Taas takana yks viikonloppu samaa p**kaa

Oon niin väsynyt meidän viikonloppuihin ettei oo tosikaan! Viimeset kohta 2 vuotta kaikki viikonloput on toistaneet toistaan; mies tulee perjantaina töistä, laittaa "remppatyökamppeet" päälle ja lähtee autotalliin tekemään "hommia", joita on ihan pakollista tehä joka viikonloppu??!! Samalla siinä lämmitetään saunaa sekä itseä, kaljaa kuluu ja ilta kuluu mukavasti-miehellä, ei meillä muilla. Mausteeksi mukaan tähän juttuun on tullut, että jos meillä lämpiää sauna niin naapurin emäntä ja isäntä pyydetään myös saunomaan tai he kutsuvat itsensä meille saunomaan.... Mies siinä sitten saunoo naapurin isännän kanssa ja yötä istutaan aamupuolelle asti, alkuun tulivat meille mutten ole enää suostunut, että täällä istutaan, juodaan ja kailotetaan aamuyöhön saakka....

Seuraavana päivänä mies nukkuu ja makaa pahanhajuisena koko päivän tekemättä mitään kotihommia ja osallistumatta mihinkään kotihommiin. Parhaimmillaan rähjää ja suuttuu kaikesta, kun ei krapuloissaan kestä mitään pyyntöjä tai toiveita :/ Viime viikonloppuna samaa rallia jatkui kaksi päivää. Perjantaina lämpes sauna naapurissa ja la:na meillä ja tulivat meille saunomaan. Lopputuloksen varmaan jo arvaattekin

Siinäpä kului taas yksi mukava perheviikonloppu, jossa ei perheen kesken tehty yhtään mitään. Näitä huurussa meneviä viikonloppuja on siis joka samperin viikonloppu ja toinen päivä viikonlopusta menee aina toipumiseen eli on kaikesta muusta poissa.

Olen koittanut sanoa hyvällä ja pahalla, vääntää rautalangasta ettei tämä voi jatkua ja etten jaksa katsoa joka viikonloppuista kännäämistä. Mutta kun miehen kanssa ei voi puhua!!!! Hän lyttää huutamalla ja kääntämällä kaikki asiat niin, että loppupeleissä ongelma onkin mulla ja että narisen turhasta. KETÄ se MUKA haittaa, jos hän ottaa MUUTAMAN kaljan ja levähtää??!! Prkl, MUA alkaa todellakin haittaamaan se "muutaman" (suurin osa salkusta" juominen), haiseminen ja perheen dissaaminen. Meillä on 7- ja 9-vuotiaat pojat ja 1v tyttö.Luulisin, että muutakin tekemistä olis?!

Mitä tekisitte? Mun jaksaminen alkas olla tässä

 

Mä luulisin, että mun kärsivällisyys olisi finaalissa, ja asioita mietittäisiin jatkossa eri osoitteista käsin.

 

Mä luulisin, että mun kärsivällisyys olisi finaalissa, ja asioita mietittäisiin jatkossa eri osoitteista käsin.

Juuri näin. Tai ainakin voi laittaa miehen valitsemaan, jatketaanko parisuhdetta vai jatkaako hän elämäänsä oluen ja naapureiden seurassa.

 

sun mies kuulostaa mun ystävän exältä. onneksi pääsi ukosta eroon ja elää nyt normaalia perhe-elämää. mies oli lisäksi mustasukkaista sorttia. käytiin kylässä, niin äijä makas sohvalla tai oli autotallissa nauttimassa oluita. oli kello sitten mitä tahansa. se myös harrasti omia eväitä, eli ei sille vaimon tekemä ruoka passannut, piti tilata pitsa tai syödä lihapiirakkaa ja makkaraa. oikea aarre oli :heart: nyt on jonkun toisen onnekkaan ilona

 

Toki tuo on paha tilanne ja ikävä aloittajan kannalta. Pakko vain kuriositeettina todeta, että todella huvittava tuo remppakamppeiden päälle laittaminen perjantaina töiden jälkeen Ihan niinku sillä, etenkin kahden vuoden jälkeen, olis jotain oikeesti uskottavaa arvoa Mutta sinnikkäästi mies vaan tätä ilmeisesti jatkaa

 

Kuulostaa ihan meidän (entiseltä) elämältä !!! Vuosia yritin minäkin puhua ja jaksaa, mutta sitten vain tuli mitta täyteen ja muutin omaan osoitteeseen lasten kanssa. Kaksi vuotta muuton jälkeen tuntuu vieläkin, että oli elämäni paras ratkaisu !Ja olen myös kolmen lapsen (yh)äiti, joten mahd. erosta selviää kyllä "hengissä" !

