Mä muistan. Mulle jäkätettiin myös siitä, että vaarannan paitsi lasteni terveyden, myös muiden terveyden kun tauti pääsee minun ja kaltaisteni takia leviämään - plus lisäksi olin kuulemma kamalan vastuuntunnoton hoitaja joka ei saisi potilaisiin koskeakaan kun en sikapiikkiä ottanut, miten oikein kehtaan hoitoalalla ollakaan. Sikainfluenssan piti myös tappaa melko varmasti jos lapset sen saavat, joten mulla olisi lasteni verta käsissäni, ja mitä muuta kaunista silloin kuulinkaan. "Älä sitten itke tai kerjää sympatiaa KUN lapsesi sikainfluenssaan kuolevat", jne.
Mutta siitä on jo ikuisuus aikaa. Aika pikkumainen ja pitkävihainen olisin, jos nyt ilkkuisin että lällällää ja hähhähhää...enkä myöskään pystyisi tuntemaan iloa siitä että jonkun lapsi on sairastunut vakavastikin.
Ihan alussa, kun alkoi olla puhetta siitä että piikki ei ollutkaan turvallinen, niin tuli hetkellinen "mitäs mä sanoin!"- fiilis, mutta sekään ei kauan kestänyt, enkä sitäpaitsi ollut siitä ylpeä, mutta se nyt vaan oli kai ihan luonnollinen reaktio.
En kaipaa anteeksipyyntöä. Se riittää, että tiedän toimineeni oikein lasteni ja varmaan itsenikin kannalta. Lapset sairastivat sikainfluenssan, kuumetta kesti jotain 4 päivää ja yskää vielä pari päivää lisäksi - ihan perusflunssa siis heillä, meihin vanhempiin se ei tarttunutkaan.
Jatkossakin aion luottaa omiin tuntemuksiini, enkä mennä hysteerisenä massan mukana.
säälittävää. Loppujen lopuksi kukaan ei voinut tietää totuutta turvallisuudesta tai vaarallisuudesta, mutta kaikkihan tiesivät ehdottoman totuuden ja tällä sitten sättivät. Ja niinhän se menee, aina jompikumpi oli sitten "oikeassa", jolloin voi aloittaa lällätyksen kuin pikkulapsi. Voitte olla ylpeitä itsestänne...
