Toggle sidebar

Kai mä olen pinnallinen mutta pelkään ettei tämä mun masukki olekkaan tyttö ..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lila"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

"lila"

Vieras
Kun oikeesti sillä ei oo yhtään väliä kumpi siellä on tyttö vai poika. Tietty toivon omaa pikku prinsessaani ja kun ultrassa olin niin antoivat jopa tyttö arvauksen (Eihän ne ikinä varmoja ole) Mutta itelle tuli sellanen olo että jess sieltä tulee se tyttö mitä toivoin. Mutta entä jos tuo onkin poika, rakastanko sitä yhtä paljon,kuinka pettynyt olen..
En tiä ees miksi mietin tälläsiä. Jotenkin alitajunnassa jyskyttää että lapsi on terve voiko paremmin mennä ja sit joku pikku piru huutelee taustalla että vielä kivempaa jos tyttö.

Kai nämä hormoonitkin saa mun pääni ihan sekasin. Jotenkin mulla vaan on tärkeetä että esikoinen on tyttö ja sen jälkeen saa tulla vaikka sata poikaa kunhan vaan esikoinen tyttö.
 
Samaa mietin kun esikoista odotin. Toivoin tyttöä (olin jo vuosikaudet ajatellut että esikoiseni tulee olemaan tyttö), mulla oli ihan tyttöolo koko odotuksen ajan, ja ultrassakin sanottiin että tyttö.

No, hän oli (ja on yhä) tyttö :). Se tyttötunne ja -toive oli jotain niin voimakasta että tosiaan mietin ja panikoin sitä, että entä jos tuleekin poika, mitä sitten teen? Eikä sillä ollut mitään tekemistä terveen järjen kanssa, terve järki kyllä sanoi että poikakin olisi yhtä rakas ja tärkeintä on että lapsi on terve. Kai ne oli hormonit jotka puhui.

Tokan kohdalla olikin sitten yhtä vahva poikatoive, ja -olo. Poika tuli.

Tämän kolmannen kohdalla ei ole ollut vahvaa toivetta muusta kuin vauvasta. Alussa olotila vaihteli päivittäin (tai tunneittain): tyttö se on, ei kun poika, joo kyllä se on poika, eipä ole vaan tyttö...kunnes joskus rv 15 kohdalla poikaolo jäi päälle, vahvistui päivittäin, ja ultrassa näkyikin ihan selkeästi että kyllä hän on poika.
 
Kiva kuulla etten ole ainut joka näiden outojen tuntemusten kanssa painii.
Kun tuntuu pahalta että mä toivon niin älyttömästi sitä tyttöä kun mun läheinen kaveri on jo 2 vuotta paininut lapsettomuuden kanssa. Saan olla onnellinen että tulin heti raskaaksi ja lapsi on terve mutta näyttävästi nekään ei riitä mulle :( Kun olis vaan se tyttö niin olisin maailman onnellisin ihminen.

Mutta vaikka saatiin tyttö arvaus niin en osaa käsitellä koko ajan päässä jyskyttää että jos olivatkin väärässä jos seuraavassa ultrassa jossain rv 30 (vasta!!) onkin poika
 
mä kans olen aatellu samaa että tyttö pitäs saada.. kauheet omantunnontuskat kun tuntuu että oon niin turhis.. :) oon niin pinnallinen ettei varmaan kukaan muu ole näin..
 
Itse toivoin koko raskausajan toista tyttöä. Olin ihan rasittavuuteen asti lietsonut poikakammoa. Jopa ystävilleni (joilla on vaan poikia), hoin tätä. Nyt hävettää, mutta hormoonit puhui... Vaan ihana poika sieltä tuli. Heti syntymästä lähtien, en voinut ymmärtää miksi olin niin kovasti ollut poikaa vastaan ja toivonut tyttöä. Maailman ihanimman pojan sain. <3
 
Ai että "äidin pikku rinsessa", just joo! Mitä jos se ei haluakaan olla "rinsessa", vaan rupee pelaamaan futista naapuripoikien kanssa? Jotenkin tuntuu, että tytön puolesta päätetään jo ennen kuin se on syntynyt, mitä hän tekee ja mistä tykkää. Ja sitten ne pinkit vaatteet ja rysetit, yak! Mä oon aina halunnut pojan, poika tuli, olen niin tyyttyväinen.
 
[QUOTE="Lanski";25728155]Ai että "äidin pikku rinsessa", just joo! Mitä jos se ei haluakaan olla "rinsessa", vaan rupee pelaamaan futista naapuripoikien kanssa? Jotenkin tuntuu, että tytön puolesta päätetään jo ennen kuin se on syntynyt, mitä hän tekee ja mistä tykkää. Ja sitten ne pinkit vaatteet ja rysetit, yak! Mä oon aina halunnut pojan, poika tuli, olen niin tyyttyväinen.[/QUOTE]
Eli sä halusit äidin pikku prinssin, pojan puolesta jo etukäteen päätit mitä hän tekee ja mistä tykkää...oi voi.