 

Mä pistäisin eron vireille. En katselis tollaista, enkä antais lastenkaan katsoa. Mä oon itse joutunut vastaavaa seuraamaan lapsena ja ei ole kivaa katsottavaa eikä kuunneltavaa.

 

Kuulostaa ihan meidän (entiseltä) elämältä !!! Vuosia yritin minäkin puhua ja jaksaa, mutta sitten vain tuli mitta täyteen ja muutin omaan osoitteeseen lasten kanssa. Kaksi vuotta muuton jälkeen tuntuu vieläkin, että oli elämäni paras ratkaisu !Ja olen myös kolmen lapsen (yh)äiti, joten mahd. erosta selviää kyllä "hengissä" !

Minkä ikäisiä lapsenne olivat tuolloin? Oliko teillä oma talo sillä hetkellä, muutitko lasten kanssa pois? Olitko itse työelämässä? Itse olen palaamassa huhtikuussa pienimmäisen hoitovapaan jälkeen takaisin töihin. Tällä hetkellä raha ollut "esteenä" lähtemiselle, kun talolainaa maksamme puoliksi ja velanmaksu hoitovapaalla ollessakin pyörii täysillä... Ootan niin, että pääsisin jo töihin ja "jaloilleni" ja voisin lähteä tästä. Nostan vielä kerran kissan pöydälle asiassa ja jos ei ole valmis puhumaan, ymmärtämään ja muuttamaan toimintaansa niin vaihtoehtoja tuskin sitten enää on.

Mies on kaikella tavalla hankala. Mistään oikeista, puhumista vaativista asioista emme ole kunnolla pystyneet puhumaan KOSKAAN koko 12-vuotisen suhteen aikana. Mies alkaa huutamaan välittömästi, poistuu paikalta ja kaataa kaiken niskaani. Erosta tulee helvetillinen ja hän tulee tekemään kaikkensa, että siitä tulee mahdollisimman hankalaa! Kun talo on meillä puoliksi ostettuna eli siis laina puoliksi niin miten pääsen omasta puolikkaastani "eroon", jos mies ei esim.suostuisi siihen, että talo myydään? Samalla suututtaa niin kovin, että olen lapseni saattanut tällaiseen tilanteeseen ja valinnut tuollaisen isän. Oma isäni on myös ollut alkoholisti ja jo lapsena päätin etten ikinä ota/katso miestä, joka turraa kaikki viikonloput ja vapaapäivät ja tässä ollaan...

 

Minkä ikäisiä lapsenne olivat tuolloin? Oliko teillä oma talo sillä hetkellä, muutitko lasten kanssa pois? Olitko itse työelämässä? Itse olen palaamassa huhtikuussa pienimmäisen hoitovapaan jälkeen takaisin töihin. Tällä hetkellä raha ollut "esteenä" lähtemiselle, kun talolainaa maksamme puoliksi ja velanmaksu hoitovapaalla ollessakin pyörii täysillä... Ootan niin, että pääsisin jo töihin ja "jaloilleni" ja voisin lähteä tästä. Nostan vielä kerran kissan pöydälle asiassa ja jos ei ole valmis puhumaan, ymmärtämään ja muuttamaan toimintaansa niin vaihtoehtoja tuskin sitten enää on.

Mies on kaikella tavalla hankala. Mistään oikeista, puhumista vaativista asioista emme ole kunnolla pystyneet puhumaan KOSKAAN koko 12-vuotisen suhteen aikana. Mies alkaa huutamaan välittömästi, poistuu paikalta ja kaataa kaiken niskaani. Erosta tulee helvetillinen ja hän tulee tekemään kaikkensa, että siitä tulee mahdollisimman hankalaa! Kun talo on meillä puoliksi ostettuna eli siis laina puoliksi niin miten pääsen omasta puolikkaastani "eroon", jos mies ei esim.suostuisi siihen, että talo myydään? Samalla suututtaa niin kovin, että olen lapseni saattanut tällaiseen tilanteeseen ja valinnut tuollaisen isän. Oma isäni on myös ollut alkoholisti ja jo lapsena päätin etten ikinä ota/katso miestä, joka turraa kaikki viikonloput ja vapaapäivät ja tässä ollaan...

No, ei tuollaset miksikään muutu, joten turhaa kituutat tuollasessa suhteessa poltaaen itsesi loppuun! Potku persiille vaan!
Ja talo ajetaan joko niin, että toinen lunastaa toisen osuuden tai sitten talo myydään ja kauppasumma jaetaan suhteessa omistukseen (eli teillä 50/50?). Jos ei suostu myymään, voi toinen osapuoli hakea jopa "pakkohuutokauppaa" käräjäoikeudesta talon selvittämiseksi, jos muu ei auta, mutta tuskin ukkos sentään niin idiootti on, että antaa sellasen tapahtua, sillä pahimmassa tapauksessa se menee aivan alihintaan ja teille jää vielä velat niskaan...

 

Ihana kuulla, että tämä kuulostaa teistä muistakin epänormaalilta enkä minä ole se epänormaali niinkuin mulle on annettu ymmärtää... Sitä kun tarpeeksi kauan kuulee niin miettii jo itsekin, että "onkohan se sittenkin niin, että oon vaan tiukkis".... Vaikka oikeasti tietää koko ajan ettei tämä mene oikein!

 

aika paljon liikaa on sekin, että 12 vuotta on kestänyt toisen marttyyrinelkeitä riitatilanteessa. eihän mies ole koskaan voinut oppia nöyrtymään omille vioilleen, jos on saanut käyttäytyä noin

 

aika paljon liikaa on sekin, että 12 vuotta on kestänyt toisen marttyyrinelkeitä riitatilanteessa. eihän mies ole koskaan voinut oppia nöyrtymään omille vioilleen, jos on saanut käyttäytyä noin

Joo, voin kertoa, että oon todellakin täynnä tätä ja ääriäni myöten täynnä. Mulla alkaa selittämätön pieni ahdistus ja huili jo keskiviikkona, viimeistään torstaina tulevasta viikonlopusta. Tämän ymmärtäessäni ajattelin, että nyt ei olla kyllä enää normaalissa tilanteessa, kun alkuviikko menee itselläni "toipuessa" edellisestä viikonlopusta ja heti sen jälkeen jo tuleva viikonloppu alkaa ahdistamaan Enkä todellakaan halua lapsille tätä mallia viikonlopun vietostä eikä niiden tarvitse nähdä isäänsä eikä ketään muutakaan joka viikonloppu humalassa!

 

En katsois!

 

Ihana kuulla, että tämä kuulostaa teistä muistakin epänormaalilta enkä minä ole se epänormaali niinkuin mulle on annettu ymmärtää... Sitä kun tarpeeksi kauan kuulee niin miettii jo itsekin, että "onkohan se sittenkin niin, että oon vaan tiukkis".... Vaikka oikeasti tietää koko ajan ettei tämä mene oikein!

Kyllä sinä olet oikeassa, ei tuo ole normaalia viikonlopun viettoa. Tai sen ei pitäisi olla, vaikka mies niin kuvittelee. Meillä meinasi mieheltä pari kertaa lähteä hurvittelu lapasesta, mutta hän ymmärsi yskän, kun otin asian puheeksi, myönsi itsekin ottavansa liikaa ja olevansa liian vähän kotona. Yhtään hän ei suuttunut ja korjasi tapansa saman tien. Sinun miehesi on inusta huolestuttavassa jamassa, kun ei kerran kärsi yhtään kritiikkiä asiasta. Todennäköisesti hänkin siis tietää tekevänsä tyhmiä, mutta yrittää kuopata morkkiksensa mollaamalla sinua. Antaisin erittäin selvät rajat tuolle "lepäämiselle" ja ellei ala onnistua, siis todella onnistua, eikä sillä tavalla, että ryypiskelylle keksitään tekosyitä tyyliin "vain tämän kerran, tämä on poikkeus, koska..." niin antaisin kenkää. Takaisin saisi tulla vain, jos parantaisi tapansa.

