Minkälainen nainen ei halua lapsia?

järkevät? :xmas:

niinpä

 

Vastatataanpa nyt vaikka tähän.

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja käynyt sterissäkin (muu ehkäisy ei sopinut), ja koen melkoisen loukkaavaksi tuon vastuunpakoiluargumentoinnin. Minä ymmärrän asian niin, että vastuullinen ihminen pohtii, mitä tahtoo ja mihin on valmis, ja toimii sen mukaan. Eikä esimerkiksi tee lasta vaikkei ole varma onko vanhemmuus oma juttu ja laittaa sitten muksun kärsimään omasta vastuuttomuudestaan.

On aika köyhää ajattelua typistää vastuun käsite lapsen ympärille. Oletko sitten vastuuton kun lapset muuttavat pois kotoa? Eikä vastuuta ole olemassakaan ilman lapsia? Mielestäni on niin, että aikuinen ihminen ottaa vastuuta lukemattomista tekemistään valinnoista. Ja näiden omien valintojensa seurauksista vastaaminen on minun mielestäni vastuullista. Jos tehdään lapset, huolehditaan niistä => vastuullista. Jos ei tehdä, kannetaan vastuu niistä lukemattomista muista valinnoista joita tehdään (raha-asiat, koulutus, toimeentulo jne.)

Käsi sydämelle: kuinka moni voi väittää että ihmiset ovat ylipäänsä _parempia_ lasten teon jälkeen? Suurin osa maailman ihmisistä lisääntyy, mutta itse en ole nähnyt laupeuden ja harmonian täyttävän maailmaa tämän johdosta. Jotkut ihmiset ovat huomaavaisempia, rakastavampia ja lähimmäisiään kohtaan (muitakin kuin omia lapsia) ja ajattelevampia kuin toiset, eikä lasten hankkiminen tee asiaan muutosta.

Melkoisen asenteellista sinulta on hyväksyä miehiltä haluttomuus vanhemmuuteen ja pitää lapsettomia naisia omituisina. Kaikilla naisilla ei yksinkertaisesti ole sellaista tunnetta että äitiys olisi oma juttu. Ei siinä ole mitään sen kummempaa tai epäkypsempää kuin siinä tunteessa, että tottakai haluaa lapsia. Montako kertaa olet itse perustellut juurta jaksain sitä, miksi oikein haluat lapsia?

Itse tykkään lapsista ja olen ollut sekä työ- että vapaa-ajalla lapsukaisten kanssa enemmän kuin useimmat vanhemmat ennen omia lapsiaan. Tämä ei ole muuttanut mieltäni suuntaan eikä toiseen - lapset ovat useimmiten mukavia pikkuihmisiä ja se siitä.

mä ainakin voin sanoa olevani parempi ihminen tultuani äidiksi. loppui sekoilu baareissa, aloin hoitaa laskuni jne ajallaan kuntoon, opin ajattelemaan muitakin kuin omaa napaani, mielen vaihtelut ja turha itsekkyys väheni.

ja minusta lasta haluamaton nainen on jotenkin vinoutunut... kaikilla naisilla tulee joskus fiilis että haluaisi oman nyytin. biologia sen määrää.

 

Ai naisia on (vain) kahta tyyppiä, niitä jotka haluavat lapsia "hinnalla millä hyvänsä" ja niitä jotka eivät missään olosuhteissa lasta/lapsia halua. Lapsettomuuteen, myös vapaaehtoiseen sellaiseen voi olla lukuisia syitä, uskoisin. Samoin lapsihaaveille toivottavasti on muitakin syitä kuin se että se vain on niin luonnollinen asia.

 

En näe itseäni äitinä, en ole ikinä nähnyt. Työskentelen lasten kanssa ja pidän siitä. Toisaalta en pelkää myöntää, että pidän myös vapaudestani tulla ja mennä sekä tehdä mitä haluan, milloin haluan. Pidän myös siitä, että kotonani voin olla kuin ellun kanat halutessani, eikä minun tarvitse toimia vapaa-ajallani esimerkkinä kenellekään.

Olen siis itsekäs, en halua luopua omasta ajastani. En usko, että lapsen saaminen muuttaisi tilannetta. En aio tuoda lasta tähän maailmaan vain siksi kun "niin kuuluu tehdä", vain huomatakseni, että "oho, ei se lapsi kasvattanutkaan minua vanhemmuuteen".

 

Voiko naisen, joka on vapaaehtoisesti lapseton määrittää jonkun tietynlaiseksi?

 

Joo no täähän ois melkein käypänen perusteluketju, JOS Suomi olisi muusta maailmasta irrallinen umpio.

Kas kun ei ole. Meinasitko että loputtomiin vaan kasvatetaan sitä väkilukua täällä meilläkin? Maapallon kantokyky ja luonnonvarat ovat silti rajallisia, ymmärräthän?

Kyllä sekä lasten haluaminen että haluamatta jättäminen on hahmotettavissa itsekkääksi: se on vaan millä laajuudella asiaa tarkastelee. Lokaalisti lapsettomuus on itsekäs valinta, globaalisti äärimmäisen epäitsekäs. Lähes epäitsekkäintä mitä yksilö voi tehdä: tinkiä omasta vietistään ja halustaan suuremman edessä.

Ja sama päinvastoin.

Muistetaan nyt kuitenkin, että umpio tässä käytännössä ollaan. Suomen kantoraja ei tulisi täyteen kolminkertasellakaan väkimäärällä, joten voidaan ihan hyvin vähän kasvaa viemättä planeettaa kovin pahasti huonoon suuntaan. Kasvu tarvitaan nyt, jotta suuret ikäluokat voisivat viettää turvatut eläkepäivät. Kun demografia on tasoittunut, voidaan pitää balanssi. Maailma oppii koko ajan ja jos nyt ei sotia ainakaan tänne länteen tule, niin meidän lapsemme eivät joudu tällaisia tulevia eläkepommeja miettimään (mikä on tosi hyvä, koska se on suurin aikamme yhteiskunnallinen ongelma tai laaja-alaisin ja vaikeiten paikattava).

Paras ratkaisuhan olisi pieni ja hillitty kasvu ilman mitään suuria tai pieniä ikäluokkia. Koko ajan se 2,1, että väestö pysyy suurin piirtein samankokoisena niin yhteiskunta pysyis toimivana. Nyt ollaan menossa yhteen helvettiin kun noita suuria ikäluokkia on se reilu miljoona kun työikään tulevia vaivaiset 900 tuhatta. Jotain on tehtävä ja mieluitenhan omia lapsia kuin ottaa tolkuttomasto maahanmuuttajia, koska se on kallis ratkaisu ja monien tutkimusten mukaan toimimaton, kuten jo mainitsin. Siis painotan, että en ole maahanmuuttoa vastaan, mutta tähän väestörakenneongelmaan se ei ole vastaus pitkällä tähtäimellä (näin siis tutkimusten mukaan: Myth: Amnesty and Increased Immigration are the easy solutions to the Social Security crisis | NumbersUSA - For Lower Immigration Levels).

 

Se ketä lapsia ei halua ja yksin kiikustuolissa vanhana valittaa niin luulla pitäis jokaisen valituksen jälkeen päähän lyödä. Paskat ihmisethän on sellasia: ei lapsia, ei ymmärrystä lapsiperheille eikä muille yhteisönjäsenille (kerrostalon valittajat yleensä hyviä esimerkkejä) ja valitetaan, kun ei ole jouluna ketään luona ja säälistä joskus joku pyytää jouluksi. Luulla päähän sellaisia kirottuja!!

 

se ketä lapsia ei halua ja yksin kiikustuolissa vanhana valittaa niin luulla pitäis jokaisen valituksen jälkeen päähän lyödä. Paskat ihmisethän on sellasia: Ei lapsia, ei ymmärrystä lapsiperheille eikä muille yhteisönjäsenille (kerrostalon valittajat yleensä hyviä esimerkkejä) ja valitetaan, kun ei ole jouluna ketään luona ja säälistä joskus joku pyytää jouluksi. Luulla päähän sellaisia kirottuja!!

peesi :d

 

Itse olen kyllä erittäin tunteellinen ja tunnerikas ihminen, mutta enpä siltikään halua lapsia.

 

mua se kyllä edelleen aivan ohi aiheen kiinnostaisi, että miten useat ketjuun vastanneet omasta tahdosta lapsettomat (jopa lapsia vierastavat), päätyivät näille sivuille?

