"Isä on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihme"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämä on niin hupaisa keskustelu kun yksi jos toinen (äiti) ottaa herneen nenään ihan vain se takia, että on mahdollisuus ettei äiti jossain taauksessa olekaan se tärkein ihminen vauvan elämässä. Ja sitten tulee perusteluna "että meidän lapsi ainakin piti minua tärkeimpänä". Kysehän ei ole siitä, että kenenkään omaa tärkeyttä tässä alettaisiin alentamaan, vaan siitä että aina se ei ole välttämättä näin.
Toiset taas perustelevat kantaansa sillä että "keskimääräisesti" tai "tilastollisesti" äiti on tärkein mutta aina on myös se toinen vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25856556:
Me ollaan varmaan jotenkin vajakkeja kun meillä tuollaisia ei ole millään tavalla edes pohdittu? Ei siis ole mitään kovaa paikkaa, meillä ei kerta kaikkiaan ole tarvinnut miettiä kumpi meistä on tutuin ja turvallisin vauvalle.
Ihan paskapuhetta väittää etteikö tuossa vertailussa tai edes kysymyksen asettelussa olisi kilpailevaa tekijää.
Oikeasti olen todella kiitollinen siitä että olemme voineet elää lapsien vauvavuodet siten ettei tällaisilla asioilla ole ollut mitään merkitystä. Ilmankos meillä on niin hyvin mennytkin :)
Ei mekään - yllätys yllätys - oikeassa elämässä jouduttu/jouduta pohtimaan näitä asioita.
Mutta kun joku kysyy, esittää väitteen, niin sitten näitä asioita tulee puntaroitua oikein ajatuksen kanssa. Ainakin minun.
Meidän kotielämä ja kotona käsiteltävät puheenaiheet ei mene yksi yhteen palstan puheenaiheiden kanssa :xmas:
 
Olen itsekin pohtinut, tulisiko minun potea syyllisyyttä siitä, että jaan lapsemme hoidon (nyt 3vko) ihan tasan mieheni kanssa. Olemme molemmat opiskelijoita, aikataulumme on väljä enkä imetä. Ruokimme aika tarkalleen vuorotellen ja kumpikin saa mennä omissa menoissaan toisen hoitaessa vauvaa.. olen miettinyt, mahtaako noin pienen olla vaikeaa luoda turvallista suhdetta kahteen hoitajaan samanaikaisesti.. :o
 
Olen itsekin pohtinut, tulisiko minun potea syyllisyyttä siitä, että jaan lapsemme hoidon (nyt 3vko) ihan tasan mieheni kanssa. Olemme molemmat opiskelijoita, aikataulumme on väljä enkä imetä. Ruokimme aika tarkalleen vuorotellen ja kumpikin saa mennä omissa menoissaan toisen hoitaessa vauvaa.. olen miettinyt, mahtaako noin pienen olla vaikeaa luoda turvallista suhdetta kahteen hoitajaan samanaikaisesti.. :o

Voi tsiisus mikä kommentti! Mahtaako olla turvallista pienelle, kun viettää aikaa iskän ja äiskän kanssa puoliksi? Oletteko jotain juoppoja tai muuten vain käyttäydytte aggressiivisesti tms., kun pitää tollaista kysellä?
 
Meillä oli niin, että olin synnytyksen jälkeen tosi kipeä. Halusin välttämättä tulla kotiin lepäämään sairaalan sijasta. Toisin sanoen, minä makasin sängyssä ja mies hoiti lasta. Muutaman kerran päivässä laps oli tissillä, muuten mies syötti pullosta. Minusta tuntui, että mies omisti lapsen ihan täysin. Tuntui, että menetin sen lapsen, mitä olin kantanut 9kk. Nyt mies oli ominut sen. En voinut osallistua lapsen hoitoon, en päässyt miehen ja lapsen kanssa lenkille ja esittelemään ihanaa vauvaamme... Ja heille kyllä syntyi sympioosi.

