Noniin.. Jatketaanpas tätä ketjua taas, lähes kahden vuoden jälkeen.
Tässä ajassa on tapahtunut ja suhteellisen paljon, joskin ei aina niin positiivistä.
Tuo jouluepisodi ratkesi kuin itsestään, ja omat epäilykseni vieraasta miehestä olivat turhia, koska he olivatkin olleet vaimon vanhempien luona joulun. Tuon joulun jälkeen suhde on ollu aika jäissä, vaikka mitään sen ihmeellisempää ei tapahtunutkaan. Ei hän silti ollut pahoillaan tai pyytänyt käytöstään anteeksi, vaan totesi että siitäs sait. Onneksi en ole alkomahoolin perään tippaakaan, joten juomisesta ei ole pelkoa. Kesän ´10 tein töitä suhteellisen paljon, ja ajattelin että yllätän perheen (ja siinä sivussa hoitaa parisuhdetta) ja vien heidät aurinkolomalle. Vaimo jopa innostui asiasta ja suunnittelimme ja toteutimme asian yhdessä. Matka sinällään meni suht ok, joskin joka päivä oli joku pieni kina. Ajattelin kuitenkin että saamme olla rauhassa, pois kotiympyöistä, ja saamme puhuttua asiat kuntoon. Puhuimme asioista mitä olen ylhäällä kuvannut mutta ei hän ollut millään tavalla pahoillaan misätän käytöksestään, totesi vain että elämä on, ei ole tarvetta kommentoida sen enempää. Olin hiukan ihmeissäni miksi ihmeessä kukaan voi olkaa kohauttamalla kuitata yli vuoden riidat, mutta en saanut sen enempää vastauksia. Kun sitten viimein lähdimme kotiin, ja pääsimme takaisin, ensimmäinen asia oli että riidellään lisää. Silloin sanoin että pidä tunkkisi mulle riittää, että en aijo sietää enää tuota jatkuvaa riitelyä. Tämä tepsi jonkun verrran ja vaimo oli ensimmäistä kertaa pahoillaan siitä että oli narissut turhasta. Talvi menikin kivasti, ja olin kevään korvalla suhteellisen tyytyväinen suhteeseen. Teimme muutamia matkoja kotimaassa lasten kanssa, ja ehdin jo ajatella että nytpä meneekin kivasti. Oli muuten virhe se... Kun syksy tuli, alkoi taas tuttu marina ja narina joka armaasta asiasta. Sitten eräänä päivänä vaimo ilmoitti lähtevänsä vanhan ystävänsä kanssa ulos vähän tuulettumaan. Hänen ystävänsä tuli meille yöksi ja seuraavana iltana he lähtivät ulos ja jäin lasten kanssa kotiin. Olin hiukan ihmeissäni miostä hän oli saanut yhtäkkiä päähänsä pyytää ystävänsä meille ja että menevät viihteelle kun ei ollut vuosiin asia kiinnostanut häntä että olisi lähtenyt minun kanssa pitämään hauskaa... Olin suunnitellut että vietämme joulun 2010 ja uuden vuoden perheemme kanssaa, mutta joulun aikaan alkoi taas se sama kummallinen riitely mitä oli ollut jo aikaisemmin. Olin ihmeissäni että mistä ihmeestä nyt tuulee, mutta asiat satiin sitten hoidettu ja puhuttua kuntoon (oli kuulemma joulustressiä). Uuden vuoden aattona vaimo ilmoitti että hän lähtee yksin viettämään uutta vuotta, eikä huolinut edelleenkään minua mukaan. Vietin uuden vuoden lasten kanssa vanhempieni luona mukavissa merkeissä. Laittelin vaimoni kanssa viestejä, mutta hän vastaili niihin vähän ympäripyöreästi, enkä oikein saanut selkoa missä hän oli menossa, kertoi kuitenkin olevansa tulossa kotiin vasta hyvin myöhään. Havahduin aamuyöllä siihen että hän hoippui kotiin. kysyin häneltä missä hän oli ollut, ja hän totesi että tuolla noin vaan.. Aloin vähä hermostua että miksi et kerro missä olit, johon sain vastauksen että ei kuulu sulle, ja sen sanon että kivaa oli. Totesin vaan että jaahas.... Aamun tulle yritin vaimon krapulan vaivatessa vähän lämmitellä häntä intiimeihin puuhiin mutta ei ottanut lämmetäkseen, vaan sanoi että lopeta nyt jo, menen suihkuun. Tuo asia ei ole tähän mennessä selvinnyt että missä hän oli ja mitä oikeastaan tapahtui, tuolloin kun hän oli ystävänsä kanssa ulkona, tai tuolloin uutena vuotena. Ainut asia mitä tapahtui oli se että suhde meni todella etäiseksi ja kylmäksi, joskin hän oli muutaman päivän hyväntuulinen, mutta jos otin asian puheeksi että oletpa hyvällä tuulella hermostui hän siitä valtavasti, jolloin seurasi kamala riita. En vain saa noihin asioihin vastauksia, eikä hän niitä kerro... Nyt elämme kun kämppikset, eikä mitään hellyyttä ole ollut tuon matkamme jälkeen. Olen edelleen hyvin neuvoton....
Tässä ajassa on tapahtunut ja suhteellisen paljon, joskin ei aina niin positiivistä.
Tuo jouluepisodi ratkesi kuin itsestään, ja omat epäilykseni vieraasta miehestä olivat turhia, koska he olivatkin olleet vaimon vanhempien luona joulun. Tuon joulun jälkeen suhde on ollu aika jäissä, vaikka mitään sen ihmeellisempää ei tapahtunutkaan. Ei hän silti ollut pahoillaan tai pyytänyt käytöstään anteeksi, vaan totesi että siitäs sait. Onneksi en ole alkomahoolin perään tippaakaan, joten juomisesta ei ole pelkoa. Kesän ´10 tein töitä suhteellisen paljon, ja ajattelin että yllätän perheen (ja siinä sivussa hoitaa parisuhdetta) ja vien heidät aurinkolomalle. Vaimo jopa innostui asiasta ja suunnittelimme ja toteutimme asian yhdessä. Matka sinällään meni suht ok, joskin joka päivä oli joku pieni kina. Ajattelin kuitenkin että saamme olla rauhassa, pois kotiympyöistä, ja saamme puhuttua asiat kuntoon. Puhuimme asioista mitä olen ylhäällä kuvannut mutta ei hän ollut millään tavalla pahoillaan misätän käytöksestään, totesi vain että elämä on, ei ole tarvetta kommentoida sen enempää. Olin hiukan ihmeissäni miksi ihmeessä kukaan voi olkaa kohauttamalla kuitata yli vuoden riidat, mutta en saanut sen enempää vastauksia. Kun sitten viimein lähdimme kotiin, ja pääsimme takaisin, ensimmäinen asia oli että riidellään lisää. Silloin sanoin että pidä tunkkisi mulle riittää, että en aijo sietää enää tuota jatkuvaa riitelyä. Tämä tepsi jonkun verrran ja vaimo oli ensimmäistä kertaa pahoillaan siitä että oli narissut turhasta. Talvi menikin kivasti, ja olin kevään korvalla suhteellisen tyytyväinen suhteeseen. Teimme muutamia matkoja kotimaassa lasten kanssa, ja ehdin jo ajatella että nytpä meneekin kivasti. Oli muuten virhe se... Kun syksy tuli, alkoi taas tuttu marina ja narina joka armaasta asiasta. Sitten eräänä päivänä vaimo ilmoitti lähtevänsä vanhan ystävänsä kanssa ulos vähän tuulettumaan. Hänen ystävänsä tuli meille yöksi ja seuraavana iltana he lähtivät ulos ja jäin lasten kanssa kotiin. Olin hiukan ihmeissäni miostä hän oli saanut yhtäkkiä päähänsä pyytää ystävänsä meille ja että menevät viihteelle kun ei ollut vuosiin asia kiinnostanut häntä että olisi lähtenyt minun kanssa pitämään hauskaa... Olin suunnitellut että vietämme joulun 2010 ja uuden vuoden perheemme kanssaa, mutta joulun aikaan alkoi taas se sama kummallinen riitely mitä oli ollut jo aikaisemmin. Olin ihmeissäni että mistä ihmeestä nyt tuulee, mutta asiat satiin sitten hoidettu ja puhuttua kuntoon (oli kuulemma joulustressiä). Uuden vuoden aattona vaimo ilmoitti että hän lähtee yksin viettämään uutta vuotta, eikä huolinut edelleenkään minua mukaan. Vietin uuden vuoden lasten kanssa vanhempieni luona mukavissa merkeissä. Laittelin vaimoni kanssa viestejä, mutta hän vastaili niihin vähän ympäripyöreästi, enkä oikein saanut selkoa missä hän oli menossa, kertoi kuitenkin olevansa tulossa kotiin vasta hyvin myöhään. Havahduin aamuyöllä siihen että hän hoippui kotiin. kysyin häneltä missä hän oli ollut, ja hän totesi että tuolla noin vaan.. Aloin vähä hermostua että miksi et kerro missä olit, johon sain vastauksen että ei kuulu sulle, ja sen sanon että kivaa oli. Totesin vaan että jaahas.... Aamun tulle yritin vaimon krapulan vaivatessa vähän lämmitellä häntä intiimeihin puuhiin mutta ei ottanut lämmetäkseen, vaan sanoi että lopeta nyt jo, menen suihkuun. Tuo asia ei ole tähän mennessä selvinnyt että missä hän oli ja mitä oikeastaan tapahtui, tuolloin kun hän oli ystävänsä kanssa ulkona, tai tuolloin uutena vuotena. Ainut asia mitä tapahtui oli se että suhde meni todella etäiseksi ja kylmäksi, joskin hän oli muutaman päivän hyväntuulinen, mutta jos otin asian puheeksi että oletpa hyvällä tuulella hermostui hän siitä valtavasti, jolloin seurasi kamala riita. En vain saa noihin asioihin vastauksia, eikä hän niitä kerro... Nyt elämme kun kämppikset, eikä mitään hellyyttä ole ollut tuon matkamme jälkeen. Olen edelleen hyvin neuvoton....