Miten sinä olisit tässä tianteessa toiminut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiree"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiree"

Vieras
Hain tänään lapsukaisen iltapäiväkerhosta. Lapsi oli tonkimassa lapiolla hiekkaa ja rakenteli kuravedelle kulkureittiä. Sanoin lapselle, että " XXX, äiti tuli hakemaan sinua. Lähdetääs kotia päin tms. " Ja tämän jälkeen lähdin hakemaan ulko-ovelta reppua.

Siinä samassa kiltti tenava muuttui riiviöksi. Oikein näin lapsen silmistä. Lapsi otti hiekkaa lapioon ja alkoi heitellä hiekkaa päälleni. Sain onneksi väistettyä. Tätä jatkui useaan otteeseen. Päätin kuitenkin, että tämä on paikka, jossa en voi hermostua kunnolla lapselle. Olihan siinä lähellä myös ip-kerhon ohjaajakin. Hänenkin päälleen toki lapsi yritti kanssa hiekkaa viskata.

Noh onneksi lapsen mahdoton käytös loppui ja hän loppujen lopuksi lähti kanssani autolle päin. Siellä sitten läksytin (puheella) lasta, että miksi teit noin? Lapsi vain sanoi koko ajan, että - anteeksi anteeksi, en tee enää -.

Sen rangaistuksen lapsi kyllä tempustaan sai, että kauppaan en häntä mukaani ottanut, vaan hän jäi odottelemaan minua autoon. Kun tulin takaisin, hän alkoi kinuta jäätelöä. Sanoin, että nyt en ostanut jätskiä, koska heittelit hiekkaa päälleni. Hieman lapsi yritti alkaa äksyilemään, mutta onneksi ei pahemmin.

Juttelin vielä hiekan heittämisestä kotimatkallakin. Siihen lapsi vain sanoi, että on hän koulussa ollut kiltisti.
 
Olisin todellakin komentanut lasta, ottanut lapion pois, vaatinut pyytämään anteeksi kaikilta, keitä kohti hiekkaa heitti, myös minulta. Ja mun komentamiseni ei riipu siitä, ketä on paikalla. Olkoon sitten vaikka presidentti, rehtori, opettaja, iltapäiväkerhon ohjaaja, naapuri tai kuka vaan paikalla, niin jos lapsi ei käyttäydy kunnolla, siihen puutun HETI ja estän tuollaisen toiminnan.
 
Leenuliinukka, mutta en halunnut mennä ottamaan lapselta lapiota poiskaan, koska sitten tenava olisi takuuvarmasti hiekat heittänyt silmilleni tai ylipäätään lähtenyt juoksentelemaan ympäri pihaa lapion kanssa + viskellyt hiekkaa sinne tänne. Lapsi kun ei tahdo totella minua, vaan tykkää lähteä karkuun - varsinkin julkisilla paikoilla, jos joudun häntä komentamaan. Minusta lapseen parhaiten tepsii tuo, ettei välitä huonosta tekemisestä, vaan ohittaa sen. Kyllä lapsen saa noin huonon tekemisen lopettamaan. Sitten kun huono käytös on ohitse, sitten juttelen lapsen kanssa, että niin ei saa tehdä ja toimia.
 
Minäkin olen vähän voimaton lapsen kanssa julkisilla paikoilla. On nimittäin roteva ja voimakas poika, joka vaan nauraa ja tappelee vastaan ja käytös varmasti pahenis siinä tilanteessa. Meillä tepsii se, että huonoa käytöstä ei katella, vaan olisin sanonut, että jää sinä tänne heittelemään hiekkaa ja minä lähden kotiin. Poika olis kipittänyt perään, ehkä huutaen, mutta kuitenkin. Ja autossa läksytys, eikä kauppaan, eikä herkkuja. Olisinpa joku kaksmetrinen amatsoni, ja voisin heitältää rimpuilevan lapsen tarvittaessa kainaloon, mutta ei vaan onnistu tuon moukarin kanssa. Mutta tiukasti olisin sanonut, vaikkapa sen tarhantädin edessä.
 