Nyt vuoden ikäinen tyttö on edelleenkin isän tyttö. Isä hoitaa tyttöä kotona ja minä parhaillaan töissä. Pääsin kyllä arkeen mukaan ja hoitamaan vauvaa miehen kanssa, kun olin parantunut. Mutta ymmärrän kyllä niin täysin niitä miehiä, jotka eivät saa osallistua vauvan hoitoon, vaikka kuinka haluaisi.
 
Meillä oli niin, että olin synnytyksen jälkeen tosi kipeä. Halusin välttämättä tulla kotiin lepäämään sairaalan sijasta. Toisin sanoen, minä makasin sängyssä ja mies hoiti lasta. Muutaman kerran päivässä laps oli tissillä, muuten mies syötti pullosta. Minusta tuntui, että mies omisti lapsen ihan täysin. Tuntui, että menetin sen lapsen, mitä olin kantanut 9kk. Nyt mies oli ominut sen. En voinut osallistua lapsen hoitoon, en päässyt miehen ja lapsen kanssa lenkille ja esittelemään ihanaa vauvaamme... Ja heille kyllä syntyi sympioosi.

Nyt vuoden ikäinen tyttö on edelleenkin isän tyttö. Isä hoitaa tyttöä kotona ja minä parhaillaan töissä. Pääsin kyllä arkeen mukaan ja hoitamaan vauvaa miehen kanssa, kun olin parantunut. Mutta ymmärrän kyllä niin täysin niitä miehiä, jotka eivät saa osallistua vauvan hoitoon, vaikka kuinka haluaisi.

Se nyt onkin väärin jos äiti estää jollain lailla isää osallistumasta vauvanhoitoon, mutta ei kai kukaan ole tässä sellaista kannattanutkaan. Ei se äidin ja vauvan symbioosi tai muuten kiinteä suhde millään lailla ole esteenä sille etteikö isä voisi myös hoitaa lasta? Okei, no varmaan nyt viikonloppureissut mummolaan kaksin 2vko ikäisen vauvan kanssa on juttuja mitkä isä saa unohtaa, varsinkin jos äiti imettää. Mutta siis kyllähän nyt kotioloissa tai missä perhe liikkuukin isä voi hoitaa vauvaa siinä kuin äitikin.

Nuo on sitten ikäviä erityistilanteita jos toinen vanhemmista ei voi fyysisen sairautensa/kuntonsa/vammansa takia osallistua vauvan hoitoon.
 
[QUOTE="vieras";25893531]Voi tsiisus mikä kommentti! Mahtaako olla turvallista pienelle, kun viettää aikaa iskän ja äiskän kanssa puoliksi? Oletteko jotain juoppoja tai muuten vain käyttäydytte aggressiivisesti tms., kun pitää tollaista kysellä?[/QUOTE]

Palstan mielipiteen perusteella ymmärrettävää, että ko. henkilö tuollaista pohtii. Palstan mukaan ei ole sopivaa, että hoito jaetaan fifty-fifty, ja ettei äiti imetä.
 
Se nyt onkin väärin jos äiti estää jollain lailla isää osallistumasta vauvanhoitoon, mutta ei kai kukaan ole tässä sellaista kannattanutkaan. Ei se äidin ja vauvan symbioosi tai muuten kiinteä suhde millään lailla ole esteenä sille etteikö isä voisi myös hoitaa lasta? Okei, no varmaan nyt viikonloppureissut mummolaan kaksin 2vko ikäisen vauvan kanssa on juttuja mitkä isä saa unohtaa, varsinkin jos äiti imettää. Mutta siis kyllähän nyt kotioloissa tai missä perhe liikkuukin isä voi hoitaa vauvaa siinä kuin äitikin.

Nuo on sitten ikäviä erityistilanteita jos toinen vanhemmista ei voi fyysisen sairautensa/kuntonsa/vammansa takia osallistua vauvan hoitoon.

Jatkuvasti kuitenkin törmää miehiä lapsen hoitajana vähätteleviin kommentteihin, "kun eihän ne miehet osaa". Ja miehet sysätään siten syrjään pienten lasten hoidosta. Ja sit valitetaan gloriaa kerjäten, kuinka mies ei tee mitään.
 
Jatkuvasti kuitenkin törmää miehiä lapsen hoitajana vähätteleviin kommentteihin, "kun eihän ne miehet osaa". Ja miehet sysätään siten syrjään pienten lasten hoidosta. Ja sit valitetaan gloriaa kerjäten, kuinka mies ei tee mitään.

ihanko totta ? mä törmään kyllä jatkuvasti enenevissä määrin mietintöihin, että "mika jää koti-isäksi muutaks kuukaudeks", "tommi lähti lasten kanssa isä-lapsi- tapaamiseen" jne.
 
ihanko totta ? mä törmään kyllä jatkuvasti enenevissä määrin mietintöihin, että "mika jää koti-isäksi muutaks kuukaudeks", "tommi lähti lasten kanssa isä-lapsi- tapaamiseen" jne.

Onneksi tämä on trendi nykyisin. :)

Silti minusta on hassua leijua jollain parin kuukauden koti-isyydellä. Tai jollain yksittäisillä isä-lapsi-tapaamisilla. Asian ytimessä tasa-arvon suhteen ollaan vasta kun hoito on aidosti tasapuolista.
 
Asian ytimessä tasa-arvon suhteen ollaan vasta kun hoito on aidosti tasapuolista.
Ja sitähän se voi olla, vaikka äiti ja vauva eläisivätkin vauvan elämän ekat viikot tai kuukaudet symbioosissa, ja isän rooli olisi erilainen tuossa vaiheessa :). Ja vaikka äiti olisi kotiäiti ja isä työssäkäyvä.

Se, että tasa-arvon nimissä pitäisi unohtaa biologia, on mulle vieras ajatus.
 
Ja sitähän se voi olla, vaikka äiti ja vauva eläisivätkin vauvan elämän ekat viikot tai kuukaudet symbioosissa, ja isän rooli olisi erilainen tuossa vaiheessa :). Ja vaikka äiti olisi kotiäiti ja isä työssäkäyvä.

Se, että tasa-arvon nimissä pitäisi unohtaa biologia, on mulle vieras ajatus.

Kuka tässä on biologian unohtamisesta puhunut? En minä ainakaan. Vauvalla voi olla symbioosi äidin tissien kanssa, mutta kai se muu hoito voidaan jakaa tasapuolisesti tai jopa niin, että isä huolehtii muusta enemmän jo ihan pikkuvauva-aikana?
 
Onneksi tämä on trendi nykyisin. :)

Silti minusta on hassua leijua jollain parin kuukauden koti-isyydellä. Tai jollain yksittäisillä isä-lapsi-tapaamisilla. Asian ytimessä tasa-arvon suhteen ollaan vasta kun hoito on aidosti tasapuolista.

leijua ? miksi se on LEIJUMISTA, jos joku kertoo faktan.
niin kauan ,kun sitä ajatellaan leijumisena, ei voi olla tasa-arvoa tässä(kään) asiassa.
((ja tasa-arvohan ei ole sitä,että äiti ja isä olisi samanlaisia - IMO))
 
leijua ? miksi se on LEIJUMISTA, jos joku kertoo faktan.
niin kauan ,kun sitä ajatellaan leijumisena, ei voi olla tasa-arvoa tässä(kään) asiassa.
((ja tasa-arvohan ei ole sitä,että äiti ja isä olisi samanlaisia - IMO))

No, aika usein nämä isäjutut kerrotaan leijuen. :xmas: Ja tasa-arvoa tässä asiassa ei voi olla ennen kuin ne perhevapaat ihan oikeasti jakaantuvat tasan vanhempien ja vanhempien työnantajien kesken.
 
