Mäkin näytän ihan kamalalta, ainakin omasta mielestäni. Oon lyhyt joten raskaana ollessa maha kasvoi todella isoksi, vaikka kiloja tuli vain 8. Jotka sitten lähtivätkin heti sairaalasta kotiin tultua, vaan ei maha. Mutta olenkin päättänyt käydä poistattamassa kaiken nahkan mikä on ylimääräistä kun kaikki lapset on tehty. Todella kallistahan se on mutta pakollista, useamman lapsen haluan ja kun heti yhdestä jäi näin pahat jäljet. Raskausarpia on vatsassa myös, ihokudos repeili pahasti mutta ovat vähän haalenneet, ne ei kyllä mua haittaa. Ja kyllä mies kuulemma musta vielä tykkää (ja näköjäänkin) ja toivoo mun silti nättejä alusvaatteita pitävän vaikka omasta mielestä ne ei enää mulle sovikaan.
En kyllä tiennyt että tämä näin isoksi ongelmaksi muodostuu, häpeän itseäni paljon eikä oikein missään muualla tee mieli liikkua kun lapsen kanssa ulkoilut. Rinnat on sentään ok, eivät mitenkään muuttuneet imetyksestä. Mutta toi maha... Ja jumpat ei kyllä auta, sen verran paljon on ihoa tuossa löysänä. Jotain korsettia kai mun on yritettävä kohta pitää. Mutta oon kyllä tajunnut sen, että kun ennen valitin itseäni rumaksi, niin olis pitäny olla vaan tyytyväinen, kun ei mulla oikeasti mikään ollut sillon huonosti, toisin kuin nyt. Mutta miksiköhän noita lapsia pitää silti haluta??