Paljon tsemppitä Teisu sulle!
Varmasti on todella raskasta pudottaa painoa kun se on ikäänkuin pakko...toisaalta sitä voi koittaa kääntää voimavaraksikin. Mun tulee itse lipsuiltua, koska mähän olen jo alle 70 kg ja nythän mä olen jo normaalipainoinen...eihän mulla enää niin kiire ole, eihän? Mulla onneksi on kuitenkin syy sille, miksi mun PITÄÄ laihtua nyt, eikä ensi vuonna. Mun pitää mahtua mun pukuuni ja piste. Jos näinkin pieni syy saa tsempattua eteenpäin, niin voisiko sitä vauva-asiaa koittaa kääntää tsemppaavaksi, eikä masentavaksi? Ehkä helpommin sanottu kun tehty, mutta ehkä kannattaa edes yrittää
Ja TÄYSIN turhaan podet huonoa omaatuntoa siitä, että menet töiden jälkeen vielä omia menojasi. Mun mieheni käy töissä ja sen lisäksi 4 kertaa viikossa salilla. Eikä hän pode (eikä edes tarvitse) huonoa omaatuntoa, joten miksi ihmeessä sä potisit?
Onko kaupassa pakko käydä arkena? Voisiko ne suuret ostokset tehdä viikonloppuna ja kerta viikkoon sitten arkena sellainen "maitoa, leipää, kasviksia"-täydennys, johon ei montaa minuuttia mene.
Ja voisiko sen reissun tehdä lapsen kanssa...hoidosta siis kauppaan ja vasta sieltä kotiin? Tai sitten niin, että hoidosta kotiin, sieltä salille ja kaupan kautta kotiin?
Misään nimessä pahalla en sano, mutta kyllä nämä asiat pääsääntöisesti on järjestelykysymyksiä
Järjestely saattaa olla vähän hankalaa, mutta kyllä niistä selviää.
Meillä oli eilen hulabaloo-päivä. Mä lähdin liikenteeseen aamupäivästä ja kun tulin kotiin, mies oli untenmailla. Kun hän heräsi, mä menin päikkäreille. Heti herättyäni lähdin koiratreeneihin ja heti kun tulin kotiin, lähti mies salille. Kun mies tuli kotiin, lähdin mä samalla ovenavauksella salille ja kotiin tulin vasta klo 23 jälkeen, ellen ihan väärin muista.
Eikä tämäkään päivä ole sen rauhallisempi. Mä olin aamulla töissä ja kun tulin kotiin, mies lähti töihin. Muutaman tunnin kuluttua vien lapset hoitoon anoppilaan ja lähden koiraharrastukseen. Sieltä sitten kotiin ja mieskin kotiutuu sitten, kun on ensin mennyt töiden jälkeen salille. NYT mun pitäisi tehdä etätöitä, mutten jaksa...taidan jättää ne huomiselle. Tänään en liikuntaa taida harrastaa (pitäisi tehdä tunnin aerobinen) sillä mun olisi melkeen pitänyt tehdä se aamulla klo 6 jälkeen...mutten jaksanut herätä. Välillä näinkin
Ja mun nähdäkseni iloinen ja hyväntuulinen äiti on parempi äiti, kuin masentunut ja suklaata suruunsa syövä. Joten ota vaan sitä aikaa itsellesi. Ja saattaapi olla niinkin, että lapsi nauttii siitä, että saa olla sen isänkin kanssa ihan rauhassa