Olisiko ihan sulaa hulluutta lähteä elokuussa Turkkiin yksin kolmen lapsen (8 v, 6 v, alle 2 kk) kanssa?

Mä yrittäisin sitä isyysloman hyödyntämistä. Olisi varmaan paljon enemmän loma, jos olisi toinenkin aikuinen siinä. Tosin mulla ei ole kokemusta vähän vanhempien lasten kanssa matkustamisesta, oma lapsi vasta vajaa 3 ja hänen kanssaan en kovin mielelläni yksin lähtisi lomalle. Tosin enpä tiedä jos se olisi lapsen kanssa kaksin tai ei ollenkaan, ehkä lähtisinkin.
Vauvaa en näe yhtään ongelmana, 2kk maailman helpoin matkalainen.

 

Mä yrittäisin sitä isyysloman hyödyntämistä. Olisi varmaan paljon enemmän loma, jos olisi toinenkin aikuinen siinä.

Totta. Mutta silloin olisi suurensuuret paineet vaihtaa Länsi-Turkin rantaloma Kaakkois-Turkin kaupunkilomaksi, ts. suunnata anoppilaan - käytiin siellä viimeeksi v. 2005 perheenä, silloin meillä oli vain yksi lapsi.

Jos mies ei ole mukana, niin on ns. helpompaa mennä rantakohteeseen eikä sukuloimaan.

 

Me oltiin viime kesänä Turkissa miehen ja 2,5-vuotiaan kanssa.Olin tuolloin raskaana,ja mietittiin miehen kanssa että pikkuvauvan kanssa ei kyllä olisi järkeä siihen paahteeseen lähteä.Oli ihan hirmuisen kuuma,eikä vauvan oloa saisi mukavaksi missään muualla kuin ilmastoidussa hotellihuoneessa. Eli siis kuumuuden takia en kyllä lähtisi noin pienen kanssa. Lokakuussa olisi jo hiukan viileämmät ilmat,tällöin olisi parempi ajankohta...Aika hurjalta minun korvaan kuulostaisi kyllä yksin ainoana aikuisen kolmen lapsen kanssa matkustaminen,ihan jo vatsatautiin sairastuminen olisi aika hankala juttu.

 

Me oltiin viime kesänä Turkissa miehen ja 2,5-vuotiaan kanssa.Olin tuolloin raskaana,ja mietittiin miehen kanssa että pikkuvauvan kanssa ei kyllä olisi järkeä siihen paahteeseen lähteä.Oli ihan hirmuisen kuuma,eikä vauvan oloa saisi mukavaksi missään muualla kuin ilmastoidussa hotellihuoneessa. Eli siis kuumuuden takia en kyllä lähtisi noin pienen kanssa. Lokakuussa olisi jo hiukan viileämmät ilmat,tällöin olisi parempi ajankohta...Aika hurjalta minun korvaan kuulostaisi kyllä yksin ainoana aikuisen kolmen lapsen kanssa matkustaminen,ihan jo vatsatautiin sairastuminen olisi aika hankala juttu.

Siis lokakuussahan on jo kylmä, turistikausi ohi tai ihan loppumaisillaan.

 

Siis lokakuussahan on jo kylmä, turistikausi ohi tai ihan loppumaisillaan.

Olen ollut kerran lokakuussa,oli tosi hyvät ilmat. Varmaan hiukan tuuristakin kiinni,mutta heinä-elokuussa on kyllä älyttömän kuumaa,en lähtisi tällöin pienen vauvan kanssa.

 

Olen ollut kerran lokakuussa,oli tosi hyvät ilmat. Varmaan hiukan tuuristakin kiinni,mutta heinä-elokuussa on kyllä älyttömän kuumaa,en lähtisi tällöin pienen vauvan kanssa.

