Miksi joku haluaa lapsestaan (lapsi)mallin?

Yhtä lailla poikasi piirtämisen halu voi olla vanhemman unelma, joka on syötetty lapselle.
Niinhän se voisi olla. Vaan niin kuin ymmärrät, tuota ei voi ihan verrata. Piirtäminen on luonnollisempaa toimintaa kuin mallina oleminen siinä mielessä, että sitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään tai tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Vähän niin kuin juokseminen. Joku lapsi vain on sellainen, että juoksee aina ja kaikkialle - ja kovaa. Kukaan lapsi sen sijaan ei varmasti keksi peiliin katsoessaan, että mäpä olen niin kaunis ja tykkään poseerata että nyt äiti tilaa aika koekuvaukseen. Lapsi voi tykätä poseerata ja esiintyä, mutta kyllä siihen, että malliksi päätyy, tarvitaan enemmän vanhemman aloitteellisuutta kuin vaikka piirustusinnostuksen havaitsemisessa ja tukemisessa.

Toivottavasti tavoitit ajatuksen, en ollenkaan osaa nyt selittää asiaa niin kuin ajattelen.
 
I.S
Itse tein aika paljon kuvauksia 4-9-vuotiaana. Minusta se oli kivaa, kuvauksissa sai usein herkkuja, oli usein kavereita samoissa kuvauksissa ja sai ihania vaatteita päälle, sekä hienot kampaukset. Muistona minulla on ihania hienosti otettuja mallikuvia itsestäni.

Omaa 3-vuotiastani tuskin ikinä laittaisin kuvauksiin, hän on kovin ujo ja eikä välitä kamerasta. Lastahan ei voi pakottaa olemaan sosiaalinen ja hymyilemään kameralle, vaan kyllä omaa tahtoa mallin hommiin täytyy olla.

En tiedä mistä äitini keksi laittaa minut ja sisarukseni lapsimalleiksi. Yksi syy varmaankin oli raha - minullekin on maksettu kalliita harrastuksia ja ulkomaanmatkoja sukulaisten luo omilla palkkarahoillani. Lisäksi äitini oli työnsä kautta yhteyksissä perhelehtiin, ja ehkäpä silloin lapsimalleista oli pulaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Rieputarallaa
riepulla mitään unelmia lapsensa suhteen? tietty on olemassa lapsia, joiden suhteen ei voi unelmoida mistään...
On minulla unelmia.

Toivon, että lapsestani kasvaa onnellinen ja tasapainoinen aikuinen, joka voi elää omannäköistään elämää vapaasti.

Tällä hetkellä veikkaan, että lapsi suuntautuu jollakin tavalla taiteelliselle alalle, mutta ei ole minun asiani unelmoida mistään tietystä ammatista hänelle. Jokaisen on kuljettava oma tiensä. Pyrkimykseni on olla hänen tukenaan siinä, minkä tien hän ikinä valitseekaan.
 
ö
Yhtä lailla poikasi piirtämisen halu voi olla vanhemman unelma, joka on syötetty lapselle.

Lapsi vaan ei useinkaan tee yhtikäs mitään sellaista, mikä on hänelle vastenmielistä...veikkaan, että vastahakoisesta lapsimallista ei saataisi hyvää kuvaa millään, ja vastahakoinen pieni jalkapalloilija istuisi kentän laidalla eikä todellakaan pallon perässä juoksisi.

Jotain Amerikan lapsimissimeininkiä ei kannata miettiä, kun kyse on suomalaisesta lastenvaatteiden esittelystä tai mainoksissa olemisesta. Ihan kaksi eri maailmaa.
Eikö sun 1. ja 2. kappaleen toteamukset ole aika lailla ristiriidassa keskenään?? Ihan näin aiheesta ja sen vierestä... Siis miten lapsi voi olla intohimoinen piirtäjä, jos hänet on siihen pakotettu?!

Ymmärrän jos hieman vanhempi lapsi osoittaa oman halukkuutensa mallina olemiseen, mutta pienempien kohdalla kyse on varmasti juuri tuosta vanhempien haaveiden toteuttamisesta. Tai rahantarpeesta :LOL:
 
[QUOTE="...";25781424]No niin Riepu, mikä sua OIKEASTI nyt tässä asiassa nyppii?[/QUOTE]

Ei mua mikään nypi. Kunhan ihmettelen.

Miksi aina pitäisi olla jotenkin ärsyyntynyt, vihainen tms.? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ja minun lempiharrastukseni on ottaa selvää asioista, jotka ihmetyttävät.