Siis juuri noinhan se tuolla logiikalla väkisinkin menee: jos toivoo etukäteen jotain sukupuolta, niin on jo ennen lapsensa syntymää päättänyt millainen hänsestä tulee, mitä tekee ja mistä tykkää :xmas:

Poikakin voi haluta rusetin päähänsä ja prinsessamekon päällensä.
 
Uskalsitteko te alkaa ostaa tyttöjen vaatetta??

Vaikka pienoinen arvaus tytöstä saatiinkiin niin jotenkin en oo uskaltanut viä ostaa vaatetta ( Varmaan pian pitäskin kun nyt menossa rv 23) Ja kun esikko kyseessä niin ei oo vaatetta edellisistäkään. Ainoastaan äippäpaketti tulossa jossakin välissä.

Mutta jotenkin en anna itteni ostaa tytön vaatetta kun sit aattelen että jos se on sittenkin se poika, että oma moka mitä ostit kaapit täyteen pinkkiä. Aattelen että kun erehdyn yhdenkin hameen ostaan ni se on kuitenkin poika.

En tiä oon oikeesti ihan pyörryksissä. Oon ittekseni tätä vatvonu päässä ja mies ei jaksa enään kuullella,enkä viitti kavereille tästä mun pakonomasesta tyttö riippuvuudestani puhua.

Mä oon oikeesti outo :) (Saatan olla ilman näitä mega hormoonejakin)
 
[QUOTE="Lanski";25728155]Ai että "äidin pikku rinsessa", just joo! Mitä jos se ei haluakaan olla "rinsessa", vaan rupee pelaamaan futista naapuripoikien kanssa? Jotenkin tuntuu, että tytön puolesta päätetään jo ennen kuin se on syntynyt, mitä hän tekee ja mistä tykkää. Ja sitten ne pinkit vaatteet ja rysetit, yak! Mä oon aina halunnut pojan, poika tuli, olen niin tyyttyväinen.[/QUOTE]



Ei sillä väljä vaikka oiskin sit se poika tyttö ( itekkin olin enemmän poikien kun tyttöjen kaveri pelasin jalkapalloo ym) Ja vaikka ei ikinä suostuisi isompana käyttämään mekkoja ym ( en mäkään tykännyt) Mutta kun joku siinä tytössä vaan on.

Ja voisin nyt ainakin väittää että 0kk-1v ei ainakaan tule pelaamaan mitään ja saan päättää ihan mitkä vaatteet puen päälle vaikka sitten joka päivälle eri pitsi rimpsu :)

Se mitä alkaa tekemään eskarissa ja kouluiässä ja vaikka kulkisi jotku mustat verkkarit ja musta huppari päällä niin ei se mua haittaa. Mä haluun tytön!!
 
Mulla taas oli kauhea hinku saada poika ja olin ihan varma, että esikoinen olisi poika. Tyttöhän sieltä tuli ja en kyllä lasta voisi yhtään tämän enempää rakastaa. Ja olivat kaksi sen jälkeen tulevaakin tyttöjä, yhtään poikaa en vielä ole saanut mutta enpä niitä sen ihmeemmin ole kaivannutkaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja neil:
No ei se tietysti minua haittaa. Onneksi elämä opettaa!
Click to expand...
Joo, happamaksi ja kyyniseksi, toisten asioita vähätteleväksi se jotkut ikävä kyllä opettaa.

Toiset taas tiedostaa sen, että isojen ja oikeiden ongelmien lisäksi on olemassa myös pienempiä "ongelmia" jotka on tunnepohjaisia, joihin ei järjellä voi vaikuttaa, ja jotka jossain tietyssä tilanteessa saattaa tuntua jopa maailmanlopulta vaikka itsekin tietää ettei ne ole sitä. Mulle elämä on opettanut sen :)
 
Itse en voi ymmärtää tuota. Yritimme mieheni kanssa lasta 10 vuotta, käytiin monessa eri hoidossa mutta ei sitä lasta vain kuulunut. Nyt saimme tietää että saamme adoptiolapsen - meille se on aivan sama onko tyttö vai poika.
 
Minäkin olen aina salaa halunnut saada tytön. Kolme ensimmäistä ovat poikia ja yhtään onnellisempi en olisi heistä voinut olla, kun heidät syliini sain. Sen jälkeen ajattelinkin itseni poikien äitinä ja kas kummaa minkä yllätyksen nelonen meille järjesti olemalla tyttö, kun sitä ei enään yhtään osannut odottaa... :D
Ja kyllä minä nyt onnellinen tuosta tytöstäkin olen <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja neil:
Ei teillä taida olla elämässä suuremmin ongelmia kun niitä pitää itselle kehitellä. Mietippäs sitä jos lapsi ei olekaan terve.
Click to expand...


Niin eihän nuo ultratkaan 100% varmoja ole tämänkään suhteen niinkuin ei sukupuolenkaan. Eli eihän sitä tiedä jos masussa olevalla olisi joku sairaus mutta se selviää kun lapsi syntynyt.

Voi olla että synnytys alkaakin esim jo 2vk päästä jolloin taistelee henkiin jäämisen kanssa.. näistä kun ei ikinä tiedä.

Mä en vaan oikeesti osaa ajatella järkevästi,olen tätä niin kauan pyöritellyt päässäni..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa