mies on omissa oloissaan aina...mikä avuksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ----
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

----

Vieras
Nukkuu vk-loppuisin iltapäivään ja lopun päivää on juttelematta minulle jos en itse jutun aihetta keksi. On myös yleensä eri huoneessa. Sanoo syyksi lasten kaverit. Lapset ovat alakouluikäisiä. Niin ja olen kärsinyt masennuksesta ja tarvisin tukea kun tunnen itseni yksinäiseksi. Miehestä ei ole ollut tukemaan minua. =( On haukkunut minua hulluksikin monesti suuttuessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;26038131:
varsinainen helmi kuulostaa sielläkin asustavan niin kuin monella muullakin palstallaisella... ei voi kuin ihmetellä.

mistä niitä hyviä miehiä löytää? Niin sen haluisin kuulla? Kouluttaa olen yrittänyt miestä mutta ei. Aina ollut samanmoinen ja olemme tunteneet 20v ikäisestä asti. Ei vain olisi lapsia pitänyt tehdä mutta minkäs sille nyt voi enään. =( Putket poikki ettei enään tule no eipä väliä kun ei seksiäkään tee enään mieli yhtään ja vasta vähän yli 30v olen.
 
mistä niitä hyviä miehiä löytää? Niin sen haluisin kuulla? Kouluttaa olen yrittänyt miestä mutta ei. Aina ollut samanmoinen ja olemme tunteneet 20v ikäisestä asti. Ei vain olisi lapsia pitänyt tehdä mutta minkäs sille nyt voi enään. =( Putket poikki ettei enään tule no eipä väliä kun ei seksiäkään tee enään mieli yhtään ja vasta vähän yli 30v olen.
no toista ihmistä ei voi kouluttaa... ei naista eikä miestä. ja lapsia ei kannata katua koska ilman isäänsä he ei olisi sitä mitä nyt ovat.
 
Miten lasten kaverit vaikuttaa siihen, että mies ei voi olla samassa huoneessa tai puhua sulle mitään? Vaikuttaisi kyllä nyt siltä, että teillä on muitakin ongelmia kuin vain ne lasten kaverit - ja yksi syy on nimenomaan miehen käytöksen takana, joka on sitten jokin tuntematon tekijä X.

Onko mies ollut alusta asti tuollainen? Tai sellainen, että et häntä "hyväksi mieheksi" olisi koskaan luokitellut? Siinä tapauksessa ihmettelen, että olet näin pitkälle hänen kanssaan elämää elellyt. Jos mies taas on ollut aluksi juurikin sellainen "hyvä mies" ja elämän tuulien myötä tai ongelmien kautta sitten muuttunut tms., niin ethän sinä olisi sitä etukäteen voinut tietää. Sitä paitsi ihmisistä paljastuu muutenkin varsin yllättäviä puolia, kun pidemmän aikaa toista katselee.

Lapsia ei tosiaan kannata katua, sen jo joku sulle täällä sanoikin.

Mutta sitä ihmettelen, että jos saat jatkuvasti kuulla olevasi hullu tms., niin miten rupeat tuollaisen ukon kanssa olemaan?
 
mulla oli nuorena äärettömän huono itsetunto ja vieläkin osittain. Mutta mies jotenkin paikkasi sitä tyhjiötä. Lapsia en kadu ovat ihania. Mutta liittoa välillä. Mies alusta asti ollut hankala luonne ja kasvanut kieroon ajattelultaan ja ollaan kuin eri planeetalta. Mutta ero tuntuu siltä kuin hyppäisi mustaan aukkoon. Paranisiko elämäni yhtään? Sitä en tiedä.
 
mulla oli nuorena äärettömän huono itsetunto ja vieläkin osittain. Mutta mies jotenkin paikkasi sitä tyhjiötä. Lapsia en kadu ovat ihania. Mutta liittoa välillä. Mies alusta asti ollut hankala luonne ja kasvanut kieroon ajattelultaan ja ollaan kuin eri planeetalta. Mutta ero tuntuu siltä kuin hyppäisi mustaan aukkoon. Paranisiko elämäni yhtään? Sitä en tiedä.

Tähän ei ole pakko vastata, jos et halua, mutta ainakin voit itseksesi miettiä, että millaista elämäsi on nyt. Mitä hyvää ja mitä huonoa siinä on? Puuttuuko elämästäsi jotain? Millaisia asioita haluaisit siihen tuoda? Mitä ongelmia elämässäsi on juuri nyt? Miten itse lähtisit korjaamaan niitä? Ja sitten jos mietit elämää eron jälkeen; millaisia asioita eron odottaisit tai haluaisit tuovan tullessaan? Millaiseksi elämäsi eron jälkeen kuvittelet? Jos ajattelet nykyistä elämääsi ja tätä kuvitteellista eron jälkeen, mitkä asiat olisivat toisin?

Jos teille ero tulisi, niin ainakin pääsisit ns. riippakivestä eroon. Lasten kannalta ero ei tietenkään ole mukava juttu, eikä se helppoa ole muutenkaan vaikka suhde olisi millaisessa jamassa tahansa... kuitenkin olette ilmeisesti jo pitkään yhdessä olleetkin.
 
[QUOTE="Vieras";26038291]Tähän ei ole pakko vastata, jos et halua, mutta ainakin voit itseksesi miettiä, että millaista elämäsi on nyt. Mitä hyvää ja mitä huonoa siinä on? Puuttuuko elämästäsi jotain? Millaisia asioita haluaisit siihen tuoda? Mitä ongelmia elämässäsi on juuri nyt? Miten itse lähtisit korjaamaan niitä? Ja sitten jos mietit elämää eron jälkeen; millaisia asioita eron odottaisit tai haluaisit tuovan tullessaan? Millaiseksi elämäsi eron jälkeen kuvittelet? Jos ajattelet nykyistä elämääsi ja tätä kuvitteellista eron jälkeen, mitkä asiat olisivat toisin?

Jos teille ero tulisi, niin ainakin pääsisit ns. riippakivestä eroon. Lasten kannalta ero ei tietenkään ole mukava juttu, eikä se helppoa ole muutenkaan vaikka suhde olisi millaisessa jamassa tahansa... kuitenkin olette ilmeisesti jo pitkään yhdessä olleetkin.[/QUOTE]

Elämästäni puuttuu sosiaalisuus mitä mies on aina inhonnut. Meillä ei käy kukaan eikä me käydä missään. Se on surullista myöskään emme matkustele. Ei ole rahaa ja mies ei halua muutenkaan. Ei suunnittele lomiaan ja pitää äärettömän harvoin edes normaalia kesälomaa. Elämme lasten rutiinien mukaan ja molemmat aika paljon omissa maailmoissaan/ajatuksissa. Eron jälkeen en voisi asua tässä talossa ja olisin rahattomampi kuin nyt. Olisin yksinhuoltaja 2 lapselle. Toisovisin että seuraelämäni olisi vilkkaampaa ja myös saisin välillä siitä jotakin itselleni esim. joku veisi syömään ym. Ettei olisi minun järjestettävissä aina. Lapsille toivoisin samaa mitä nytkin eli paljon hyviä ystäviä. Tässä jotain mitä mieleen tuli.
 

Yhteistyössä