Ihan turhaan yrität haastaa riitaa. Pidetään keskustelu asiallisena niin kuin se tähän saakka on ollut. Eikös?
 
Katsoin joku aika sitten ohjelman, jossa kerrottiin ja näytettiin
näitä lapsimalleja!
Hirveät meikit, pikkumekot, hiukset tupeerattu ym.. Surullista! :(
Esiintyivät jokapaikassa..

Äidit oli vahvoissa rooleissa siinäkin..

Lapsista tehdään vaan näytöskappaleita ja sitten ihmetellään
pedofiilien lisääntymistä ym. ! :'(

Ei tämä mene minunkaan jakeluuni, että miksi joku näin haluaa!!
Suututtaa ja vihastuttaa enemminkin! :kieh:
 
Niinhän se voisi olla. Vaan niin kuin ymmärrät, tuota ei voi ihan verrata. Piirtäminen on luonnollisempaa toimintaa kuin mallina oleminen siinä mielessä, että sitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään tai tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Vähän niin kuin juokseminen. Joku lapsi vain on sellainen, että juoksee aina ja kaikkialle - ja kovaa. Kukaan lapsi sen sijaan ei varmasti keksi peiliin katsoessaan, että mäpä olen niin kaunis ja tykkään poseerata että nyt äiti tilaa aika koekuvaukseen. Lapsi voi tykätä poseerata ja esiintyä, mutta kyllä siihen, että malliksi päätyy, tarvitaan enemmän vanhemman aloitteellisuutta kuin vaikka piirustusinnostuksen havaitsemisessa ja tukemisessa.

Toivottavasti tavoitit ajatuksen, en ollenkaan osaa nyt selittää asiaa niin kuin ajattelen.
Meillä on ainakin 2 mallinhommia tekevää/tehnyttä tuttavapiirissä, ja kyllä meidän 4-vuotias hyvin tiesi että mitä ne mallit tekee. Tai siis, hän tiesi että saa pitää ihania vaatteita, tukka laitetaan hyvin & meikataan. Ja sehän oli sairaan siistiä 4-vuotiaan mielestä. On edelleen, 8-vuotiaana; huomenna meikkaan hänet kouluun ja sitä hän on odottanut jo viikkokausia.

Lapsia nyt vaan on erilaisia. Jotain kiinnostaa piirtäminen ja toista jokin muu.

Ja jos asiaa miettii, niin ei kai joku painimisesta pitävä pikkupoikakaan sitä tiedä, että on olemassa oikein urheiluseuroja joissa painia harrastetaan. Tai ulkoilusta, kädentaidoista yms tykkäävä lapsi ei tiedä partiosta ellei joku sitä hänelle niinsanotusti mainosta. En mä nyt vaan osaa nähdä nimenomaan mallina oloa jotenkin kaikesta muusta harrastamisesta eroavana asiana. Vanhempien tehtävänäkin on ikäänkuin ohjata lasta sellaisen harrastuksen/toiminnan pariin, mistä tietää tämän pitävän, ja jonka tietää olevan juuri tälle lapselle passeli juttu.
 
Katsoin joku aika sitten ohjelman, jossa kerrottiin ja näytettiin
näitä lapsimalleja!
Hirveät meikit, pikkumekot, hiukset tupeerattu ym.. Surullista! :(
Esiintyivät jokapaikassa..

Äidit oli vahvoissa rooleissa siinäkin..

Lapsista tehdään vaan näytöskappaleita ja sitten ihmetellään
pedofiilien lisääntymistä ym. ! :'(

Ei tämä mene minunkaan jakeluuni, että miksi joku näin haluaa!!
Suututtaa ja vihastuttaa enemminkin! :kieh:
No tuota, jos sä jotain amerikkalaista lapsimissiohjelmaa katsot, niin sillä on yhtä vähän tekemistä suomalaisten lapsimallien kanssa kuin satujumpalla on Kiinan ja Venäjän julman lasten voimisteluvalmennuksen kanssa.

Kai sua siis suututtaa lapsensa satujumppaan vievät vanhemmatkin? :D
 
"..."
Ei mua mikään nypi. Kunhan ihmettelen.

Miksi aina pitäisi olla jotenkin ärsyyntynyt, vihainen tms.? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ja minun lempiharrastukseni on ottaa selvää asioista, jotka ihmetyttävät.

Ihan turhaan yrität haastaa riitaa. Pidetään keskustelu asiallisena niin kuin se tähän saakka on ollut. Eikös?
En mä ole riitaa haastamassa. Nuo sun vastaukset vaan on niin ihmeellistä vääntämistä, että tuo tulee väkisinkin mieleen.
 
"siili"
Kukaan lapsi sen sijaan ei varmasti keksi peiliin katsoessaan, että mäpä olen niin kaunis ja tykkään poseerata että nyt äiti tilaa aika koekuvaukseen. Lapsi voi tykätä poseerata ja esiintyä, mutta kyllä siihen, että malliksi päätyy, tarvitaan enemmän vanhemman aloitteellisuutta kuin vaikka piirustusinnostuksen havaitsemisessa ja tukemisessa.

Toivottavasti tavoitit ajatuksen, en ollenkaan osaa nyt selittää asiaa niin kuin ajattelen.

Itse asiassa aika moni lapsi ilmeilee peilin edessä ja etsii itsestään hassuja tai surullisia tai vinkeitä ilmeitä. Ei lapsi näe itseään kauniina tai rumana vaan toiset lapset haluavat olla esillä ja näkyvillä ja tahtovat että he ovat niitä joita katsotaan.
Omien lasten kohdalla se ei ainakaan voi olla kasvatus, toinen tosiaan haluaa olla malli/missi/laulaja/kaunis ja toinen pelaa jalkapalloa. Molemmat tyttöjä. He vain kokevat itsensä ehkä sitten erilaisina ja pitävät eriasioista. Mallinhommia en kuitenkaan 8v ihan heti lähtisi hankkimaan, se ei jotenkin taas sovi mun omaan maailmaan eli tässä tapauksessa meillä, äiti estää lapsen haaveet. Ajatelkaapa jos lapsi tahtoisikin hiihtää ja mä kieltäisin koska mä en "pidä" siitä..
 
Meillä on ainakin 2 mallinhommia tekevää/tehnyttä tuttavapiirissä, ja kyllä meidän 4-vuotias hyvin tiesi että mitä ne mallit tekee. Tai siis, hän tiesi että saa pitää ihania vaatteita, tukka laitetaan hyvin & meikataan. Ja sehän oli sairaan siistiä 4-vuotiaan mielestä. On edelleen, 8-vuotiaana; huomenna meikkaan hänet kouluun ja sitä hän on odottanut jo viikkokausia.

Lapsia nyt vaan on erilaisia. Jotain kiinnostaa piirtäminen ja toista jokin muu.

Ja jos asiaa miettii, niin ei kai joku painimisesta pitävä pikkupoikakaan sitä tiedä, että on olemassa oikein urheiluseuroja joissa painia harrastetaan. Tai ulkoilusta, kädentaidoista yms tykkäävä lapsi ei tiedä partiosta ellei joku sitä hänelle niinsanotusti mainosta. En mä nyt vaan osaa nähdä nimenomaan mallina oloa jotenkin kaikesta muusta harrastamisesta eroavana asiana. Vanhempien tehtävänäkin on ikäänkuin ohjata lasta sellaisen harrastuksen/toiminnan pariin, mistä tietää tämän pitävän, ja jonka tietää olevan juuri tälle lapselle passeli juttu.
Ei siinä munkaan mielestäni ole muuta eroa ns. tavallisiin harrastuksiin verrattuna kuin tuo taloudellisen hyödyn aspekti. Se ei sovi mun ajatusmaailmaani, mutta ilmeisesti on ihmisiä, joiden ajattelu ei sodi tuota näkökulmaa vastaan.
 
"sipsi"
Juu, ja ystäväni haaveilee siitä että hänen pojastaan tulisi ammattilaisjalkapalloilija.

Ja voi tullakin, kun rakastaa jalkapalloa (se on pojalle henki ja elämä), on siinä erittäin taitava, ja vanhemmat panostavat asiaan (vievät mm. hintaville leireille, ja poika pääsi nyt parhaaseen mahdolliseen valmennukseen).

Ihan lapsesta itsestään lähti. Isä on ihan perusmies joka potkii palloa aika ajoin ja katsoo tärkeimmät matsit telkkarista jos jaksaa, äiti ei ole ennen lapsen futisharrastusta tiennyt lajista mitään, ja isoveli ei ole koskaan jalkapallon ystävä ollut.

Mitä pahaa? Ei mitään.

Mitä pahaa, jos futiksen tilalle vaihdetaan mallinhommat? Ei mitään.
Mie taas toivon sydämestäni, että tyttö ei minkäänlaista ammattia harrasteestaan itselleen kehittäisi - vaikka minun hallussahan sitten se(kään) asia ei ole. Toki on pääasia, että tulee onnelliseksi :) Samahan noihin mallinhommiinkin pätee.
 