 

Mies on kaikella tavalla hankala. Mistään oikeista, puhumista vaativista asioista emme ole kunnolla pystyneet puhumaan KOSKAAN koko 12-vuotisen suhteen aikana. Mies alkaa huutamaan välittömästi, poistuu paikalta ja kaataa kaiken niskaani.

Herää kysymys, että miten olette päätyneet hankkimaan lapsia? Itse en olisi missään nimessä hankkinut lapsia ennen pitkiä keskusteluja monestakin aiheesta...

 

[QUOTE="Hmmm";25609709]Herää kysymys, että miten olette päätyneet hankkimaan lapsia? Itse en olisi missään nimessä hankkinut lapsia ennen pitkiä keskusteluja monestakin aiheesta...[/QUOTE]

Ennen lapsia on juteltu kyllä, mutta ennen lapsia ei myöskään tietenkään ollut tällaisia ongelmia kuin nyt. Ymmärrät varmaan, että "ne oikasti keskusteltavat asiat" liittyy nimenomaan näihin hankaliin asioihin kuten juominen ja käytös humalassa jne... Ennen lapsia en toki osannut vaatia mustaa valkoiselle, että osaa lasten jälkeenkin käyttäytyä asiallisesti ja että milloin ja kuinka paljon voi/saa juoda. Elämä ei useinkaan mene niinkuin elokuvissa ja monet asiat voivat muuttua tai ajan mittaan huonontua, vaikka alunperin asiat oliskin ns. itsestään selviä...

 

En kattelis. Mitähän miehes tuumais, ku sanoisit sille perjantaina: "me lähetään nyt ton naapurin Penan ja lasten kanssa viettämään perheviikonloppua mökille yms. Jää sä tänne pirkon ja laten kanssa saunoon ja kaljotteleen".

Vakavasti se on joko tai. Kaljottelu tai perhe. Pistä mies valitsemaan.

 

Mitäs jos lähdet itse siitä pois viikonloppuisin lasten kanssa? Keksit paikkoja ja kyläilypaikkoja, ja alatte viettää viikonloput sitten jossain muualla. Saunokoot ja juokoot mies itsekseen ja kun ruokahuolto ja muu ei oikein pelaa, niin voi olla, että alkaa ajatella.

Ja jos ei ala, niin pakkohan sinun on tilanteelle jotain tehdä, mielenterveys ja hermothan tuossa menee.

 

No kyllähän tuo surkeelle kuulostaa. Ja juo selkeesti liikaa, jos ei seuraavana päivänä mihinkään kykene. Tuo ärtyminenkin aiheesta kertoo sen, että itsekin tietää juomisen olevan ongelma tai kovasti yrittää itselleenkin vielä väittää jotain muuta eikä halua totuutta nähdä.

Eikö mies ole koskaan viikonloppua selvinpäin? Oletteko matkustelleet tai käyneet kylässä jossain kuluneen kahden vuoden aikana? Pystyykö silloin olemaan juomatta? Entä jos sinä lähtisit, pystyisikö mies olemaan silloin selvänä kun olisi pakko hoitaa lapset?

Miten erotapauksessa voi sopia lasten tapaamisesta tuollaisen miehen kanssa? Jos epäilyttää että pystyykö se sittenkään olemaan selvinpäin.. tai jos pystyy niin miksei pysty siihen parisuhteessa?

 

tiedän tuon tunteen, kun tietää että nyt miehellä alkaa vapaat ja taas se sama "kaljaralli" alkaa.... *huokaus*. Itse kattelin miehen juomista ja luulin aina että hän parantaa tapansa, mutta ei. Oli kolmivuorotöissä ja tiesin tasan minä päivinä juo. ja seuraavan päivän tosiaankin makasi noin päivä kolmeen saakka sängyssä tekemättä mitään muuta kuin käyden jääkaapilla limukkaa juomassa väliin ja aukomassa päätänsä.
Jälkeenpäin miettii MIKSI sitä on ollut suhteessa tuommoisessa, niin sitä Aina luuli ja luuli että toinen voi muuttua, EI voi! Eipä ole muuttunut tähänpäivään mennessäkään.
Kerran olen joutunut hakemaan lapsen pois hänen luotaan kun kuulin puhelimesta että oli ottanut. Sen jälkeen ei ole uskaltanut, muuten ei tarvitse tavata lapsia.
Nyt alat pikkuhiljaa järjestämään asioita ja ottamaan selvää tuosta talo-laina-hommasta ymymym
Aivan älyttömästi zemppiä sinulle!!!!
Itsekkin olen kolmen lapsen yh ja ylpeä siitä, meill menee 10 krt paremmin kuin ed paskassa suhteessa!!