Olisin todellakin komentanut lasta, ottanut lapion pois, vaatinut pyytämään anteeksi kaikilta, keitä kohti hiekkaa heitti, myös minulta. Ja mun komentamiseni ei riipu siitä, ketä on paikalla. Olkoon sitten vaikka presidentti, rehtori, opettaja, iltapäiväkerhon ohjaaja, naapuri tai kuka vaan paikalla, niin jos lapsi ei käyttäydy kunnolla, siihen puutun HETI ja estän tuollaisen toiminnan.

Jep. Näin mäkin olisin tehny.
 
puolipläski, vaan minulla on todella vikkelä kaveri. En minä tahdo häntä kiinni saada. Ja toisekseen olen sitä mieltä, että ei enää 7v:n perässä juosta. Kun aikansa odottaa, niin kyllä lapsi pöllöntemput lopettaa. Hän osaa olla kiltistikin, kun vain on sillä tuulella. Hän vain tykkää aina tehdä minulle noita pöllöntemppuja, kun ollaan ns. julkisilla paikoilla.
 
noin... ei niin kyllä 7:n kuuluisi viskellä enää hiekkaa, mutta niin vain tenava tekee. Hänellä on tosin ADHD ja ei lapsi yhtään osaa ajatella miten hölmöä käytöstä hän joskus julkisilla paikoilla pitää + että toiset ihmiset katsovat häntä. Ei lapsi osaa yhtään hävetä käyttäytymistään. Itse vanhempana sitä sitten kyllä häpeää, kun lapsi käyttäytyy huonosti toisinaan. Ja toinen miikä lapsen käyttäytymisessä harmittaa on se, että hän on niin tuhottoman kovaääninen lapsi ja koko ajan äänessä. Varsikin julkisilla paikoilla lapsen kovaääninen kommentointi hävettää ja nolottaa.
 
Minä puuttuisin lapsen käytökseen heti paikanpäällä. Jos aina alat puhuttelemaan lasta vasta myöhemmin kun muita ei ole paikalla, lapsi varmasti oppii tähän. Eli siis saattaa alkaa ihan tahallaan kiukuttelemaan aina silloin kun paikalla on muitakin, koska tietää ettei se äiti nyt kuitenkaan sano mitään.
 
Mä luultavasti puolisivullisena olisin katsonut, että jaahas adhd kaivaa lätäkölle ojaa onnensa kukkuloilla (on meinaan mun lempipuuhaa ja maailman rauhoittavin asia, vaikken edes ole semmoinen), ja kas sieltä tulee äiti omassa kiireisessä aikuisuudessaan, ei osaa pysähtyä ei antaa aikaa eikä ainakaan jakaa tilanteen ihanuutta. Taitaapa tulla rähinä.

Ja sitten kun rähinä on pystyssä, toteaisin että jaahas äiti on näitä hiireksikin aranpuoleisia, jotka eivät osaa tai kehtaa rajata lasta kun vahinko on päässyt tapahtumaan. Ja sitten alkaisin luultavasti pöljyyksissäni miettiä, mikä osa käytöksestä on adhd:tä ja mikä vain kurittomuutta.

Eihän tuo diagnoosi taida ihmisestä tyhmää tehdä. Eli lapsi tietää ihan hyvin, että julkisella paikalla voi tehdä mitä vaan. Ne seuraukset on sille diagnoosille sitten autolla jo pahasti myöhässä, ja omiaan vain lisäämään sitä huonoudentunnetta. Näin olisi asiat osittain normaalinkin lapsen suhteen tuossa iässä.

Eli pistäisin just niin suuren metelin puolestani pystyyn kuin tarvitaan, ja kun ärjäisen isoon ääneen että hiekkaa ei heitellä, niin kuulijakunta luultavasti nyökyttelisi ja toteaisi, että lapsella viiraa mutta onneksi äiti on sentään kartalla. Pitäisin huolta, että läksytys on välitön ja kerralla niin vakuuttava että menee perille, että sitten voisin jo ruveta vähän hyvittelemäänkin ja toteaisin, että olis pitänyt varmaan morjestaa ensin rauhassa ja kaivaa se lätäkkö valmiiksi? Eli pyrkisin siihen, että lapsi tietäisi alun perinkin, että kun moite hyväksytään, niin välit myös alkavat korjaantua oitis.

Miten paljon osaat mennä lapsen nahkoihin, ja nähdä tilanteet hänen näkökulmastaan? Luulisin että monella erikoislapsella on sama ongelma: kiukku on suurta, koska häpeä omasta outoudesta on myös, ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Joten pinnistelisin kovasti, että se yksinäisyydentunne olisi mahdollisimman pientä.
 
Kyllä julkisella paikalla asiaan puututaan ihan yhtälailla. Oli lapsi ADHD tai ACDC! (Sori oli pakko :D)

Mutta kuten edellinen jo kirjoitti niin autolla asiaan puuttuminen on jo liian myöhäistä. Kun lapsi nakkaa hiekkaa, sinä sanot että NYT riittää ja teitpä typerästi. Pyydät lapion ja anteeksi pyynnön sekä opettajalle että itsellesi ja sitten lähdette kauppaan. Ei näissä voi mennä sieltä missä aita on matalin, mitä sitten kun poika on 14v?
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Kun lapsi minun päälleni päiväkodissa hiekkaa viskoi (joskus vuosi taaksepäin), tempasin lapion kädestä ja nakkasin haalareitten kauluksesta kiinni. Passitin suoraan autoon ja hain repun vasta sitten. Joo: oli kaikki hoitajat ja muut lapset paikalla, oli pari äitiäkin hakemassa lapsiaan, eikä hävettänyt yhtään! Sinne meni huudon kanssa autoon odottamaan. Ei siitä mitään hyötyä ole jos tilanteen mentyä ohi kieltää jäätelöt kostoksi! Tilanteeseen puututaan HETI.
 
Kun lapsi minun päälleni päiväkodissa hiekkaa viskoi (joskus vuosi taaksepäin), tempasin lapion kädestä ja nakkasin haalareitten kauluksesta kiinni. Passitin suoraan autoon ja hain repun vasta sitten. Joo: oli kaikki hoitajat ja muut lapset paikalla, oli pari äitiäkin hakemassa lapsiaan, eikä hävettänyt yhtään! Sinne meni huudon kanssa autoon odottamaan. Ei siitä mitään hyötyä ole jos tilanteen mentyä ohi kieltää jäätelöt kostoksi! Tilanteeseen puututaan HETI.

Niin kyllä se paljon enemmän luulis hävettävän että antaa lapsen tehdä mitä tykkää... Eri asia ettei nyt polta hihojaan siinä 'ammattilaisten' edessä vaan yrittää pysyä rauhallisena...
 
Ainoa mikä mua ihmetyttää tässä on se että miksi ap kokee että ei voi ojentaa lastaan muiden läsnäollessa??

Lapsikaan ei saa muuta kuin vettä myllyynsä kun huomaa että äiti ei joka tilanteessa puutu asiaan ja ne aikuiset siellä ip:ssä saavat lisää päiviteltävää nykyajan lusmuvanhemmista.

Ja sitten hienosti raivotaan lapselle asiasta nurkan takana jälkikäteen. Upeaa toimintaa. :headwall:
 
siis koululainen tekee tuollaista, heittää hiekkaa ja juoksee karkuun hakutilanteessa?? onko se ihan terve?

Meidän 3-4v käyttäytyy joskus noin, mutta koululaiset ei ole ikinä tehny mitään tuommoista siinä iässä.
 
No ihan varmasti komentaisin mukulaa ihan missä vain. Mun naamalle ei (eikä kenenkään muunkaan) heitellä hiekkaa. Pitäisin huolen että sen ekan lapiollisen jälkeen ei todellakaan viskoisi enempää yhtään minnekkään. Ei tuossa tilanteessa auta että ensin antaa tehdä mitä huvittaa ja sitten myöhemmin vikistään.
 
En tiedä mitä olisin tehnyt. Pienemmille kiukkupusseille olen tehnyt niin, että olen ensin hakenut tavarat ja vain napannut lasta kädestä (yllättänyt ) ja sanonut, että nyt mennään sanomaan heipat.

Kiukuissaan olevaa, arvaamatonta ADDH-lasta en jättäisi yksin autoon vaikka muuten voisin nuoremmankin jättää. Jattaisimme ostokset tekemättä, voi harmi kun ostoslistalla olisi ollut tänään korvapuustejakin.
 

Yhteistyössä