 

[QUOTE="mä";25612350]mä ainakin voin sanoa olevani parempi ihminen tultuani äidiksi. loppui sekoilu baareissa, aloin hoitaa laskuni jne ajallaan kuntoon, opin ajattelemaan muitakin kuin omaa napaani, mielen vaihtelut ja turha itsekkyys väheni.

ja minusta lasta haluamaton nainen on jotenkin vinoutunut... kaikilla naisilla tulee joskus fiilis että haluaisi oman nyytin. biologia sen määrää.[/QUOTE]

Sinä kasvoit aikuisemmaksi. Kaikkihan me kasvamme koko ajan - toivottavasti. Lapsen saaminen ei ole ehto sille, eikä myöskään takaa sitä. On äitejä sekoilemassa baareissa, ja on lapsettomia naisia, jotka laittavat taloutensa kuntoon. Sulla lapsi saattoi olla katalyytti, mutta vanheneminenkin olisi saattanut tehdä tehtävänsä.

Jos jatketaan yhtä "tieteellisesti" omien kokemusten kautta, niin koin lapsen myötä vastuideni kasvavan sen pienen ihmisen hoitamisessa. Mutta ei se minua muissa asioissa yhtään sen vastuullisemmaksi tehnyt. Ehkä jopa päinvastoin, sillä vauvaväsymyksessäni esimerkiksi ekologiset elämäntavat alkoivat olla pienemmällä prioriteetilla.

Onko muuten nainen, joka haluaa lapsen vasta kolmenkympin rajapyykin jälkeen, mielestäsi vinoutunut? Biologiahan määrää, että lapsen voisi tehdäjo paljon aiemmin.

 

Se ketä lapsia ei halua ja yksin kiikustuolissa vanhana valittaa niin luulla pitäis jokaisen valituksen jälkeen päähän lyödä. Paskat ihmisethän on sellasia: ei lapsia, ei ymmärrystä lapsiperheille eikä muille yhteisönjäsenille (kerrostalon valittajat yleensä hyviä esimerkkejä) ja valitetaan, kun ei ole jouluna ketään luona ja säälistä joskus joku pyytää jouluksi. Luulla päähän sellaisia kirottuja!!

Eli itsekäs nainen haluaa lapsia seuraksi vanhuudenpäiville? Muistakaa toki, että aikuisilla lapsilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta viettää aikaa vanhempiensa kanssa...

 

Ihan vaan sellainen joka ei halua lapsia, ei siinä mitään sen ihmeellisempää. Enemmän ihmetyttää se miksi jonkun päätös olla hankkimatta lapsia häiritsee niin kovin toisia. Millainen äiti-ihminen siis kokee toisen vapaaehtoisen lapsettomuuden uhaksi itselleen?


Itse en huomaa että minusta olisi tullut mitenkään parempaa ihmistä äitiyden myötä. Ehkä olin outo mutta maksoin laskuni ajallaan ja hoidin vastuullisesti kaikki tehtäväni jo ennen lasten saamistakin. Välitin muista ihmisistä ja tein eteensä sen minkä pystyin/jaksoin jne. Tykkäsin yleisesti lapsista ja olin todella kiinnostunut läheisteni jälkikasvusta, hoidin näitä mielelläni, ostelin pieniä lahjoja, neuloin vaatteita vauvoille jne.

Suoraan sanottuna nyt äitinä olen paljon itsekkäämpi ja omanapaisempi kuin ennen. Omat lapseni tulevat ykkösinä ja kiinnostus toisten lapsiin on vähentynyt huomattavasti. En muutenkaan ajattele enää yhtä paljoa ympärilläni olevia ihmisiä ja heidän tarpeitaan, koen omien lasteni tarpeet tärkeämmiksi.

Ennen olin töissä todella vastuuntuntoinen ja tunsin lähes huonoa omastuntoa sen kerran kun sairastuin jne. Nyt kun lapsi on kipeänä en jaksa enempää murehtia mitä poissaoloni merkitsee työyhteisölle jne. Olen alkanut paremmin pitää kiinni oikeuksistani ja haluta töistä lomat silloin kun päiväkoti on kiinni, vaikka ennen pystyin hyvin antamaan muiden valita ensin lomakuukautensa.

 

Miksi kaikki lapsettoman tien valinneet niin kovasti hyökkäävät?

Minä ymmärsin ap:n kysymyksen vilpittömäksi "miksi"-kysymykseksi: Miksi olette valinneet elämän ilman lapsia? Ehkäpä ap halusi oikeasti vastauksia siihen, että mitkä asiat siihen ovat vakuttaneet (ja onhan muutama hyvä vastauskin tullutkin).

On ihan höpönlöpä sanoa, että "no kun en vaan halua" tai hyökätä "tyhmiä kyselevä äitejä" vastaan. Jos ei ole muuta sanottavaa, ei ehkä kannata edes tällaiseen kysymykseen vastata. Ihan varmasti jokaisella on syynsä: ei pidä lapsista, on työlleen omistautunut jne. Ja näitä syitä ap varmaankin halusi kuulla. Ymmärtääkseen, miksi joku tekee näin ison valinnan, jota ei sitten 40+ voi enää perua.

Myös minulle on vaikea ymmärtää, miksi joku ei halua lapsia, että mikä syy menee sen lapsien halun edelle. Siksi onkin ihan mukava lukea ihan oikeita syitä, eikä sellaisia vastauksia, joilla vaan halutaan hyökätä äitejä vastaan. Ihan kuin äidit olisi jokin homogeeninen poppoo, jotka kaikki ajattelevat samalla tavalla. Myös minulla on syitä, miksi halusin lapsia. Siltikin halusin lapsia, vaikka olen uraihminen, rakastan matkustelua jne.

Se mikä on surullista, että on paljon kolmekymppisiä, jotka eivät halua lapsia. Nauttivat työstään ja vapaudestaan. Sitten nelikymppisinä osa näistä muuttaakin mielensä ja silloin voi olla jo myöhäistä. Sellaista ei toivoisi kenellekään!

 

mua se kyllä edelleen aivan ohi aiheen kiinnostaisi, että miten useat ketjuun vastanneet omasta tahdosta lapsettomat (jopa lapsia vierastavat), päätyivät näille sivuille?

Päädyin tänne itse aikanaan Googlen haun kautta, hakuna oli vapaaehtoinen lapsettomuus. Lapsettomat osaavat keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa, emme rajaa keskustelukumppaneita vain lapsettomiin ihmisiin. Keskusteletko itse vain ihmisten kanssa, joilla on lapsia? Meitä myös kiinnostavat erilaiset aiheet laidasta laitaan ja tällä palstalla keskustellaan muustakin kuin lapsista tai vanhemmuudesta. En lue lapsiaiheisia keskusteluita kovinkaan usein. Tuumailen kyllä itse välillä huvittuneena näitä keskusteluja lukiessani, että kuinka tällaiset ihmiset ovat lapsia hankkineet tai selviävät yleensäkään vanhemmuudesta, sen verran on uusavuttomia, suvaitsemattomia ja lapsellisia keskustelunaloituksia täällä. Ja sitten sanotaan, että vanhemmuus kasvattaa...

 

No sellainen nainen joka ei vain halua lapsia. Miksi sille pitäisi olla jokin muu syy? Miksi pelkkä lapsia haluamattomuus ei riitä vaan pitää väen väkisin keksiä jotain "perimmäisiä" syitä? Harvalta lapsia haluavalta niitä tivataan. Itse olen ihan tavallinen nainen. Mikään uraihminen tai bilettäjä en ole ja hoidan omat asiani ja työni vastuullisesti. Matkustelen joskus ja käyn tapaamassa ystäviäni, niin lapsellisia kuin lapsettomiakin. En ymmärrä miksi pitäisi tehdä väen väkisin kahtiajako lapsellisiin ja lapsettomiin, mun ystävissäni on kumpiakin enkä ole koskaan huomannut mitään juopaa välissämme tuon asian vuoksi. Olen täti ja kummitäti ja kavereidenkin lapsille olen reissuista tuonut tuliaisia ja lähetellyt lapsille postikortteja. Muistan heidän synttärinsä ja olen ollut useasti lapsenvahtinakin.

Ei lapsia haluamattomia naisia voida niputtaa yhteen kastiin ja vastata yksiselitteisesti minkälainen nainen ei halua lapsia, vaikka tässäkin ketjussa monta sellaista vähemmän mairittelevaa kuvausta olen lukenut. Itse en koskaan voisi alkaa luonnehtia ihmistä, etenkään negatiivisesti, tietämällä hänestä vain yhden asian.

 

Ei se vastuu häviäkään mihinkään, mutta onko isompaa vastuuta kuin kasvattaa uutta elämää? Siitähän tämän maailman toiminnassa on kyse. Ja jos kaikki siitä kieltäytyisivät niin mitäs siitä tulisi?

Tuohon paremmuuteen, niin kyllä minä voin rehellisesti sanoa olevani parempi lasten myötä, perheelliset ovat kokeneet myös lapsettoman elämän, mutta lapsettomat eivät ikinä voi tietää mitä on perhe-elämä: Uskallan veikata, että lapsettomilta puuttuu kyky ajatella asioita yhtä monipuolisesti kuin äideiltä. Poikkeuksiakin toki on. Joissain työpaikoissakin pomot jopa pitävät suotavana, että hakijalla olisi lapsia, ymmärrettävä kriteeri, tuohan äitiys mukanaan organisointikykyä. Ei sillä että lapsettomalla ei voisi olla, mutta kuitenkin.

Mistähän muuten johtuu, että opiskelupaikassani juurikin perheelliset tuntuvat vetävän parhaita arvosanoja? Ehkä siksi että lapsi pakottaa panostamaan tulevaisuuteen. Vai onko lapsettoman sinkkuopiskelijan krapulapäivien takia vesittyneet tentit vastuullista toimintaa? Äitiys opettaa vastuuseen niin uudella tavalla, että sitä ei voi kuvitella.

Ja mielestäni perustarvetta ei tarvitse sen kummemmin perustella, lapseni hoidan ja hietä pitkään halusin.

Tulehan maan pinnalle. Äitiys ei tee sinusta valitettavasti muita kummempia. Eikä vastuusi ole suurempi kuin muidenkaan ihmisten. Sinä vastaat yhdestä/muutamasta penikasta, lääkäri huomattavasti useammista hengistä. Se, että itse ajattelet itsesi paremmaksi, ei tee siitä totta. (Sama kun vanhemmat pitävät lapsiaan aina kauniina, vaikka kakara olisi riihen seinästä reväisty kammotus)

 

eswim. paras ystävättereni ei halua omia lapsia, hän on enemmän uraihminen. MUTTA hän on aivan ihana täti sisaruksien lapsilleen ja minun lapsilleni. hän antaa heille rakkautensa täysillä. ja on sanonut että hänellä on viisi lasta vaikka yksikään ei ole hänen omansa=) minusta hän on rohkea kun on uskaltanut pitää päänsä eikä ole mennyt massan mukana ja pakolla perustanut perhettä kerran ei tunne sitä tarpeelliseksi.

 

Sellainen nainen ei halua lapsia, joka ei osaa ajatella, kuinka ihanaa on, kun
-vauva nostetaan syntymän jälkeen syliin
-saa ensimmäisen hymyn omalta lapseltaan
-vauva oppii uusia temppuja
-tapero ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa
-taapero oppii puhumaan
-taapero tanssii ja tuohuaa
-lapsen saa iloiseksi tekmällä yhteisiä juttuja
-koululainen tuo taidokkaan työn kotiin
-lapsen kanssa ollaan yhdessä shoppailemassa
-näkee, että lapsi nauttii yhteisestä lomamatkasta
-lapsi valmistaa ensimmäisiä kertoja ruokaa tai leipoo
-kotona on hyvä olla ja se on täynnä elämää
-juhlatkin tuntuvat juhlilta, kun on lapset jotka iloitsevat siitä miten on yhdessä koristeltu ja siivottu ja laitettu herkkuja.
-lapsi käpertyy kainaloon
-vanhempana lapset tulevat omien lastensa kanssa vierailulle

Mikään näistä ei kuulosta minusta pätkääkään "ihanalta". Nuo asiat varmaan ovat ihania, jos pitää lapsista ja niitä on halunnut/haluaa, mutta minulle iso osa noista on negatiivisia ja loput neutraaleja. Esim. "Taapero tanssii ja touhuaa" kuulostaa minusta vain ärsyttävältä, koska siitä "touhuamisesta" tulee yleensä mieletön mekkala ja ajatus sellaisesta minun kotonani on todella epämiellyttävä. Tai se, että edes vanhana ei saisi elää rauhassa vaan kotona ramppaisi lastenlapsia sotkemassa ja riehumassa... ei kiitos!

Tuollainen lista on sama, kuin jos ihmiselle joka ei yhtään välitä koirasta kertoisi kuinka mukavaa on kun koira tervehtii kotiin tullessa ja kuinka siitä saa hyvin liikuntaa kun koiraa käyttää ulkona. Ja se ei-koiraihminen vaan miettisi, että perkele kun se rakki hyppisi ja haukkuisi, ja sitä pitäisi vielä raahata uloskin pakkasella ja sateella... Eikä se johtuisi siitä että hän ei vaan "osaa ajatella" koiran ihanuutta, vaan siitä, ettei hän pidä koirista eikä niihin liittyvistä askareista.

