Miehellä 4 arki-iltana harrastus ja viikonloput töissä + kavereiden kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksin parisuhteessa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksin parisuhteessa

Vieras
ja sitten huutaa mulle miten itsekäs mä olen ja elämä pitäs aikatauluttaa mun aikataulujeni mukaan -ja ihan kehtasin pyytää miestä jättään yhden salitreenin välistä ja tuleen mun ja lapsen kanssa isoille kaupoille ettei mun aina tarvii mennä yksin ja kantaa kassikaupalla tavaraa yksinäni.

Olen tässä miehen lisääntyneen itsekkyyden takia harkinnut todella eroa.
Ollaan juteltu ja puhuttu ja rakkautta olis, mutta mies menee ja tekee omiaan ja minä ja lapsi omiamme.
Oon esim.pyytänyt miestä lähteen mun kans leffaan katsoon Härmän siitä asti kun se elokuviin tuli ja ulos syömään, mut eipä tuo lähde. Aina jokin menee mun edelle.
Olen antanut itselleni kesäkuuhun aikaa et jos en siihen mennessä saa taottua tuolle järkeä päähän, niin minä ja lapsi lähdetään.
Asuntohakemus on jo vetämässä -voihan sitä olla sit ottamatta jos ei tarviikaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Minkä ikäisiä olette ja kauanko olitte olleet yhdessä ennen lasta? Keskustelitteko kenties ennen lapsen hankintaa, että menoista voi joutua karsimaan sen jälkeen? Kuulostaa niin oudolta, että ihmiset ylipäänsä alkaa sikiämään tällaisten miesten kanssa, jotka jatkaa omia juttuja kuin ei ois lasta tullutkaan...
 
[QUOTE="vieras";25957183]Minkä ikäisiä olette ja kauanko olitte olleet yhdessä ennen lasta? Keskustelitteko kenties ennen lapsen hankintaa, että menoista voi joutua karsimaan sen jälkeen? Kuulostaa niin oudolta, että ihmiset ylipäänsä alkaa sikiämään tällaisten miesten kanssa, jotka jatkaa omia juttuja kuin ei ois lasta tullutkaan...[/QUOTE]

Siis voiko tuon jatkaa omia menoja tyylin todella ennustaa ennen kuin lapsi on jo syntynyt? Mun mies olis kyllä pitänyt mua tosi yksinkertaisena, jos olisin sille alkanut kertomaan, että elämä muuttuu lapsen syntymisen jälkeen. Kaikki täyspäisethän sen tietävät.
 
Mä ymmärrän sua,mulla on ollut samanlaista - kolmen lapsen kanssa.Mies meni aina omillaan ja minä käkin lasten kanssa kotona.Jos sitten halusin esim. pääntuuletuslenkille yksin,pyysin miestä tunniksi lastensa kanssa - niin eipä saakutti käyny!

Koitappa saada miehesi ymmärtämään,että perhe on yhteisyritys.Jos ei puheella mene perille,piirrä tai kirjoita (miehet osaa joskus olla outoja,ymmärtämättömiä).Jos sekään ei mene perille,niin sulla on oikea suunta..Voimia!
 
Siis voiko tuon jatkaa omia menoja tyylin todella ennustaa ennen kuin lapsi on jo syntynyt? Mun mies olis kyllä pitänyt mua tosi yksinkertaisena, jos olisin sille alkanut kertomaan, että elämä muuttuu lapsen syntymisen jälkeen. Kaikki täyspäisethän sen tietävät.

No kyllä ihan varmasti voi! Jos yhtään oppii tuntemaan toista ennen sen pennun hankintaa niin kyllä sen perusteella voi ennustaa mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen. Olettaen, että tuleva isä on aikuinen. Siksi kyselin tuota ikää ja seurustelun pituutta...
 
Siis voiko tuon jatkaa omia menoja tyylin todella ennustaa ennen kuin lapsi on jo syntynyt? Mun mies olis kyllä pitänyt mua tosi yksinkertaisena, jos olisin sille alkanut kertomaan, että elämä muuttuu lapsen syntymisen jälkeen. Kaikki täyspäisethän sen tietävät.

No ei mun ainakaan tarvinu kertoo miehelle, kun vaan kuunnella, mitä se puhuu. Siis ihan keskusteltiin sellasista jutuista, että mitä kumpikin haluaa tulevaisuudelta ja elämältä yleensäkin pidemmällä tähtäimellä. Ei oo tarvinu missään vaiheessa olla epävarma siitä, osallistuuko mies lapsen hoitamiseen ja elämään.
 