Minä oon asunut siellä useammankin lokakuun. Itse asiassa se sää on ihan jees, jos ei sada, ainakin kun on viettänyt siellä koko pitkän kuuman kesän. Illat/yöt viileitä, kylmiäkin jo, ja on kiva vetää pitkästä aikaa farkut jalkaan & pitkähihaista päälle. Mutta turistikausi tosiaan jo lopuillaan, ravintolat ja hotellit alkavat sulkea oviaan, eikä päiväsaikaankaan ole enää mikään rantalomakeli (ainakaan mun mittapuulla) eli loman tarkoitus vähän kärsisi. Plussaa se, että turistilaumoja ei enää ole - yhteen aikaan siellä näki lokakuussa enää vain paikallisia ja suomalaisia. Toinen plussa on 'end of the season'- alennusmyynnit

Se heinä-elokuun kuumuus on mun mielestä ihanaa, isompien lasten mielestä myös, mutta vauva ei sitä kyllä välttämättä arvostaisi...

Kaikkein paras ajankohta sään puolesta olisi ehkä syyskuu, mutta se ei onnistu kun on isoimman lapsen koulu, keskimmäisen eskari, ja mulla yksi kurssi suoritettavana.

 

joo lähde vaan! itsekin mietin tuota. Tosin meillä 7v, 6v ja yli vuoden ikäinen kesällä!

 

Olis, sulaa hulluutta siis, kait! Mä itse inhoan jo perheenä sitä lentokentällä venymistä, saati sitten, jos olisi vauva ja pari tenavaa, eikä ketään toista aikuista! Koneessahan ei mitään ongelmaa, eikä varmaan sulla siellä perilläkään, mutta toi on miinus, jonka takia mä luultavasti miettisin tovin ja jäisin lähtemäti.. Mutta ole sä rohkeampi ja positiivisempi, ja lähde<3

 

Mina olen ollut vauvan (silloin 2 kk) kanssa Turkissa elokuussa. Varjossa ei kuumuus haitannut vauvaa ollenkaan, painvastoin hyvin nukkui vaunuissaan. Kyllahan turkkilaisillakin on vauvoja .

Eikös sinun lapsesi ole syntynyt loppuvuodesta 2009 ja elokuussa 2011 odotit toista lasta? Miten olet siis voinut matkustella elokuussa 2 kk ikäisen vauvan kanssa?

 

Minä lähtisin, mutta mikset ap vie koskaan lapsiasi tapaamaan isovanhempia? Kai hekin haluaisivat lapset tavata ja lapset tavat isovanhemmat? Muistelen vain, että kirjoitit kuinka lasten mummo? on sairas ja vanha ja ei ehkä elä enää kauan.

 

Minä lähtisin, mutta mikset ap vie koskaan lapsiasi tapaamaan isovanhempia? Kai hekin haluaisivat lapset tavata ja lapset tavat isovanhemmat? Muistelen vain, että kirjoitit kuinka lasten mummo? on sairas ja vanha ja ei ehkä elä enää kauan.

jos mun sisälukutaito pelaa,niin ymmärsin et jos ap:n miehellä olisi mahdollisuus lähteä mukaan,niin matka suuntautuisi sukulaisten luo..joten oiskohan siinä syy miksei ap yksin lapsineen matkusta sukuloimaan?

 

Mä en miettis hetkeäkään. Hoidin Turkissa asuessani yksin 6kk ja 7.v. Ja päivät pyörittiin ympäriinsä altaalla ja rannalla. Hyvin rentouttavaa oli vaikka ei ollut edes omia.

 

Minä lähtisin, mutta mikset ap vie koskaan lapsiasi tapaamaan isovanhempia? Kai hekin haluaisivat lapset tavata ja lapset tavat isovanhemmat? Muistelen vain, että kirjoitit kuinka lasten mummo? on sairas ja vanha ja ei ehkä elä enää kauan.

En jaksa.

Valmismatka, 3 h tilauslento rantalomakohteeseen, ilmastoidussa bussissa hotellille,hotellimajoitus (oma rauha), uimista, rantaelämää, shoppailua, ihanan kuuma, englantia ja suomeakin puhuvat hyvät yksityislääkärit käytössä jos sairastutaan.