Niinhän se voisi olla. Vaan niin kuin ymmärrät, tuota ei voi ihan verrata. Piirtäminen on luonnollisempaa toimintaa kuin mallina oleminen siinä mielessä, että sitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään tai tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Vähän niin kuin juokseminen. Joku lapsi vain on sellainen, että juoksee aina ja kaikkialle - ja kovaa. Kukaan lapsi sen sijaan ei varmasti keksi peiliin katsoessaan, että mäpä olen niin kaunis ja tykkään poseerata että nyt äiti tilaa aika koekuvaukseen. Lapsi voi tykätä poseerata ja esiintyä, mutta kyllä siihen, että malliksi päätyy, tarvitaan enemmän vanhemman aloitteellisuutta kuin vaikka piirustusinnostuksen havaitsemisessa ja tukemisessa.

Toivottavasti tavoitit ajatuksen, en ollenkaan osaa nyt selittää asiaa niin kuin ajattelen.
Minunkin lapseni pitää piirtämisestä. Ja käy omasta tahdostaan kuvataidekoulussa. Onko se sitten epäluonnollista piirtää siellä? Tai tanssimisesta pitävä tyttäreni, joka käy baletissa? Onko epäluonnollisempaa tanssia opettajan johdolla kuin kotona? Tai piirtää kuvataidekoulussa kuin kotona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ö;25781448:
Eikö sun 1. ja 2. kappaleen toteamukset ole aika lailla ristiriidassa keskenään?? Ihan näin aiheesta ja sen vierestä... Siis miten lapsi voi olla intohimoinen piirtäjä, jos hänet on siihen pakotettu?!
Sitä mä ikäänkuin ajoin takaa. Miten lapsi voi olla innoissaan mistään, jos hänet on siihen pakotettu, sillä eihän lapsi tee mitään jos ei halua? Oli se sitten jalkapalloa, mallina olemista tai piirtämistä.
 
Niin. ehkä joku lapsi sitten tosiaan voi itse haluta. Jotenkin vaan tuntuisi, että useimmissa tapauksissa kyse on kuitenkin äidin halusta, joka on syötetty lapsellekin.

.
Mulla on ystäviä ja tuttuja, joiden lapset ovat olleet malleina tai mainoksissa.
Kaikilla on ollut se, että lapset itse ovat halunneet.

No ehkä yhdessä vaikutti myös se,
että isosisko oli jo mallina niin pikkuvelikin meni.
Jaa niin...ja olihan tää mun yks tuttu itdsekin ollut mainoksissa ja varmaan lapsi sit sitä kautta myös mukaan.
Mutta kaikkien näiden lasten mielestä se oli erittäin hauskaa!

Koitin joskus markkinoida hommaa meidän pojille,
kun yksi näistä tutuista multa kysy, et lähtiskö pojat kun ois niin söpöjä.
Eipä jäppiset innostuneet, lähinnä toljottivat mua suu auki :O
 
Minun lapseni eivät ole malleja, vaikka ehkä he itse sellaisesta haaveilisivatkin. Jos sille haaveelle olisi toteutumismahdollisuus, olisin minä ehkä enemmän jarruna kuin liikeelle panevana voimana asiassa.
(Olen ehkä jossain määrin rajoittunut, suhteessa omiin lapsiini. En nyt avaa tätä ajatusta sen enempää, koska tämä avaushan ei varsinaisesti ole siihen tarkoitettu.:D)
Mutta voin ymmärtää, kyllä että joku toinen lapselleen mallina olemisen sallii, enkä näe sitä mitenkään lapsen valjastaisena kaupallisiin tarkoituksiin. Jos halu lähtee lapsesta itsestään ja mallina olo on mahdollista, niin miksikä ei.
Kyllä sellainen halu saada pukeutua nätisti, tulla kuvatuksi, olla kaunis on varmaan ihan sisäsyntyistäkin. Siitähän on monissa lasten leikeissäkin kysymys. Minun lapsuudessani leikki oli nimellä -hieno rouva. Pukeuduimme ystävän kanssa hienoimpiin vaatteisiin jota löysimme (hänen äitinsä vanhoja pitsialushameita ) ja omat lapseni tekevät sitä samaa, nimittäen leikkiä pukuleikisi. Heillä on leikkimeikkejä ja kamerakännykkä, jolla kuvaavat sitten toisiaan. Samasta asiasta, astetta todempana on mielestäni siinä mallitouhussa kyse. Niin kauan kuin se tapahtuu lasten ehdolla, lapsen halusta on se minusta ihan hyvä juttu. Jos lapsi saa mallina olla omana itsenään, säteilevänä ja innokkaana, eikä häneltä aleta vaatia painonpudotuksia tms.

Ne pätkät, joita näin televisioista Amerikan lapsimalleista olivat ihan toisesta maailmasta,sellaisesta, jota sitten en taas voi ymmärtää. Niissä kyllä äidit olivat ne liikkelle paneva voima ja käskijä, kunnianhimoisia vaatimassa lastaan kauneuskuningattariksi. Sellainen nostattaa karvat pystyyn inhosta.
 
Viimeksi muokattu:
"hei"
Lapsista tehdään vaan näytöskappaleita ja sitten ihmetellään
pedofiilien lisääntymistä ym. ! :'(
:
Pedoflilia tarkoittaa seksuaalista kiihottumista lapsista tai halua olla lapsen kanssa sopimattomasti jne.

Kenenkään kuvat eivät aiheuta pedofiliaa, mikä ei ole valintakaan.
Tosin, tarjontaa voisi rajoittaa esim. siten, ettei tunge lasten alastonkuvia nettiin (sitä näkee :/).

MUTTA ennemmin sitten kuvan tuijotusta ja siitä kiihottumista kuin varsinaista aktiivista hyväksikäyttöä.
 
"sipsi"
On minulla unelmia.

Toivon, että lapsestani kasvaa onnellinen ja tasapainoinen aikuinen, joka voi elää omannäköistään elämää vapaasti.

Tällä hetkellä veikkaan, että lapsi suuntautuu jollakin tavalla taiteelliselle alalle, mutta ei ole minun asiani unelmoida mistään tietystä ammatista hänelle. Jokaisen on kuljettava oma tiensä. Pyrkimykseni on olla hänen tukenaan siinä, minkä tien hän ikinä valitseekaan.
Ihan samaa itsekin lapselleni toivon :) kärrätköön sitten työkseen hevosenpaskaa, tai tehköön ihan mitä vaan. Pääasia, että itse pitää siitä mitä tekee. On onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja ennenkaikkea toivon lapseni oppivan sen, että niitä elämän kaikkein tärkeimpiä asioita ei voi millään maailman rahalla ostaa...
 
  • Tykkää
Reactions: Rieputarallaa
Ei siinä munkaan mielestäni ole muuta eroa ns. tavallisiin harrastuksiin verrattuna kuin tuo taloudellisen hyödyn aspekti. Se ei sovi mun ajatusmaailmaani, mutta ilmeisesti on ihmisiä, joiden ajattelu ei sodi tuota näkökulmaa vastaan.
Niin, ajattele, ilmeisesti on ihmisiä jotka ajattelee eri lailla kuin sinä :xmas:

Ei mua haittaa, vaikka jumppaseura saa rahaa siitä, että myy lippuja esitykseen missä lapseni esiintyy. Eikä mua haittaa sekään, että lastenvaatteiden valmistaja markkinoi vaatteitaan lapseni kuvien avulla. Pääasia on se, että lapseni on tyytyväinen ja että hänellä on hauskaa :), viis siitä että me itse ei senttiäkään ko. jutuista tienata/tienattu.
 
Ei siinä munkaan mielestäni ole muuta eroa ns. tavallisiin harrastuksiin verrattuna kuin tuo taloudellisen hyödyn aspekti. Se ei sovi mun ajatusmaailmaani, mutta ilmeisesti on ihmisiä, joiden ajattelu ei sodi tuota näkökulmaa vastaan.
Niin. Toisaalta taloudellinen aspekti ei häviä mistään lapsen maailmasta. Leluja mainostetaan lapsimalleilla. Piirustusvälineitä mainostetaan lapsimalleilla. Ylipäänsä leluja ja piirustusvälineitä ja kaikkea lasten kamaa myydään jotta saataisiin taloudellista hyötyä. Itsekin ostan helpommin vaatteen, jonka näen sievästi puettuna lapsen päälle. Urheiluseurojen näytöksissä on lapsia, ja niihin myydään taloudellisen edun nimissä lippuja. Erilaisiin kilpailuihin myydään lippuja, niihinkin, jossa kilpailevat lapset. Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Elokuviakin tehdään lapsinäyttelijöiden avulla. Etkö koskaan itse osta vaatteita tai katso elokuvia, joissa on käytettyn lapsimalleja tai lapsinäyttelijöitä?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä