puhunu koko aiheesta, yritän ite saada tota vauvakuumetta hallintaan. Meillä tosin niin, että kovalla työllä jatkan opiskelut loppuun syksyllä, työpaikka saattais olla valmistumisen myötä valmiina jne. Eli tilanne ihan ok, eikä tarvi ressata. Mies on sanonu syyksi vaan sen, että ei jaksa taas samaa episodia, mitä oli esikoisen alkuaikana ja sitä että, saa taas valvoo yökaudet jne. Tytär kirku pääpunasena ja raajat jäykkänä ekat 2kk ja juostiin lääkäristä lääkäriin. Lopulta selvis että, tyttärellä oli maitoallergia. Ton ekan 2kk ajan kanniskeltiin huutavaa tyttöä ympäri kämppää miehen kanssa vuorotellen, ajeltiin autolla keskellä yötä, käytiin iltasin myöhään ja jopa yöllä työntelemässä vaunuja, nukutettiin tyttöä vaunuissa, keinutettiin lakanalla, kapaloitiin jne. mistään ei ollu apua. Kaikki muuttu ihan toisenlaiseks kun tytär sai avun tohon maitoallergiaan

. Olin alkuun itekkin sitä mieltä että, meille ei enempää lapsia tule. Mun mieli muuttu kun tytär täytti 1v ja siitä saakka taistellu ton vauvakuumeen takia ja tytär nyt 2v. Tosin mulla nyt ei vielä tässä mitään hätää ole, ikää kuitenkin 26v ja vielä vuosia kivasti, että mieskin kerkeis mieltänsä muuttaa

. Toivon todella että muuttais mieltänsä. Mut vaikka ei muuttais ja pysyis kannassaan, niin erota en aijo.