Vs.

Omatoimimatka, pari kolme koneenvaihtoa, tod.näk. noin 20 tuntia suuntaansa, henkilöautossa istumista (lentokentältä anoppilaan parisen tuntia surkeaa tietä), turvallisuusriskit (kurdisissit ja muut pässit), majoitus anoppilassa (täysihoito, muttei omaa rauhaa todellakaan kun puoli sukua on siellä), tappavan kuuma kesäaikaan, ei mahdollisuutta vilvoitella altaalla tai meressä, pitää pukeutua suht peittävästi, jos sairastutaan niin ei takuuta siitä millaisia lääkärit ovat.

Kummankohan valitsen, jos reissaan lasten kanssa yksin? :xmas:

Anoppilaankin ehdottomasti haluaisin. Sinne meno vaan vaatii paljon enemmän suunnittelua, miehen mukanaolon, ja tietynlaista asennetta - enkä tiedä löytyisikö multa sitä asennetta pikkuvauvan äitinä.

 

jos mukaan olis lähdössä noin pieni vauva, niin en lähtis edes miehen kanssa

Sama täällä, ei ois tullu mieleenikään lähteä reissuun edes yhden 2kk ikäisen kanssa, vaikka mies olisi ollut mukana. Ei ihan ollu "sen tyylinen" vauva että oisin jaksanu reissailla..

 

Viime kesänä olimme pari kuukautisen vauvan kanssa KESÄKUUSSA (Turkki-konkarina tiedät, että Elokuussa Turkissa viellä kuumempi) ja kaikki meni muuten hyvin, MUTTA päivällä ei vauvan kanssa pystynyt ulkona olemaan päivänvarjoista ja muista huolimatta. Yksinkertaisesti liian kuuma, että vauva suostuisi nukkumaan tms. Eli jos siis olet valmis siihen, että istutte lasten kanssa kaiket päivät ilmastoidussa hotellihuoneessa niin sitten.. Mutta oikeasti, tuon ikäinen ei vain sellaista kuumuutta kestä, vaikka olisi varjossa.. :/ Meillä piti olla aina jonkun matkaseurueemme aikuisista vauvan kanssa huoneessa päivät. Illat meni sitten tietenkin kivemmin, kun oli viileämpää.

 

En jaksa.

Valmismatka, 3 h tilauslento rantalomakohteeseen, ilmastoidussa bussissa hotellille,hotellimajoitus (oma rauha), uimista, rantaelämää, shoppailua, ihanan kuuma, englantia ja suomeakin puhuvat hyvät yksityislääkärit käytössä jos sairastutaan.

Vs.

Omatoimimatka, pari kolme koneenvaihtoa, tod.näk. noin 20 tuntia suuntaansa, henkilöautossa istumista (lentokentältä anoppilaan parisen tuntia surkeaa tietä), turvallisuusriskit (kurdisissit ja muut pässit), majoitus anoppilassa (täysihoito, muttei omaa rauhaa todellakaan kun puoli sukua on siellä), tappavan kuuma kesäaikaan, ei mahdollisuutta vilvoitella altaalla tai meressä, pitää pukeutua suht peittävästi, jos sairastutaan niin ei takuuta siitä millaisia lääkärit ovat.

Kummankohan valitsen, jos reissaan lasten kanssa yksin? :xmas:

Anoppilaankin ehdottomasti haluaisin. Sinne meno vaan vaatii paljon enemmän suunnittelua, miehen mukanaolon, ja tietynlaista asennetta - enkä tiedä löytyisikö multa sitä asennetta pikkuvauvan äitinä.