Yrittäkää ymmärtää, että toisen taivas on toisen helvetti. Jonkun lapsellisen mielestä minun elämäni on tylsää kun vapaa-aikaa on vaikka kuinka, koti on siisti ja hiljainen, kukaan ei ole minusta 100% riippuvainen.. - minulle se on juuri sellaista elämää mitä haluan. Jos omannäköisensä elämän eläminen tekee itsekkääksi, niin sitten jokainen meistä on joko itsekäs tai tyhmä (koska kärsii kun ei uskalla elää niinkuin haluaisi).

 

Ihan tavallinen suomalainen nainen. On muutakin sun mielestä normaalia, mitä muut ei halua tehdä. Mieti vähän.

 

Minkälainen nainen ei halua lapsia?

Esimerkiksi urheilullinen, taiteilijasieluinen, vapaa, intohimoinen, seksistä tykkäävä, luova, tunteellinen, matkustamista rakastava, eläinrakas, mieluusti hyvin yönsä nukkuva, huoleton, harrastuksistaan nauttiva, spontaani, iloinen, muiden painostuksesta piittaamaton, epäitsekäs, ajattelevainen, terveydestään huolehtiva, hyväntuulinen hedonisti = oman tiensä kulkija.

 

Täällä näemmä laitetaan sanoja vapaaehtoisesti lapsettomien suuhun Mutta tässä minun "syyni":
Ikää minulla on 25-vuotta. En halua lapsia sillä olisin ihan aikuisten oikeasti huono äiti. Ja niitä on muutenkin maailmassa ihan liikaa. En ole koskaan kokenut tarvetta lisääntyä. En ole koskaan edes vaihtanut vauvalle vaippoja. Jos lapsi itkee niin ensimmäisenä tekisi mieli vain juosta karkuun tai vaihtoehtoisesti lyödä turpaan (ja miksi minun pitäisi saada lapsia?). Mutta tuo olo tulee aina niiden ihmisten seurassa joista en pidä. Joten siitä saammekin aasin sillan seuraavaan väittämään: kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa.

Vaikka elänkin parisuhteessa, minulla on TODELLA vähän ystäviä. Kelpuutan lähelleni vain harvat ja valitut, ja viihdyn mainiosti itsekseni. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta jos saan valita niin olen mieluiten yksin hyvän kirjan parissa. Mieheni on samanlainen Tälläkin hetkellä vanhainkodeissa on tuhansittain vanhuksia joita käydään katsomassa kerran vuodessa koska "on niin kiire". Itse kävin oman isoäitini luona ainakin kerran viikossa vanhainkodissa hänen kuolemaansa saakka. Juttelin myös muiden vanhusten kanssa joita heidän omat lapset tai lapsenlapset eivät käyneet katsomassa. Se jos mikä teki minut surulliseksi Eli lapsia pitäisi hankkia sen vuoksi että vanhainkodissa saisi itkeä kun ei edes omat lapset käy katsomassa? Loogista, niin loogista.

Ja saan aimo annoksen töissä joka päivä muilta äideiltä äitiyden riemuista: pirkkopetteri kaatoi television, pirkkapekka oksensi uudelle matolle, juuso pesee naamansa wc-pöntössä kolme kertaa päivässä, teinin lapset ovat hajoittaneet kodin viikonloppuna, mihinkään ei ole rahaa...MUTTA KYLLÄ ÄITIYS ANTAA NIIN PALJON! Eli olkaa onnellisia, minä en tiedä (enkä haluakaan tietää) mitä menetän

 

minä. En ole koskaan halunnut lapsia, ja mulla on hyvä olla näin.

 

Itse halusin lapsen, mutta en parisuhdetta. Eli lapsi mulla on muttei suhdetta Monen mielestä se on outoa jos ei halua miestä.

 

Niin, mutta tuo juuri, että ei muka pidä lapsista, sitä en ymmärrä. Ihmisiä lapsetkin ovat, sama kuin sanoisi että ei pidä vanhuksista tai vammaisista. Ehkä se, että ei pidä lapsista tai halua sitoutua niihin, on juuri sitä pelkoa, kun ei tiedetä tarpeeksi. Pelätään ottaa vastuu.

Miksi valitset sanamuodon Pelätään ottaa vastuu? Miksi et sano, että k.o. ihminen ei esim. tunne tarvetta ottaa vastuuta tai sitoutua? Heidän elämänsä on onnellista ilmankin.

Mä ajattelen omasta valinnastaan lapsettomista, että ne on rohkeita ja heidän elämänsä on varmasti sisältörikasta Toisaalta ajattelen myös, että mieli saattaa joskus muuttua itsekullakin suuntaan jos toiseen.