Seuraava lainaus osoittaa hyvin, miten vaikea asia odottamaton raskaus voi olla monille ihmisille, varsinkin jos he eivät ole siihen henkisesti valmistautuneet ja olleet valmiit - se voi tuntua heistä raskaalta taakalta. Esimerkistä käy myös ilmi, että kaikesta propagandasta huolimatta monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä enää peruuttaa:
... Hetken hiljaisuuden jälkeen Nakagawa-san jatkaa:
- Kesällä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Luulin, etten jaksaisi mitenkään aloittaa alusta vauvanhoitoa nyt, kun Daisukekin on juuri saatu kolmivuotiaaksi. Kaikki ajattelevat nykyisin, että kaksi lasta riittää yhteen perheeseen. Koulutuskin kun maksaa niin paljon rahaa. Niinpä siis sen enempää ajattelematta menin lääkäriin ja annoin tuhota pienen elämän, joka sydämeni alla kasvoi.
Nuoren naisen silmiin nousevat kyyneleet. Niin minunkin.
- Vasta jälkeenpäin tajusin, mitä olin tehnyt. Tuntui kuin olisin omin käsin tappanut lapseni. Silloin vasta ymmärsin, että olen syntinen. Enhän ole sen parempi kuin muutkaan murhaajat...
- Kuka sinulle sanoi, että ab-abortti on synti? Kuulitko sen kirkossa? Minusta tuntuu äkkiä vaikealta saada japanilaisia sanoja ulos suustani.
- En suinkaan. Kyllä me japanilaiset periaatteessa tiedämme, että abortti on väärin, mutta käytännössä monet sen silti tekevät. Ne, jotka saavat omantunnonvaivoja, voivat mennä erityisiin "keskostemppeleihin" rukoilemaan lapsensa sielun puolesta ja viemään sinne pienen buddhankuvan. Anoppi neuvoi minuakin menemään sellaiseen temppeliin, kun näki miten onneton olen. Mutta en halua, koska en usko niihin jumaliin.