 

Kuulostaa minun elämältä kymmenen vuotta sitten, vastaus on MINNESOTAhoito. Saat miehesi takaisin ja hänen paha olo helpottaa. Noilla vaatteilla yrittää parantaa paskaa oloaan ja saunan lämmitys on alkoholistin vakiopuuhaa... Eli ohjaa mies hoitoon, saat miehesi takaisin

 

Apua, ja mä luulin että MULLA on ollut ankea viikonloppu.. Mies ei juo, on kotona ja lapsen kanssa todella paljon, mutta mun kanssa ei niin paljoa Taidankin olla ihan tyytyväinen tuohon omaan mieheen.

Sinuna hankkisin eron. Kaverin äidillä oli sama homma, osti juopon ukon kanssa talon ja nyt haluaa eroon omasta puoliskastaan. Ukko koittaa hankaloittaa hommaa ihan kiusallaan, pitkään on heillä mennyt tossa riitelyssä.

 

Joo kyllä olen mielestäni niin monta kertaa asiasta maininnut, että pitäs olla selkeänä ja takaraivoon iskostuneena mun kanta tuohon asiaan! Oon koittanut pyytää perheneuvolaan yms. puhumaan, mutta hänhän ei semmosiin huuhaapaikkoihin lähde..... Ero mulla kans on nyt lähinnä mielessä :/ Tämä kun on tälle raiteelle nyt lähtenyt niin en ees halua kuvitella millanen ralli kesällä olis. Sauna olis varmaan koko loman lämmin ja naapurit meillä "saunomassa" 24/7 ( Tilanne on pahentunut pikku hiljaa mutta selkeästi koko ajan. Sekin kun olen tuosta sanonut kuinka mua suoraan sanottuna v**tuttaa tämä joka perjantainen toistuva kuvio remppakamppeiden vaihtamisineen ja autotalliin sulkeutuminen niin vastaus on, että "jonkuhan ne hommat pitää tehdä"!!! "Että teetkö sinä sitte ne kaikki hommat"? Ja sitte taas mennään. Tuosta juomisesta ei tietenkään kärsi puhua, siinähän ei tosiaan mitään vikaa oo eli todellakin ON!

Joku kysyi, että juoko joka viikonloppu. KYLLÄ, joka ikinen viikonloppu. En ees muista millon olis ollut koko viikonlopun kokonaan täysin selvinpäin.

 

Niin ja juuri tuo juominen on se suurin syy miksi eroa tosiaankin mietin. Tuskin miehen juominen tuosta yhtään kummemmaksi muuttuu eron jälkeen, päinvastoin! Mutta sittenpä ei tarvi minun lasten kanssa enää kattoa sitä turraamista luojan kiitos! Ja tapaamisista olen jo valmiiksi ajatellut, että jos samanlainen juominen jatkuu niin eihän lapset silloin voi isänsä kanssa olla. Mutta varmaan ensin sitäkin koitettaisiin, että lapset (ainakin pojat, jotka ovat isompia) olisivat viikonloppuja isänsä kanssa ja ehkä satunnaisesti 1v tyttökin yhden yön verran, mutta heti jos tulisi ilmi ettei heitä selvinpäin hoida niin tapaamiset olis jäissä. Erolla saisin kuitenkin varmistettua loppupeleissä sen ettei meidän kenenkään tarvi tahtomattamme tuota ilmiötä seurata vierestä.

 

Kuulostaa todella rankalta. Lapsia kun ajattelee, ei tuossa taida kovin montaa vaihtoehtoa löytyä...valitettavasti. En voi muuta sanoa kuin voimia tilanteeseenne.