Mutta eikö sinua kiinnosta se, että lapset saisivat tavata sukulaisia? Mikäli oikein muistan niin vain vanhin lapsesi on nähnyt miehesi perheen ja hänkin joskus vauvana. Ja onhan teillä ollut aikaa matkustaa vuosia jo ilman vauvaa tapaamaan miehesi perhettä. Muistan, että aloitit joskus viime vuonna ketjun, jossa suunnittelit matkaa miehesi sukulaisten luokse peläten, ettei miehesi äiti elä enää kauan. Eikö hän haluaisi tavata lapsia? Moni muu matkustaa Australiaan ja muualle paljon kauemmas, loppujen lopuksi tuonne Itä-Turkkiin ei ole edes kovin pitkä matka Suomesta.

 

[QUOTE="vieras";25786648]Eikös sinun lapsesi ole syntynyt loppuvuodesta 2009 ja elokuussa 2011 odotit toista lasta? Miten olet siis voinut matkustella elokuussa 2 kk ikäisen vauvan kanssa?[/QUOTE]

Ei ole syntynyt loppuvuodesta 2009 .

 

Mutta eikö sinua kiinnosta se, että lapset saisivat tavata sukulaisia? Mikäli oikein muistan niin vain vanhin lapsesi on nähnyt miehesi perheen ja hänkin joskus vauvana. Ja onhan teillä ollut aikaa matkustaa vuosia jo ilman vauvaa tapaamaan miehesi perhettä. Muistan, että aloitit joskus viime vuonna ketjun, jossa suunnittelit matkaa miehesi sukulaisten luokse peläten, ettei miehesi äiti elä enää kauan. Eikö hän haluaisi tavata lapsia? Moni muu matkustaa Australiaan ja muualle paljon kauemmas, loppujen lopuksi tuonne Itä-Turkkiin ei ole edes kovin pitkä matka Suomesta.

Olisi sukua ihan kiva tavata. Ja he haluaisivat ehdottomasti tavata meitä.

Mutta ei oikein ole kiinnostusta sinne kuitenkaan lähteä. Matkailuun käytettävissä olevat resurssitkin on rajalliset.

Mies vieköön lapset sinne jos haluaa, mä en vaan jaksa. Haittaakse?

 

Mä uskoisin et helpompi on vauvan ja isompien kans lähtee kun ens vuonna taaperon ja isompien. Taaperossa on jo paljon kovempi vahtiminen...
En silti ite lähtis ilman miestä reissuun, mut me reissataan niin harvoin et toivoisin koko perheen olevan mukana sen kerran kun johonki pääsee..

 

No mikä ettei, mutt ei se ainakaan mun korvaani lomalta kuulosta....

Vaikka onhan se asenne toki oleellinen.

 

Olisi hulluutta lähteä kolmen lapsen kanssa ylipäätään Turkkiin, joten superhullua se olisi yksin... (anteeksi, suora mielipide)

 

Olisi hulluutta lähteä kolmen lapsen kanssa ylipäätään Turkkiin, joten superhullua se olisi yksin... (anteeksi, suora mielipide)

Turkkihan on mitä lapsiystävällisin maa, ja siellä on niiiin helppo olla lasten kanssa

Ja ne kaikki 3 lasta on siis puoliturkkilaisia. Niillä on se maa geeneissä

 

Mä haluun mukaan.

 

Turkkihan on mitä lapsiystävällisin maa, ja siellä on niiiin helppo olla lasten kanssa

Ja ne kaikki 3 lasta on siis puoliturkkilaisia. Niillä on se maa geeneissä

Minusta melkeinpä tuntuu, että taidat itse tietää paremmin kannattaako sinne lasten kanssa yksin lähteä vai ei. Itse en lähtisi yksin siksi, koska mietin niin kovin että mitäs jos mulle jotain sattuu....

 

Helpompaa se tavallaan olisi silloin kun vauva on vielä pieni. Jos imetät on ruoka aina saatavilla, eikä vauva pääse vielä karkuun. Kuten voisi tehdä sitten vaikkapa vuoden päästä elokuussa.
Sinulle tuttu paikka. tuttu kieli jne. että miksei, miksei. Vaikka joku toinen aikuinen olisi silti tuossa kokoonpanossa mukava olla mukana. Kummitäti, siis vanhemman pojan?