Kuka tässä on biologian unohtamisesta puhunut? En minä ainakaan. Vauvalla voi olla symbioosi äidin tissien kanssa, mutta kai se muu hoito voidaan jakaa tasapuolisesti tai jopa niin, että isä huolehtii muusta enemmän jo ihan pikkuvauva-aikana?
Ja kun isä huolehtii enemmän, niin kyse on tasa-arvosta? :xmas:

Ajatus siitä, että isä olisi töissä 8 h päivässä ja työpäivän jälkeen huolehtisi vauvasta 12 tuntia (jotta hoito jaettaisiin tasan) on mun korvaani outo. Meillä ei olla mietitty, että kumpi nyt hoitaa enemmän ja meneekö ihan varmasti tasan vai eikö mene. Eikä tulla miettimäänkään. Molemmilla vanhemmilla on ihan luonnostaan vahva ja tärkeä rooli lastemme elämässä. Ei taatusti ihan samanlainen rooli ainakaan silloin kun lapset oli vauvoja, mutta yhtä tärkeä.

Biologia sanelee minulle sen, että äiti ja vauva ovat erottamaton yksikkö vauvan ekojen viikkojen ajan. Ei vain imetyksen takia, vaan muutenkin. Onneksi tämä sopii myös miehelleni, eikä syö hänen isyyttään millään lailla.

Ja tasa-arvoisia olemme vanhempina, vaikka minä olinkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla, ja mies taas ei.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Ja kun isä huolehtii enemmän, niin kyse on tasa-arvosta? :xmas:

Ajatus siitä, että isä olisi töissä 8 h päivässä ja työpäivän jälkeen huolehtisi vauvasta 12 tuntia (jotta hoito jaettaisiin tasan) on mun korvaani outo. Meillä ei olla mietitty, että kumpi nyt hoitaa enemmän ja meneekö ihan varmasti tasan vai eikö mene. Eikä tulla miettimäänkään. Molemmilla vanhemmilla on ihan luonnostaan vahva ja tärkeä rooli lastemme elämässä. Ei taatusti ihan samanlainen rooli ainakaan silloin kun lapset oli vauvoja, mutta yhtä tärkeä.

Biologia sanelee minulle sen, että äiti ja vauva ovat erottamaton yksikkö vauvan ekojen viikkojen ajan. Ei vain imetyksen takia, vaan muutenkin. Onneksi tämä sopii myös miehelleni, eikä syö hänen isyyttään millään lailla.

Ja tasa-arvoisia olemme vanhempina, vaikka minä olinkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla, ja mies taas ei.

Imetys poislukien enemmän, niin alkaa olla jo aika tasapuolista. :xmas:

Ei kai kukaan niin hölmö ole, ettei huomioi miehen työssäkäyntiaikaa ja tarkoita tasa-arvoisella lapsesta huolehtimisella sitä, että lasketaan tunti tunnilta mitä kumpikin puuhaa.

Ei meilläkään koskaan ole laskettu lapsen hoitoon, koti- tai ansiotöihin tai mihinkään kulunutta aikaa. Veikkaan kuitenkin, että aika tasan menisi.

Tummennettuun: Miksi muutenkin?
 
Tummennettuun: Miksi muutenkin?
Koska vastasyntynyt ei erota mihin hän itse loppuu ja mistä äiti alkaa :)

Ja mun vastasyntyneiden ei tarvitse sellaista oppia erottamaankaan pikkuriikkisinä vauvoina. Vaikka toki ovat viettäneet aikaansa paljon myös isän ja esim. isoäidin sylissä. Mutta se virallinen paikka on mun kainalossa, mun rinnalla, kantoliinassa mun sylissäni. Niillä mennään ekat viikot varmaan tämän kolmannenkin muksun kohdalla.

Sitäpaitsi, mulla jyllää synnytyksen jälkeen sellaiset leijonaäitihormonit ja -vaistot että jos vauva on hetken aikaa kauempana, niin alkaa ahdistaa.
 
meillä vauvat ovat saaneet yhteyden isäänsä vasta siinä n.3kk iässä,kun alkavat hymyilemään ja havannoimaan ympäristöään.Toki isä on niitä sylissä pitänyt...mutta siihen saakkä äiti on ollut se ehdoton ykkönen.Näin ainakin meillä.
 
