Kertokaa mulle nyt hyvät ihmiset miksi ihminen on itsekäs jos ei halua lasta. Jos molemmat pariskunnan osapuolet on samaa mieltä niin keneltä se on pois?
Itse en halua lapsia, ainakaan vielä. Olen kyllä alle kolmenkymmenen, mutta nuorempana kuvittelin silti jo tähän ikään mennessä haluavani. Näin ei ole käynyt, en toki sano etteikö voisi vielä joskus mieleni muuttua. Vaikka pidän lapsista, en tunne vielä haluavani sitoa elämääni niin kiinni toiseen elämään, enkä koe rahatilanteemmekaan olevan vielä tarpeeksi tasainen, niin jotta voisimme edelleen lapsen lisäksi pitää huolta myös itsestämme. Haluamme matkustaa, ja haluamme tulla ja mennä niinkuin parhaaksi näemme ja kyllä lapsi rajoittaisi huomattavasti elämää, siinä ohella mitä antaisikin. En silti koe pakoilevani vastuuta, miksi ihmeessä vastuunottoa mitattaisiin vain sillä, onko lapsia vai ei. Naurettavaa. Itse teen juuri ne valinnat jotka minut saavat onnelliseksi. Jos se, että minä voin mennä ja tulla kuten haluan koska en ole hankkinut lapsia, saa jonkun kotiäidin puhumaan vastuunpakoilemisesta tai tyhjästä elämästä, on ongelmia enemmän sillä kotiäidillä kuin minulla.
Ikävää että jotkut ihmiset arvottavat lapsettomia jotenkin vähemmän arvoisiksi kuin niitä henkilöitä, keillä on lapsia. Minusta on aivan yhtä ihailtavaa se, että valitsee elämän ilman lapsia, jos esimerkiksi kokee ettei sovi vanhemmaksi, se jos mikä osoittaa suurta vastuuntuntoa. Silloin ei synny ainakaan yhtään lasta joka kärsisi huonoissa perheoloissa turhaan. Ja miten monet ihmiset hankkivat lapsia täysin vääristä syistä, luullaan lapsen pelastavan huono avioliitto, tai ajatellaan että nyt valtio maksaa vähän enemmän rahaa (kyllä, tätäkin tapahtuu) tai hankitaan lapsi juuri vaan siksi kun niin nyt vaan kuuluu tehdä. Miksei näitä ihmisiä sitten sanota vastuuttomiksi ja itsekkäiksi.
Miksi pitää aina arvostella muita heidän elämänvalintojensa tähden, ei voi vain keskittyä siihen omaan elämään. Mitä se sinulta henkilökohtaisesti on pois jos joku ei halua lapsia, miksi se sinua koskettaa?