Ystävyyden Raja?

["Ystävä"]

Saanko sanoa ystävälleni että olen huolissani hänestä niin ettei se ole tuomitsemista tai arvostelua? Tilanne on tämä että ystäväni on 4 pienen lapsen äiti ja haaveilee viidennestä. Lapset ovat kaikki n.1½ vuoden ikäerolla! Juttelemme melkein päivittäin, jaamme ajatuksia miehistä, seksistä ja tottakai synnytyksistä eli olemme todella läheiset.

Huoleni on ystäväni jaksaminen, koska turvaverkostoa ei ole, mies pitkää päivää töissä. Ystäväni on myös todella huolehtivainen luonne ja tykkää olla kotona eikä "anna" lapsia vieraalle hoitoon joten pelkään hänen ylikuormittuneen. Välillä hän on ehkä äitiydessä ja kodinhoidossa ylisuorittaja.

Olen pohtinut että olenko peilannut jotenkin omaa elämääni tai jaksamistani häneen, mutta mielestäni olen myös aidosti ystävästä huolissani!
Kuuluuko tämä asia minulle ja kestääkö ystävyytemme keskustelun?

 

[maitovara]

Mun mielestä hyvälle ystävälle täytyy voida sanoa, jos on huolissaan hänestä ja hänen jaksamisestaan.

 

[Keittiönoita]

Mun mielestä hyvälle ystävälle täytyy voida sanoa, jos on huolissaan hänestä ja hänen jaksamisestaan.

Totta. Keskustelun voi tosin aloittaa siitä, miten ladata akkuja, miten paljon tuntee tarvitsevansa omaa aikaa jne. Voihan olla, että ap on ihan turhaan huolissaan.

 

["vieras"]

Mä en tiedä kannattaako puuttua. Ystäväsi on todennäköisesti vain kovin erilainen kuin sinä. Harva meistä haaveilee siitä että hankkisi lisää lapsia jos kokisi itse että on jotenkin jumissa kotonaan.

Ehkä hän ihan aidosti pitää elämästään sellaisena kuin se on, vaikka se voisi sinulle olla kauhistus?

 

["Aloittaja"]

Itsellänikin on 4 lasta tosin 2-3vuoden ikäeroilla ja töissäkin olen välillä vähän aikaa ollut joten en ehkä ymmärrä hänen omistautumista kodille. Olemme olleet hänen 2 nuorimmaisen syntymästä lähtien todella läheiset ja aikaisemmin en ole ollut huolissani. Onkohan tämä 4 lasta minun pääkopassani maximi???

Mutta vaikea on myös sivuuttaa tätä huolen tunnetta vaikka kuinka yritän itseäni tästä huolesta syttää!!!

 

[vammaisten äiti]

Minun mielestäni lasten toivominen, saaminen, synnyttäminen jne. on sellaisia juttuja, että niihin ei kannata ottaa kantaa oli kuinka hyvä ystävä tahansa. Ne on niin yksityisiä. Omalla kohdallani minulla on kaksi vammaista lasta ja kyllä kaikki ottivat kovasti kantaa, kannattako kolmatta enää "yrittää". Mutta kun se ei oikeastaan ole muiden juttu.

 

["mamaa"]

Oletko huolissasi ystävästäsi, koska hän vaikuttaa uupuneelta, ei jaksa lastensa kanssa, valittaa elämäntilanteestaan, hänen/lasten siisteydessä ym. on puutteita?

Vai oletko huolissasi, koska et itse jaksaisi tai haluaisi enää enempää lapsia? Tai koska ajattelet, että hänen tilanteessaan SINÄ olisit uupunut?

Jos ylemmistä syistä, yrittäisin ehkä hyvin ystävällisesti ja syyttelemättä kysellä hänen jaksamistaan ja avuntarvettaan.

Jos alemmasta, olisin hiljaa ja yrittäisin ymmärtää, että ihmiset ovat kovin erilaisia. Ystävätkin.

 

["Aloittaja"]

Vammaisen äidille lämpimiä terveisiä ja ihmettelen kovasti että kaikki on uskaltaneet ottaa kantaa tai edes heille kuuluu, mutta olen ymmärtänyt että ystäväni haluaa keskustella kanssani avoimesti kaikista asioista ja arvostaa mielipiteitäni niin kuin minäkin hänen ajatuksiaan!

 

[Perustollo]

Ei kyllä aloittajan kirjoittamisen perusteella tuolla viidennestä haaveilevalla äidillä ole mitään hätää. Et sanonut, että äiti vaikuttaisi uupuneelta tai muuta. Kuulostaa siltä että hän on vain niitä ihmisiä, jotka jaksaa olla lapsien kanssa vähän normitallaaja paremmin ja nauttii kotona olosta.

 

[vammaisen lapsen äiti]

[QUOTE="Aloittaja";25880488]Vammaisen äidille lämpimiä terveisiä ja ihmettelen kovasti että kaikki on uskaltaneet ottaa kantaa tai edes heille kuuluu, mutta olen ymmärtänyt että ystäväni haluaa keskustella kanssani avoimesti kaikista asioista ja arvostaa mielipiteitäni niin kuin minäkin hänen ajatuksiaan![/QUOTE]

Niinpä, mutta tuskin te nyt kantaa otatte siihen, kannattaako enää tehdä lapsia. Toivottavasti ette, kuulostaa vähän lapselliselta kysellä kaverin mielipidettä siitä, haluaako lapsen

 

[vammaisen lapsen äiti]

Ei kyllä aloittajan kirjoittamisen perusteella tuolla viidennestä haaveilevalla äidillä ole mitään hätää. Et sanonut, että äiti vaikuttaisi uupuneelta tai muuta. Kuulostaa siltä että hän on vain niitä ihmisiä, jotka jaksaa olla lapsien kanssa vähän normitallaaja paremmin ja nauttii kotona olosta.

Minullakin tulee lähinnä mieleen, että aloittaja peilaa omia tunteitaan kaveriinsa: kun itsellä on lapsiluku täynnä, ei varmaan toinenkaan niitä enää halua... Mutta kaveri tuskin kysyy kaverin mielipidettä.

 

["Aloittaja"]

mamaa: Hyvä kysymys johon en tiedä suoraa vastausta...joten taidan pitää suuni kiinni!

Olen myös miettinyt vaikuttaako ajatukseeni oma tarpeeni päteä myös ammatillisesti ja minun mielestä he asuvat jo nyt aika pienessä asunnossa, toki pienenä lapset eivät tilaa tarvitse mutta kasvat joskus!

Mielestäni on rikkaus että ystävä on erillainen ja arvostan häntä koska hän omille lapsilleen parempi äiti kuin minä omilleni, mutta toivon sydämestäni ettei hän pala loppuun! Lapset eivät todellakaan ole oppinut luottamaan toisiin aikuisiin jos oma äiti ei ole hoitamassa.

 

["jooo"]

[QUOTE="Aloittaja";25880551]mamaa: Hyvä kysymys johon en tiedä suoraa vastausta...joten taidan pitää suuni kiinni!

Olen myös miettinyt vaikuttaako ajatukseeni oma tarpeeni päteä myös ammatillisesti ja minun mielestä he asuvat jo nyt aika pienessä asunnossa, toki pienenä lapset eivät tilaa tarvitse mutta kasvat joskus!

Mielestäni on rikkaus että ystävä on erillainen ja arvostan häntä koska hän omille lapsilleen parempi äiti kuin minä omilleni, mutta toivon sydämestäni ettei hän pala loppuun! Lapset eivät todellakaan ole oppinut luottamaan toisiin aikuisiin jos oma äiti ei ole hoitamassa.[/QUOTE]

Anna hänen hoitaa niin kauan kuin jaksaa, ja kun ei jaksa, niin hän hankki varmasti apua. Ja eihän samassa talossa tarvitse loppuelämää asua. Minusta intimimiteetin raja kyllä menee sukupuoliasioihin puuttumisessa, vaikka olisi kuinka hyvä ystävä, niin ihmiset saavat harrastaa seksiä ja lisääntyä ihan omassa tahdissa.

 

["noniin"]

Toiset ne ei ymmärrä rajojaan. Tässä tapauksessa vaan en tiedä kumpi ei rajojaan ymmärrä