Ollaan oltu yhdessä melkein 10vuotta. Kolmekymppisiä ollaan ja mies on nyt viimeisten kolmen vuoden aikana löytänyt urheilun / liikunnan ja sitä kautta uusia ystäviä ja tuntuu et tavallaan "uuden nuoruuden" ja me ei enää meinata mahtua kuvioon lapsen kanssa. Jokainen kerta kun pyydän miestä olemaan meidän kanssa mä painostan ja urputan ja ahdistan ja estän häntä harrastamasta.
Ja meillä ei ole yhtäkään PENTUA -ellei tota miestä lasketa.
 
Kyllä me molemmat mentiin ennen lasta miten haluttiin. Kumpikaan ei enää mene, mutta ei se nyt itsestään selvää ole, että puoliso muuttuu.

No siinä meidän ero on; meillä seurustelun alettua otettiin menoissa toinenkin huomioon, siis heti alusta saakka ilmoitettiin ja sovittiin yhteisesti kummankin menoista eli sitouduttiin toisiimme. Ei mun tarvinnut miehelle kertoa, että menot vähenee lapsen saannin myötä. Huomasin sen siis jo seurusteluaikoina että hei, jätkällähän on aivot päässä! :)
 
Meilläkin mies käy salilla monta kertaa viikossa ja siihen sitten työ päälle. Mua se ei hirveästi haittaa, koska viihdyn itse kotona. Ja mies kyllä lähtee munkin kanssa esim. leffaan, jos vain haluan.Tuollainen viipottaja se oli jo ennen lasta, toki on vähentänyt nyt menojansa.
 
Ollaan oltu yhdessä melkein 10vuotta. Kolmekymppisiä ollaan ja mies on nyt viimeisten kolmen vuoden aikana löytänyt urheilun / liikunnan ja sitä kautta uusia ystäviä ja tuntuu et tavallaan "uuden nuoruuden" ja me ei enää meinata mahtua kuvioon lapsen kanssa. Jokainen kerta kun pyydän miestä olemaan meidän kanssa mä painostan ja urputan ja ahdistan ja estän häntä harrastamasta.
Ja meillä ei ole yhtäkään PENTUA -ellei tota miestä lasketa.

No, joskus ihmiset ajautuu erilleen jos kovin nuorena aletaan seurusteleen.
 
[QUOTE="vieras";25957183]Minkä ikäisiä olette ja kauanko olitte olleet yhdessä ennen lasta? Keskustelitteko kenties ennen lapsen hankintaa, että menoista voi joutua karsimaan sen jälkeen? Kuulostaa niin oudolta, että ihmiset ylipäänsä alkaa sikiämään tällaisten miesten kanssa, jotka jatkaa omia juttuja kuin ei ois lasta tullutkaan...[/QUOTE]

Tavan taliaivo sinäkin. Luuletko että kukaan mies nyt naiselle sanoo että sitten kun tulee lapsia, minä menen omia menojani ja sinä olet lasten kanssa. :-D Ei, idea on juuri siinä että mies on innoissaan lapsesta ja suunnittelee naisen kanssa mitä kaikkea perheenä sitten tehdään ja miten eletään, mutta totuus on toinen.

Meillä on ollut samaa ongelmaa, mutta olen tehnyt miehelle selväksi että tasa-arvo tarkoittaa sitä että kummallakin on saman verran oikeus omaan aikaan. Eli fifti-fifti. Mies yrittää vieläkin joskus sanoa että eikö hän olekin reilu kun "päästää" minut harrastamaan 1-2 kertaa viikossa, ja silloin räjähdän ja teen hänelle miljoonannen kerran selväksi että kukaan ei päästä ketään, minulla on ihan yhtäläiset velvollisuudet harrastaa kuin hänelläkin. Käytännössä kuitenkin miehellä on vähän enemmän omia menoja kuin minulla- ehkä 2-4 krt/ vk, mutta se on minulle ihan Ok.

Olen sanonut miehelle että jos ei se käy, että minullakin on omaa aikaa, ja että meillä on yhteistäkin aikaa joskus, niin voidaan samantien erota. Eipä tuo ole halunnut erota. :-D
 
[QUOTE="hohhoijaa";25957871]Tavan taliaivo sinäkin. Luuletko että kukaan mies nyt naiselle sanoo että sitten kun tulee lapsia, minä menen omia menojani ja sinä olet lasten kanssa. :-D Ei, idea on juuri siinä että mies on innoissaan lapsesta ja suunnittelee naisen kanssa mitä kaikkea perheenä sitten tehdään ja miten eletään, mutta totuus on toinen.