Sitäpaitsi, mulla jyllää synnytyksen jälkeen sellaiset leijonaäitihormonit ja -vaistot että jos vauva on hetken aikaa kauempana, niin alkaa ahdistaa.

joskus musta tuntuu, että tämä on vähän sellainen asia, josta halutaan saada äitejä kokemaan huonoa omaatuntoa ja syyllistymään- että tuo olisi jotenkin sellaista vauvan omimista ja miehen syrjään laittoa jne jne. vaikka se on just sitä biologiaa.
sillä ei ole mitään tekemistä isän syrjäyttämisen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
joskus musta tuntuu, että tämä on vähän sellainen asia, josta halutaan saada äitejä kokemaan huonoa omaatuntoa ja syyllistymään- että tuo olisi jotenkin sellaista vauvan omimista ja miehen syrjään laittoa jne jne. vaikka se on just sitä biologiaa.
sillä ei ole mitään tekemistä isän syrjäyttämisen kanssa.

Hear ye, hear ye! Mua harmittaa kun yritetään kieltää äideiltä se biologisesti normaali ja suotava "symbioosi" tai miksikä sitä sitten haluaakaan kutsua, kun keho on "virittynyt" sille vastasyntyneelle ja äiti-lapsi suhteen syntymiselle. Aika sääli jättää käyttämättä tollanen loistava mahdollisuus ja tilanne. Iseillähän on sitten omat biologiset kikkakolmosensa jotka astuvat kuvaan eri tilanteissa. Miksi pitää yrittää vähätellä äitiyttä ja isyyttä ja häivyttää näitä eroja kun voisi vaan hyväksyä ne ja jopa nauttia niistä. Eihän kukaan valita siitäkään, että mies ei voi olla raskaana tai vaadi, että tasavertaisen vanhemmuuden nimissä olis adoptoitava lapsi tai käytettävä sijaissynnyttäjää.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
No, aika usein nämä isäjutut kerrotaan leijuen. :xmas: Ja tasa-arvoa tässä asiassa ei voi olla ennen kuin ne perhevapaat ihan oikeasti jakaantuvat tasan vanhempien ja vanhempien työnantajien kesken.

No, teillä ehkä sitten noin. Meillä taas on faktaa se että nyt kun kuopus on 15kk en muista tuolta kerhostamme kyllä ketään samanikäistä taaperoa kellä olisi äiti enää kotona lasta hoitamassa. Kyllä muut kerhoilevat siellä sen koti-isänsä kanssa ja minä saan olla se joka selittelee miksi meillä ei mies ole vielä jäänyt kotiin lapsen ksnssa.

Siitä huolimatta että pitkä (täys)imetys on ainakin tilastojen mukaan täällä yleisempää kuin Suomessa.
 
No, teillä ehkä sitten noin. Meillä taas on faktaa se että nyt kun kuopus on 15kk en muista tuolta kerhostamme kyllä ketään samanikäistä taaperoa kellä olisi äiti enää kotona lasta hoitamassa. Kyllä muut kerhoilevat siellä sen koti-isänsä kanssa ja minä saan olla se joka selittelee miksi meillä ei mies ole vielä jäänyt kotiin lapsen ksnssa.

Siitä huolimatta että pitkä (täys)imetys on ainakin tilastojen mukaan täällä yleisempää kuin Suomessa.

Niin, en tiedä missä päin sinä asut, mutta Suomessa fakta on, että perhevapaita käyttävät enimmäkseen äidit.

Toisaalta uskoisin, että ne isät, jotka perhevapaita käyttävät ovat enimmäkseen sellaista porukkaa, jotka mielellään käyvät noissa perhekerhoissa. Sellaisia moderneja isiä.
 

Yhteistyössä