Mielipide: Pettämisestä,kertoa vai ei.

[Bn there]

Ihmettelen todella, todella paljon ihmisiä jotka ovat sitä mieltä ettei pettäjällä pitäisi kertoa pettämisestä parisuhteen toiselle osapuolelle:
"Älä kaada toisen niskaan", "itsekästä, helpotat vain omaa pahaa omaatuntoa" jne.

Itse kyllä huudan totuuden perään. Mitä välittämistä sekin on että valehtelee petetylle vielä tuon pettämisen lisäksi, eikö silloin tee vielä lisää väärin toistakohtaan? Milloin kahdesta väärästä tulee oikea? Vai onko pettäjä niin korkeassa asemassa petettyyn nähden että hän voi petetyn puolesta päättää mitä hänellä kannattaa tietää ja mitä ei? Eikö se ole petetyn aliarvioimista, ettei hänellä olisi arviointikykyä punnita ratkaisua tilanteeseen, erityisesti tilanteessa jossa pariskunnalla on lapsia.

"helpotat omaa pahaa omaatuntoa" jne. argumentit. Toisaalta asia on näin, mutta vain siinä tapauksessa että pettäjä todella toimii noin: kertoo vain tekemisistään ja sitten ei mitään muuta. Todellisuudessahan tuon jälkeen vaadittaisiin pettäjältä työtä myös itsensä kanssa, miksi tein niin kuin tein, ja tehdä tämä selvitystyö petetyn kanssa, avoimesti. Rehellisyyttä joka käänteessä. Jos pettäjä ei tähän ole valmis vaan jättää kaiken vain tuon itse pettämistapahtuman kertomiseen silloin hän todellakin vain "kaataa kaiken toisen niskaan" ja tämä kyllä kertoo paljon hänen halustaan tehdä työtä parisuhteen eteen sekä ihmisestä itsestään.

Jos ihminen ei suoraselkäisesti kannavastuutaan teoistaan, kuinka hän voi sitten vastaavasti selkäsuorana vastaanottaa kehut hyvästä työstä?

Valintamme tekevät meistä sen mitä olemme.

 

[Katylina]

Jos pettäisin, kertoisin.

 

["Pena"]

No mitäpä sillä kertomisella voittaisit - jaettu vastuu vai? Tehty mikä tehty, se on oma asia kaikessa typeryydessään. Ei sillä muita tarvitse enää kiusata.

 

["Helmi S"]

Mun on tosi vaikea kuvitella, että pettäisin, mutta luulen, että en ikipäivänä siitä kertoisi kenellekään.

 

[asder]

Ajattelin nuorempana, että ehdottomasti kerrottava. Joku sanoi silloin, että olen nuori ja mustavalkoinen - en uskonut.

Nykyisin ajattelen niin, että mieluusti kerrotaan, mutta on tilanteita missä koen ettei sitä välttämättä tarvitse kertoa. Esim. ollaan jo eroamassa, viitta vailla, en tiedä onko kertomisesta erityistä apua tai hallaa, tai siitä ettei kerro.

Kukin toimii moraalinsa mukaan.

 

[Saraldo]

Jos pettäisin miestäni yhden kerran, ilman mitään tunnesiteitä siihen ihmiseen, en kertoisi. Jos mun mieheni pettäisi mua yhden kerran, ilman tunnesiteitä, en haluaisi tietää. Jatkuva pettäminen tai rakkaussuhde olisi eri asia. Ja tämä ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin myötämielinen pettämiselle tai että kannatan valehtelua puolisolle. Tämä tarkoittaa sitä, mun mielestäni yksi hairahdus ei saisi hajottaa perhettä.

 

[Ultramariini]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2113408-mista-lahtien-ollut-hyvaksyttavampaa-salailla-pettamistaan-kuin-olla-rehellinen/ viimeksi eilen aihe oli esillä,
En jaksa toistaa ainkaan omia vastauksiani.

 

[asder]

Sitten kysyn, miksei omaa syyllisyyttään ja katumusta saisi purkaa tai helpottaa?
Mieti, tulee riita, sanotaan pahasti, pyydetään anteeksi. Pitääkö jättää pyytämättä, koska sillä helpotetaan omaa syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa??? No ei. Tuohan, anteeksipyyntö ja rehellisyys, on merkki siitä että ehkä jotain syyllisyyttä katumuksineen yleensäkin tunnetaan. (Vaikka osahan feikkaa, muttei siitä nyt...)

 

["Pena"]

"Mun on tosi vaikea kuvitella, että pettäisin, mutta luulen, että en ikipäivänä siitä kertoisi kenellekään".

Näinpä juuri, se on oma moka ja sellaisena se on hoidettava. Ei maalima siihen kaadu jos pimppaa/pippeliä vähän vieraassa kohteessa käyttää (ei se järven selkä soutamalla kulu), kyllä se on enempi oman sielunelämän ongelma - sellaiset on moisissa jutuissa osattava itse käsitellä. Ei tuo ole vähääkään puolison ongelma. Virheitä tekee jokainen, pettäminenn ei loppujen lopuksi tee kenestäkään työtöntä tai aiheuta muuta konkreettista haittaa. Ja jos se tuntuu ikävältä, kannattanee pohtia missä mennään...

 

[Bn there]

[QUOTE="Pena";25927478]No mitäpä sillä kertomisella voittaisit - jaettu vastuu vai? Tehty mikä tehty, se on oma asia kaikessa typeryydessään. Ei sillä muita tarvitse enää kiusata.[/QUOTE]

Kai varmaan kerrot tämän mielipiteesi myös sille kenen kanssa olet/olet ollut/tulet olemaan parisuhteessa. Jos aiheen ehkä joskus noustessa parisuhteessa esille sanot varmaan juuri noin. Seisot varmastikin mielipiteidesi takana silloinkin. Jos toinen osapuoli hyväksyy asenteesi niin sittenhän asia on ok, parisuhteita kun on erilaisia.

Itse kysymykseesi, mitä voitan. Todellakin, kun tuollaisessa tilanteessa ei kyse ole siitä mitä MINÄ voitan. (Miksi pitäisi siitä hyötyä jotenkin?)
Osoittaisin kunnioitusta toistakohtaan edes silloin kun sitä ei pettämistilanteessa ole tehnyt, aloittaisin asioiden korjaamisen siitä eteenpäin jos mahdollista. Kun toista kohtaan on tehnyt todella pahasti vääryyttä pettämällä, niin totta kai aloitan virheen korjaamisen alkamalla tekemällä toista kohtaan oikein ja rehellisesti.

 

[tytsi-89]

Mä uskon, että kertomattomuuden syy on usein siinä, että pelätään toisen jättävän. Sitä sitten selitetään sillä, ettei halua tuottaa toiselle tuskaa. Asia ei ole mielestäni yksinkertainen ja se riippuu paljon parisuhteesta ja sen osapuolista, miten tulisi toimia. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kertomista voi automaattisesti ajatella jotenkin itsekkäämpänä tekona. Sehän riippuu täysin motiiveista.

 

[Rieputarallaa]

[video=youtube;Dbgr9B2NozA]http://www.youtube.com/watch?v=Dbgr9B2NozA[/video]

 

["poy"]

Veit sanat suustani AP. Valinta on tehty jo silloin pettäessä ja seuraukset on sitten vaan otettava vastaan. Petetyn oikeus ja kohtalo on sitten tehdä päätökset omasta puolestaan että haluaako koettaa rakentaa parempaa suhdetta vai onko parempi jatkaa erillään.

 

[sinisulka]

Hyvä teksti, täynnä asiaa!! Just hyviä pointteja, et miks kannattaa kertoa...että mitä se rehellisyys tosissaan on...

 

[Saraldo]

Tässä on nyt otettu esille sitä, miten petetyllä on oikeus tietää ja oikeus sen pohjalta tehdä valinta, miten suhde jatkuu vai jatkuuko se. Mutta entäs ne perheen lapset? Lapsilla on harvemmin siinä kohtaa mitään sananvaltaa. "Aikuisten välinen juttu, ei liity teihin mitenkään." Kyllä se vaan liittyy, jos lapsilta hajoaa perhe sen vuoksi, että äiti tai isä on tehnyt toista kohtaa väärin eikä se petetty ole halukas jatkamaan liittoa. Eli jos äiti tai isä tekee virheen ja pettää, se loukkaa sitä petettyä osapuolta, mutta silti siitä joutuu kärsimään myös lapset, joilla ei ole ollut minkäänlaista osaa eikä arpaa asiaan. Reilua?

Mitä ei tiedä, se ei satuta. Jos mun mies pettäisi mua eikä koskaan kertoisi mulle, mun elämäni jatkuisi niin kuin ennenkin. Mutta jos kertoisi mulle, se jättäisi liittoomme ikuisen arven, vaikka ehkä ajan myötä voisinkin antaa anteeksi. Mä olin aiemmin hyvin mustavalkoinen asiasta. Kerrasta poikki ja niin päin pois. Mutta lapsen myötä asia on muuttunut harmaammaksi. En voi enää ajatella pelkästään itseäni. Lapsen ei pitäisi joutua kärsimään aikuisen virheestä. Ja virheitä ihmiset joskus tekevät, toiset ihan pieniä ja toiset sitten melkoisen isoja. Mutta virheistään pitää oppia. Jos kerran menee pettämään, siitä pitäisi seurata se, ettei petä enää koskaan. Jos se toistuu, ei voi enää väittää, että kaikesta huolimatta rakastaa puolisoaan. Ei ilmesesti tarpeeksi, jotta olisi ekasta kerrasta oppinut.

Mä en ole miestäni koskaan pettänyt, en koko 19 vuoden aikana, mitä ollaan yhdessä oltu. Eikä miehenikään ole pettänyt mua. Ei ole koskaan ollut edes mielessä tai suunnitelmissa tai lähellä. Ja vaikka mä luotan mieheeni sataprosenttisesti ja hän minuun, ja tiedän ettei mieheni koskaan pettäisi mua, täytyy kuitenkin olla realistinen ja tiedostaa, että aina on se pienen pieni, häviävän pieni mahdollisuus, että jompi kumpi jossain vaiheessa voi tehdä virheen.

 

[toilaus]

Joskus melkein kenelle tahansa sopivassa mielentilassa , sopivaan henkilöön törmätessä voi sattua lipsahdus, joka ei oikeasti merkitse mitään. Miksi sitten kaataisi paskan puolisonsa niskaan, tuhoaisi 20 vuoden avioliiton ja altistaisi lapset avioerohelvetille? Veisi lastenlapsilta mahdollisuuden ehjiin, yhdessä oleviin isovanhempiin? Jokainen kärsiköön omantunnontuskansa itse. Toki olen sitä mieltä, että jos muodostaa pysyvän ulkopuolisen suhteen, tai pettää jatkuvasti, siitä pitää kertoa ja siten yhdessä päättää erotaanko vai mitä.

 

["petetty"]

Mun mielestä pitäisi pohtia mitä hyötyä siitä kertomisesta on. Mikäli asiaa itse katuu niin todennäköisesti oppii jo kerrasta läksynsä. Muuten ihan täydellisessäkin suhteissa voi tulla välillä syrjähyppyjä. Minunkin suhteeni todennäköisesti jatkuisi onnellisesti jos minulle ei asiasta olisi kerrottu. Mutta kun en vaan pystynyt antaa asian olla ja koin jotenkin kierosti, että se on minun vikani vaikka exä ei sanallakaan siihen viitannut. En olisi oikeasti halunnut tietää.

 

["poy"]

Tässä on nyt otettu esille sitä, miten petetyllä on oikeus tietää ja oikeus sen pohjalta tehdä valinta, miten suhde jatkuu vai jatkuuko se. Mutta entäs ne perheen lapset? Lapsilla on harvemmin siinä kohtaa mitään sananvaltaa. "Aikuisten välinen juttu, ei liity teihin mitenkään." Kyllä se vaan liittyy, jos lapsilta hajoaa perhe sen vuoksi, että äiti tai isä on tehnyt toista kohtaa väärin eikä se petetty ole halukas jatkamaan liittoa. Eli jos äiti tai isä tekee virheen ja pettää, se loukkaa sitä petettyä osapuolta, mutta silti siitä joutuu kärsimään myös lapset, joilla ei ole ollut minkäänlaista osaa eikä arpaa asiaan. Reilua?

Mitä ei tiedä, se ei satuta. Jos mun mies pettäisi mua eikä koskaan kertoisi mulle, mun elämäni jatkuisi niin kuin ennenkin. Mutta jos kertoisi mulle, se jättäisi liittoomme ikuisen arven, vaikka ehkä ajan myötä voisinkin antaa anteeksi. Mä olin aiemmin hyvin mustavalkoinen asiasta. Kerrasta poikki ja niin päin pois. Mutta lapsen myötä asia on muuttunut harmaammaksi. En voi enää ajatella pelkästään itseäni. Lapsen ei pitäisi joutua kärsimään aikuisen virheestä. Ja virheitä ihmiset joskus tekevät, toiset ihan pieniä ja toiset sitten melkoisen isoja. Mutta virheistään pitää oppia. Jos kerran menee pettämään, siitä pitäisi seurata se, ettei petä enää koskaan. Jos se toistuu, ei voi enää väittää, että kaikesta huolimatta rakastaa puolisoaan. Ei ilmesesti tarpeeksi, jotta olisi ekasta kerrasta oppinut.

Mä en ole miestäni koskaan pettänyt, en koko 19 vuoden aikana, mitä ollaan yhdessä oltu. Eikä miehenikään ole pettänyt mua. Ei ole koskaan ollut edes mielessä tai suunnitelmissa tai lähellä. Ja vaikka mä luotan mieheeni sataprosenttisesti ja hän minuun, ja tiedän ettei mieheni koskaan pettäisi mua, täytyy kuitenkin olla realistinen ja tiedostaa, että aina on se pienen pieni, häviävän pieni mahdollisuus, että jompi kumpi jossain vaiheessa voi tehdä virheen.

No aikuisten osa on tehdä päätöksiä ja ottaa niissä lapsetkin huomioon. Miksi sitä toista vanhempaa pitäisi holhota ja ajatella että hän saa luvan olla tietämätön? Siinähän toinen tekee aika tärkeitä päätöksiä myös toisen puolesta. Ottaa toisen elämän hallintaan. Minusta se on ihmisen aliarvioimista.

Sitäpaitsi kertomisen jälkeen se parisuhde voi joskus myös parantua. Epärehellisyys ja valehtelu ei kyllä tee hyvää ihmiselle eikä parisuhteelle.

 

[Ultramariini]

Esitin tuossa eilisessä ketjussa omia ajatuksiani. Yhtä hairahdusta en kertoisi, enkä haluaisi kuulla, jos mieheni olisi minua kerran pettänyt, jonkun satunnaistuttavuuden kanssa. Jos en tiedä asiasta, en voi tulla satutetuksi.

 

[Saraldo]

[QUOTE="poy";25927791]No aikuisten osa on tehdä päätöksiä ja ottaa niissä lapsetkin huomioon. Miksi sitä toista vanhempaa pitäisi holhota ja ajatella että hän saa luvan olla tietämätön? Siinähän toinen tekee aika tärkeitä päätöksiä myös toisen puolesta. Ottaa toisen elämän hallintaan. Minusta se on ihmisen aliarvioimista.

Sitäpaitsi kertomisen jälkeen se parisuhde voi joskus myös parantua. Epärehellisyys ja valehtelu ei kyllä tee hyvää ihmiselle eikä parisuhteelle.[/QUOTE]

Mä nimenomaan tekisin päätöksen jättää kertomatta lapsen etua ajatellen. Ja mä toivon että mieheni tekisi samoin. Ja kun ajattelen omaa avioliittoani, niin meidän suhteemme ei todellakaan parantuisi siitä, jos toinen pettäisi. Mä en koskaan pääsisi yli siitä ajatuksesta, että mieheni on himoinnut jotain toista naista. Miettisin, että nuo huulet ovat suudelleet jotain toista, nuo kädet ovat koskeneet jotain toista, tuo elin on käynyt toisessa naisessa ja antanut sille nautintoa. Mä tulisin varmaan hulluksi siitä ajatuksesta. Mutta mitä mä en tiedä, se ei mua vahingoita. Epärehellisyys ja valehtelu ei missään nimessä tee ihmiselle taikka parisuhteelle hyvää, mutta joskus tarkoitus pyhittää keinot.

 

["poy"]

Mä nimenomaan tekisin päätöksen jättää kertomatta lapsen etua ajatellen. Ja mä toivon että mieheni tekisi samoin. Ja kun ajattelen omaa avioliittoani, niin meidän suhteemme ei todellakaan parantuisi siitä, jos toinen pettäisi. Mä en koskaan pääsisi yli siitä ajatuksesta, että mieheni on himoinnut jotain toista naista. Miettisin, että nuo huulet ovat suudelleet jotain toista, nuo kädet ovat koskeneet jotain toista, tuo elin on käynyt toisessa naisessa ja antanut sille nautintoa. Mä tulisin varmaan hulluksi siitä ajatuksesta. Mutta mitä mä en tiedä, se ei mua vahingoita. Epärehellisyys ja valehtelu ei missään nimessä tee ihmiselle taikka parisuhteelle hyvää, mutta joskus tarkoitus pyhittää keinot.

Ok. Mä en haluaisi että toinen tekisi mun puolesta tuollaisen päätöksen. Tietty jos se on sulle sitten automattisesti pimahtamisen ja eron paikka, niin tuskin sitä sulle koskaan sitten kerrottaiskaan vaikka jotain sattuisikin.

 

[done that.]

Mä petin ja kerroin.
En tiedä kadunko enemmän sitä että petin vaiko sitä, et nyt joudun kantamaan vastuuni ja antaa miehen käydä asia läpi haluamallaan tavalla.
Aikaa tosta on vuosi, mutta kriisi ei ole vielä ohi.

Olen kyllä omassa tapauksessani silti sitä mieltä että tein oikein kun kerroin.

 

[Saraldo]

[QUOTE="poy";25927862]Ok. Mä en haluaisi että toinen tekisi mun puolesta tuollaisen päätöksen. Tietty jos se on sulle sitten automattisesti pimahtamisen ja eron paikka, niin tuskin sitä sulle koskaan sitten kerrottaiskaan vaikka jotain sattuisikin.[/QUOTE]

Itse asiassa mä olen itse miehelleni joskus sanonutkin, että jos kerran hairahdut, älä kerro mulle. Joten mä tein sen päätäksen itse . Se ei ollut mikään lupalappu, vaan mun toivoma ohje siitä, mitä tehdä jos se töppi kuitenkin tulee tehtyä. Syy miksi me ollaan näistä joskus juteltu on se, että mä olen ainoa nainen kenen kanssa mieheni on koskaan ollut. Niinpä olen alitajunnassa jotenkin "varautunut" siihen, että hän haluaisi joskus kokeilla jonkun toisenkin kanssa. Mutta mieheni taas on sanonut, ettei hänellä ole mitään tarvetta kokeilla sitä muiden kanssa, koska hän ei koskaan saisi siihen samanlaista tunnelatausta kenenkään muun kanssa. Eikä häntä kiinnosta seksi pelkästään siksi, että pääsee purkamaan itseään, silloinhan siihen hänen sanojensa mukaan kävisi reikä kuin reikä.

 

["poy"]

Itse asiassa mä olen itse miehelleni joskus sanonutkin, että jos kerran hairahdut, älä kerro mulle. Joten mä tein sen päätäksen itse . Se ei ollut mikään lupalappu, vaan mun toivoma ohje siitä, mitä tehdä jos se töppi kuitenkin tulee tehtyä. Syy miksi me ollaan näistä joskus juteltu on se, että mä olen ainoa nainen kenen kanssa mieheni on koskaan ollut. Niinpä olen alitajunnassa jotenkin "varautunut" siihen, että hän haluaisi joskus kokeilla jonkun toisenkin kanssa. Mutta mieheni taas on sanonut, ettei hänellä ole mitään tarvetta kokeilla sitä muiden kanssa, koska hän ei koskaan saisi siihen samanlaista tunnelatausta kenenkään muun kanssa. Eikä häntä kiinnosta seksi pelkästään siksi, että pääsee purkamaan itseään, silloinhan siihen hänen sanojensa mukaan kävisi reikä kuin reikä.

Mä en pystyis elämään tuollaisessa suhteessa. Jotenkin tuo on mun mielestä sitä yhteistä aluetta, jossa ei kuulu olla salaisuuksia. Mutta me ihmiset nyt ollaan vaan niin erilaisia. Onneks ilmeisesti vakat on kantensa valinneet tässäkin

 

[Bn there]

Sekä petetty että pettäjä haluavat varmasti olla lapselleen vanhempia. Tämä tarkoittaa sitä että lapsen etu laitetaan oman edelle. Se että tulee petetyksi, viekö se automaattisesti kyvyn olla vanhempi lapsilleen ja pistää lapsen etu oman edun edelle?

Petettykkö laittaa lapset käymään läpi raskaan eron ja näin maksamaan siitä mitä pettäjä teki, ajattelematta seurauksia. Voisiko tämä arvojärjestys ilmetä myös muutoin elämässä, eikä edessä olisikaan ko. parisuhteessa sitä onnenlista eloa vanhuuteen asti kuitenkaan vaikka pettäjä ei kertoisikaan. Miten monta muuta asiaa jääkään myös sanomatta jos parisuhteessa ei voi kertoa heikkouksiaan ja heikkoja hetkiään, tällainen vain vaatii paljon nöyryyttä (ei nöyristelyä) ja avoimuutta. Millaista parisuhteen esimerkkiä sitten haluaa lapsilleen tarjota?

Se että ollaan vanhempia ei vie pois velvollisuuksia puolisoina. Se että ollaan tilanteessa jossa toinen on pettänyt ja mietitään kertoa vai ei. Eivät vaihtoehdot ole ihan niin mustavalkoiset että kertoa ="eroprosessi" ja salata= "yhdessä elo vanhuuten asti".

Toisaalta jos ajatusta ajateltaisiin niin että haluaa turvata lapsille hyvän kodin, niin entä kun lapset ovat jo aikuisia, mikä on sitten perustelu kertomattomuudelle? Sekö että on jo vanha juttu silloin? Syitä löytyy aina uusia...