Meillä on ollut samaa ongelmaa, mutta olen tehnyt miehelle selväksi että tasa-arvo tarkoittaa sitä että kummallakin on saman verran oikeus omaan aikaan. Eli fifti-fifti. Mies yrittää vieläkin joskus sanoa että eikö hän olekin reilu kun "päästää" minut harrastamaan 1-2 kertaa viikossa, ja silloin räjähdän ja teen hänelle miljoonannen kerran selväksi että kukaan ei päästä ketään, minulla on ihan yhtäläiset velvollisuudet harrastaa kuin hänelläkin. Käytännössä kuitenkin miehellä on vähän enemmän omia menoja kuin minulla- ehkä 2-4 krt/ vk, mutta se on minulle ihan Ok.

Olen sanonut miehelle että jos ei se käy, että minullakin on omaa aikaa, ja että meillä on yhteistäkin aikaa joskus, niin voidaan samantien erota. Eipä tuo ole halunnut erota. :-D[/QUOTE]

No kyllä sen verran ihmistuntemusta pitää olla, että tietää miten toinen käyttäytyy jos tulee muutoksia elämään! :D Mikä kiire teillä on niitä lapsia hankkia ennen kuin opitaan tuntemaan se vastapuoli?? Kyllä sitä käytöksestä näkee sen, miten mies käyttäytyy vastuun edessä, ei sitä pelkän puheen perusteella tarvitse tulkita. Itse tiesin satavarmasti, että kun meille tulee lapsi, niin mieheni tukee meitä ja hoitaa oman osuutensa ja ylikin ja niihän tuo on tehnytkin. Muunlaisen kanssa en olis kyllä lasta edes tehnyt :)
 
[QUOTE="vieras";25958193]No kyllä sen verran ihmistuntemusta pitää olla, että tietää miten toinen käyttäytyy jos tulee muutoksia elämään! :D Mikä kiire teillä on niitä lapsia hankkia ennen kuin opitaan tuntemaan se vastapuoli?? Kyllä sitä käytöksestä näkee sen, miten mies käyttäytyy vastuun edessä, ei sitä pelkän puheen perusteella tarvitse tulkita. Itse tiesin satavarmasti, että kun meille tulee lapsi, niin mieheni tukee meitä ja hoitaa oman osuutensa ja ylikin ja niihän tuo on tehnytkin. Muunlaisen kanssa en olis kyllä lasta edes tehnyt :)[/QUOTE]

...jos sattuu olemaan sen verran ikää ettei ole aikaa odottaa vuositolkulla lapsentekoa- me tunsimme 2 v 8 kk ennen kuin aloin odottaa. Ja jos kaksin ollessa on oltu suht tiiviisti yhdessä, eipä sitä välttämättä tule ajatelleeksi että se toinen alkaakin mennä menojaan lapsen tultua, varsinkin jos ollaan puhuttu toisin.

Mutta meillä loppu hyvin kaikki hyvin, tosin melkoisen vääntämisen kautta. Mutta kuitenkin. :-)
 
[QUOTE="hohhoijaa";25958287]...jos sattuu olemaan sen verran ikää ettei ole aikaa odottaa vuositolkulla lapsentekoa- me tunsimme 2 v 8 kk ennen kuin aloin odottaa. Ja jos kaksin ollessa on oltu suht tiiviisti yhdessä, eipä sitä välttämättä tule ajatelleeksi että se toinen alkaakin mennä menojaan lapsen tultua, varsinkin jos ollaan puhuttu toisin.

Mutta meillä loppu hyvin kaikki hyvin, tosin melkoisen vääntämisen kautta. Mutta kuitenkin. :-)[/QUOTE]

No me oltiin seurusteltu 1v5kk kun olin raskaana, en minä ajallisesti tarkoittanutkaan että pitää odottaa. Toisaalta jos ei omaa ihmistuntemusta sitten yhtään, niin kannattaa odottaa hieman pidemmälle... Ei meilläkään menot loppuneet, mutta tottakai ne vähenee väkisinkin, jos halutaan yhdessä vauvaa kasvattaa.
 
mikä sulla on ongelma oikein.Itellä ei tulis mieleenkään ruveta kiukuttelee miehen salireeneistä.

jätä lapset miehelle ja mene kauppaan.Ei se niin vaikeata ole.

Aloittajan pitää siis mennä kauppaan sinä ainoana arki-iltana, kun mies ei ole harrastuksessaan. Tämähän siis onnistuu vain, mikäli mies ei ole mennyt kaverinsa luokse. Reilua?

Ei se nyt niinkään mene, että urheilu (onko se edes ap:n miehen harrastus?) olisi joku pyhä poissaolon syy, joka pitää vaimon kiltisti hyväksyä. Ihan sama, hikoileeko mies iltakaudet salilla vai tumputtaako yksinään kellarissa – yhtä kaikki hän on pois perheen elämästä ja keskittyy vain omaan napaansa. Ei perhe-elämää sillä tavalla eletä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä