Helsinkiläisistä

Ihan mielenkiinnosta, mistä on tullut tuo käsitys ihmisille, että helsinkiläiset on tylyjä, kiireisiä, ei puhu toisilleen saatika muualta tulleille? Onko omakohtaista kokemusta, miten tää kaikki ilmenee?

 

niin,mistä se paljasjalkaisen helsinkiläisen sitten tunnistaa,jotta voi tehdä toteamuksen?pari tapahtumaa on sattunut,missä olen pohtinut ihmisten käytöstä..toinen oli,kun olin liukuportaissa ( kaupan ) menossa alaspäin ja ylöspäin oli menossa 2 vanhaa naista,joista toinen kaatui yht'äkkiä taakse päin..edelläni oli nainen,jonka kanssa mentiin alas vauhdilla,mutta hän meni jotenkin paniikkiin,eikä osannut paina hätästopia liukuportaista ( lähti sitten vähin äänin paikalta ) ja alaspäin oli tulossa myös raavaita miehiä,mutta kukaan ei tullut auttamaan..
pääsin sitten mummon luokse ja samaan aikaan paikalle kiirehti tummaihoinen nainen..yhdessä sitten saatiin mummo ylös ja vietyä ylös penkille.onneksi mitään vakavaa ei sattunut,paitsi mummon sisar oli järkyttyneempi tapauksesta kuin itse kaatunut.Mummo sitten totesi,että aina sanotaan ettei helsinkiläiset auta,mutta näköjään auttaa..en viitsinyt sitten sanoa,että kumpikaan meistä ei ole alkuperäisiä helsinkiläisiä
toinen tapahtuma oli,kun olin paikallisjunassa ja sinne tuli englantia puhuva mies ja meni kauemmas kysymään meneekö juna sinne,minne hän on menossa,niin kaikki vaan tuijotti eteenpäin,ikään kuin ei kuulisi kysymystä..tosin,heistäkään en voi tietää oliko he muualta muuttaneita,mutta itse olen jotenkin pitänyt itsestään selvyytenä,että jos kerran voin ja osaan auttaa/neuvoa,niin miksi olla tuppisuuna?

 

En osaa sanoa. En itse näin muualta Helsinkiin muuttaneena näin koe ollenkaan, päinvastoin.
Olen asunut aika monella eri paikkakunnalla Suomessa ja henkilökohtaisesti tylyintä kohtelua useaan otteeseen olen saanut Satakunnassa ja satakuntalaisilta.
Anteeksi satakuntalaiset!

 

toinen tapahtuma oli,kun olin paikallisjunassa ja sinne tuli englantia puhuva mies ja meni kauemmas kysymään meneekö juna sinne,minne hän on menossa,niin kaikki vaan tuijotti eteenpäin,ikään kuin ei kuulisi kysymystä..tosin,heistäkään en voi tietää oliko he muualta muuttaneita,mutta itse olen jotenkin pitänyt itsestään selvyytenä,että jos kerran voin ja osaan auttaa/neuvoa,niin miksi olla tuppisuuna?

Tähän nyt pakko mainita, et kaikki ei välttämättä osaa sanaakaan englantia.. Mun mies ainakin varmasti seisoisi tuppisuuna, koska ei oikeasti osaa englantia. Itse yrittäisin kyllä tällä tankeroenglannillanikin auttaa..

Itse en tunne yhtään "aitoa" helsinkiläistä, joten en osaa oikein tähän muuta kommentoida. Luulisin, että ylipäänsä suuremmissa kaupungeissa varotaan enemmän puuttumasta muiden asioihin. Eikä sitten puututa silloinkaan, vaikka joku selvästi apua tarvitsisi. Mutta eiköhän helsinkiläisistäkin suurin osa ole ihan normaalilla empatiakyvyllä varustettuja.

 

Niin, ei tässä mun nähdäkseni siitä paljasjalkaisuudesta olekaan kyse - sehän ois rasisitista, älytöntä ja varmasti paikkansapitämätöntäkin.

Enemmänkin koen olevan kyseessä sen, millä tavalla tietyssä kaupungissa noin keskimäärin toimitaan. Siis millaiseksi omakin toiminta muodostuu ympäristön - esim. toisten ihmisten käytöksen - tukemana.

Oman kokemukseni mukaan Helsingissä just tollanen auttaminen ja "tervehtiminen" (vaikka bussissa viereen istuessa, toista väistäessä jne.) on vähäisempää kuin vaikkapa Tampereella.

Onhan se osittain aivan ymmärrettävääkin, mutta ei sitä voi pelkällä asukasmäärällä perustella, sillä - ihan oikeasti - ei ne tamperelaisetkaan toisiaan sen enempää _tunne_.

Enkä nyt tiedä onko se välttämättä sen huonompi homma. Itselle se välittyy tietynlaisena "kalseutena", mutta sehän on ihan mihin on tottunut. (Olen alunperin Lapista.)

 

On omakohtaista kokemusta.

Jokainen kerta kun siellä _joutuu_ käymään, huomaa ihmisten ahdistuneisuuden, kiireisyyden, välinpitämättömyyden, tylyyden, ylimielisyyden ja kaiken muun.

Tönimistä, vittuilua, ylimielisiä katseita saa osakseen kun puhuu vähä eri murteella, ei auteta apua tarvitsevaa, ei aukaista ovea apua tarvitsevalle ym.

Relatkaa ny saatana edes joskus.

 

No esim metrossa ei jutella tuntemattomille vaan katsellaan seinille. Savossa haasteltaisiin lupsakasti heti.

 

Mulla taas eri kokemukset, itse muualta hetki sitten Helsinkiin muuttanut ja ainakin toistaiseksi olen saanut montakin sellaista huomioonottamista ja auttamista, tervehtimistä ja juttelemaan tulemista , mitä en taas esim. Tampereella asuessani kertaakaan kohdannut. Että....

 

Ei mulla ole tuollaista mielikuvaa, mutten kyllä voi kumotakkaan tuota sun väitettä. Täällä kaikki sanoo kans, et paikalliset on ihan oma lukunsa.

 

Sen verran on kokemusta, että olen ollut jakamassa ilmaislehtiä eri kaupungeissa. helsinki oli ainut paikka, jossa yksikään ei ottanut lehteä vastaan, eikä pysähtynyt keskustelemaan. Kun taas esim. Kuopiossa jututtajia riitti ihan jatkuvasti.

 

Minusta helsinkiläiset osaa auttaa silloin kun tarvitsee, mutta myös antaa muiden olla omissa oloissaan. En mä ainakaan edes haluaisi alkaa jutella viereen istuvan kanssa julkisissa silloin kun olen töihin menossa, sieltä tulossa tai muuten kiireinen, haluan olla rauhassa ja omissa ajatuksissani. En halua myöskään olla sosiaalinen naapureideni kanssa sitä rappukäytävässä tervehtimistä enempää vain sen takia että he sattuvat olemaan naapureita, mulla on oma tuttavapiirini.

Ja toisaalta kuitenkin jos on oikeasti hätä, luotan siihen (ihan omien melkein koko elämän kokemusten perusteella), että silloin apua saadaan ja annetaan.

 

Helsinki on täynnä jotain kumman robottizombeja, tuijottavat vaan eteenpäin lasittunut katse silmissään, kävelevät eteenpäin pikavauhtia väistämättä ketään eikä mitään, suu on supussa, ääntäkään ei päästetä ilmoille, ellei sitte kailoteta puhelimeen, ÄZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZÄ suhisee niin, että puhelimen toisessa päässä luullaan henkilön olevan moskiittoparvessa keskellä siperiaa, ei välitetä vaikka jotain puskaraiskattais tien toisella puolen, avunpyyntöjä ei kuulla.

Ei tiedetä että se maitopurkin maito tulee lehmästä, luullaan että pääkaupunkiseuden jälkeen alkaa tutkimaton sademetsä, jossa elää villejä neanderthalin ihmisiä, jotka kolaroivat toisen maailmasodan aikaisilla jeepeillä toisiinsa.

VITTU

 

Kiire ehkä selittyy sillä, että kun olet menossa töihin tai töistä kotiin, niin on ehdittävä siihen seuraavaan kulkuneuvoon, tai muuten on puoli tuntia myöhässä.

Vittuilua, tönimistä tai ylimielisyyttä en ole havainnut edes sivusta seuraamalla, itse en sitä harrasta.

Jotkut ei auta hädässä olevaa. Uskoisin, että näitä löytyy ihan joka paikasta.

Useimmat ihmiset tervehtii bussikuskia kyytiin noustessaan, ainakin sillä linjalla mitä minä käytän. Se on sitten eriasia, tervehtiikö se kuski takaisin

Mua henkilökohtaisesti ei kiinnosta alkaa rupattelemaan ventovieraiden ihmisten kanssa metrossa. Ainakin työpäivän jälkeen kaikki energia menee siihen että pysyy sen verran hereillä tajutakseen koska pitää jäädä pois. Jos joku alkaa mulle juttelemaan, tietenkin juttelen takaisin. Kaikki näin ei tee, sen olen pistänyt merkille.

Mun yks kaveri haki johonkin kouluun, jossa hakutilaisuudessa oli myös muualta Suomesta tulleita ihmisiä. Olivat kuulemma hyvin hämmästyneitä kun kävi ilmi, että kaveri on helsinkiläinen Kun olikin ihan mukava tyyppi.

 

[QUOTE="vieras";25600674]Helsinki on täynnä jotain kumman robottizombeja, tuijottavat vaan eteenpäin lasittunut katse silmissään, kävelevät eteenpäin pikavauhtia väistämättä ketään eikä mitään, suu on supussa, ääntäkään ei päästetä ilmoille, ellei sitte kailoteta puhelimeen, ÄZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZÄ suhisee niin, että puhelimen toisessa päässä luullaan henkilön olevan moskiittoparvessa keskellä siperiaa, ei välitetä vaikka jotain puskaraiskattais tien toisella puolen, avunpyyntöjä ei kuulla.

Ei tiedetä että se maitopurkin maito tulee lehmästä, luullaan että pääkaupunkiseuden jälkeen alkaa tutkimaton sademetsä, jossa elää villejä neanderthalin ihmisiä, jotka kolaroivat toisen maailmasodan aikaisilla jeepeillä toisiinsa.

VITTU[/QUOTE]

Tiekkö, mä oon jopa käynyt kehä3 ulkopuolella, viettänyt siellä paljon aikaa ja oppinut lypsämään lehmää Eikä tästä meiltä ole montakaan kilsaa, kun on peltomaisemat lehmineen päivineen

 

Kiireisiä ovat, mutta välittömiä ja ystävällisiä. Helppo oli sulautaua joukkoon.

 

Tiekkö, mä oon jopa käynyt kehä3 ulkopuolella, viettänyt siellä paljon aikaa ja oppinut lypsämään lehmää Eikä tästä meiltä ole montakaan kilsaa, kun on peltomaisemat lehmineen päivineen

No hyvä!

 

Kiire ehkä selittyy sillä, että kun olet menossa töihin tai töistä kotiin, niin on ehdittävä siihen seuraavaan kulkuneuvoon, tai muuten on puoli tuntia myöhässä.

Vittuilua, tönimistä tai ylimielisyyttä en ole havainnut edes sivusta seuraamalla, itse en sitä harrasta.

Jotkut ei auta hädässä olevaa. Uskoisin, että näitä löytyy ihan joka paikasta.

Useimmat ihmiset tervehtii bussikuskia kyytiin noustessaan, ainakin sillä linjalla mitä minä käytän. Se on sitten eriasia, tervehtiikö se kuski takaisin

Mua henkilökohtaisesti ei kiinnosta alkaa rupattelemaan ventovieraiden ihmisten kanssa metrossa. Ainakin työpäivän jälkeen kaikki energia menee siihen että pysyy sen verran hereillä tajutakseen koska pitää jäädä pois. Jos joku alkaa mulle juttelemaan, tietenkin juttelen takaisin. Kaikki näin ei tee, sen olen pistänyt merkille.

Mun yks kaveri haki johonkin kouluun, jossa hakutilaisuudessa oli myös muualta Suomesta tulleita ihmisiä. Olivat kuulemma hyvin hämmästyneitä kun kävi ilmi, että kaveri on helsinkiläinen Kun olikin ihan mukava tyyppi.

Totta kai kaikenlaisia tyyppejä löytyy kaikkialta. Ainahan näissä on kyse jossain määrin yleistyksistä, sellaisesta "yleisestä ilmapiiristä".

Itse en noilla esimerkeilläni mitään juttelua tarkoittanutkaan, enemmänkin sellaisia pieniä nyökkäyksiä - vaikka kun toinen väistää, jotta pääset bussista ulos.

Mutta sen voin sanoa (ihan ilman sarvia ja hampaita), että tuo kiireeseen vetoaminen vaan lisää noita yleistyksiä. Kun kyllä meillä täällä muuallakin on niitä töitä ja aikatauluja ja arki ja hoppu. Ja täällä pääkaupungin ulkopuolella niitä yhteyksiä saattaa oikeastikin olla helposti vain yksi tai kaksi tuntiin - monesti vähemmänkin.

(Siitä kai se hoppunen olo monille tulee, ku jengi kiiruhtaa paniikissa metroon, jonka seuraaja tulis minuuteissa.)

Mutta joo, yleistykset on silti inhoja. Yksipuolisia nää ei kyllä ole: kaikenlaista saa Helsingissä(kin) kuulla ja suhtautumista kokea, kun tulee Lapista ja puhuu ehkä murteella. Osa positiivista toki, osa sitten vähemmän.

 

[QUOTE="vieras";25600674]Helsinki on täynnä jotain kumman robottizombeja, tuijottavat vaan eteenpäin lasittunut katse silmissään, kävelevät eteenpäin pikavauhtia väistämättä ketään eikä mitään, suu on supussa, ääntäkään ei päästetä ilmoille, ellei sitte kailoteta puhelimeen, ÄZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZÄ suhisee niin, että puhelimen toisessa päässä luullaan henkilön olevan moskiittoparvessa keskellä siperiaa, ei välitetä vaikka jotain puskaraiskattais tien toisella puolen, avunpyyntöjä ei kuulla.

Ei tiedetä että se maitopurkin maito tulee lehmästä, luullaan että pääkaupunkiseuden jälkeen alkaa tutkimaton sademetsä, jossa elää villejä neanderthalin ihmisiä, jotka kolaroivat toisen maailmasodan aikaisilla jeepeillä toisiinsa.

VITTU[/QUOTE]

Kiitos nyt tästäkin. Mä olen varmaan ulkopuolisen silmin just tuollainen robottizombi toisinaan, mutta se johtuu ihan siitä että kun mä olen tulossa vaikka nyt töistä, niin mä haluan vain mahdollisimman nopeasti kotiin, puolison luo tai ystävien luo, mihin sitten ikinä olenkaan menossa, en halua viettää koko päivää liikenteessä. Mulla saattaa olla lisäksi kuulokkeet korvilla ja ajatukset työasioissa tai vaikka siinä mitä illalla tekisi. Olen silloin omissa ajatuksissani, mutta töissä, harrastuksissa tai ystävien kanssa on sitten taas aika olla sosiaalinen. Tuota puskaraiskauskommenttia en kuitenkaan allekirjoita ollenkaan, olen aivan varma että suurin osa helsinkiläisistä (kuten muistakin normaaleista ihmisistä) auttaa tai hälyttää apua jos jotain tuollaista huomaa.

 

En mä kyllä ymmärrä, että mikä oikeus joillain ihmisillä on parjata helsinkiläisiä tai "maalaisia". Ehkä meitä täällä etelässä ei sitten vain kiinnosta toisten ihmisten asiat samalla tavalla kuin muualla Suomessa - toisaalta Lahdessa, Jyväskylässä, Vaasassa ja Kuopiossa käyneenä olen kyllä saanut aivan rauhassa olla ja möllöttää, kukaan ei ole tullut juttelemaan niitä näitä. Ehkä musta sitten vain paistaa sellainen kettumainen "helsinkiläisyys".

Tuntuu vain, että jotkut PK-seudun ulkopuolelta olevat ihmiset pyrkivät kiillottamaan sädekehäänsä kertomalla olevansa avuliaita ja ihania ja ihmisrakkaita eri tavalla kuin PK-seutulaiset itse. Mä autan auliisti ihmisiä, mikäli he apua KYSYVÄT, en itseäni tuputa tai höpöttele jonnin joutavia. Avaan myös ovia vanhuksille ja annan heille paikkoja bussissa/metrossa. Osaan sanoa "kiitos" ja "ole hyvä", ja niitä useasti viljelenkin. Katson myös ihmisiä silmiin kun heidän kanssaan keskustelen. Ja ei, en ole ainoa helsinkiläinen joka näin tekee.

 

Totta kai kaikenlaisia tyyppejä löytyy kaikkialta. Ainahan näissä on kyse jossain määrin yleistyksistä, sellaisesta "yleisestä ilmapiiristä".

Itse en noilla esimerkeilläni mitään juttelua tarkoittanutkaan, enemmänkin sellaisia pieniä nyökkäyksiä - vaikka kun toinen väistää, jotta pääset bussista ulos.

Mutta sen voin sanoa (ihan ilman sarvia ja hampaita), että tuo kiireeseen vetoaminen vaan lisää noita yleistyksiä. Kun kyllä meillä täällä muuallakin on niitä töitä ja aikatauluja ja arki ja hoppu. Ja täällä pääkaupungin ulkopuolella niitä yhteyksiä saattaa oikeastikin olla helposti vain yksi tai kaksi tuntiin - monesti vähemmänkin.

(Siitä kai se hoppunen olo monille tulee, ku jengi kiiruhtaa paniikissa metroon, jonka seuraaja tulis minuuteissa.)

Mutta joo, yleistykset on silti inhoja. Yksipuolisia nää ei kyllä ole: kaikenlaista saa Helsingissä(kin) kuulla ja suhtautumista kokea, kun tulee Lapista ja puhuu ehkä murteella. Osa positiivista toki, osa sitten vähemmän.

Jos mä astun metrosta ulos ja tiedän että mun bussi lähtee kahden minuutin kuluttua, niin en todellakaan jää rupattelemaan, edes tutun kanssa Ei kait kukaan muukaan, missään, näin tee? Vaikka seuraava bussi lähtee 12 minuutin päästä, niin hyvin voin myöhästyä sen puoli tuntia. Ehkä niillä metroon rynnivillä on kiire siihen omaan bussiinsa.

 

Jos mä astun metrosta ulos ja tiedän että mun bussi lähtee kahden minuutin kuluttua, niin en todellakaan jää rupattelemaan, edes tutun kanssa Ei kait kukaan muukaan, missään, näin tee? Vaikka seuraava bussi lähtee 12 minuutin päästä, niin hyvin voin myöhästyä sen puoli tuntia. Ehkä niillä metroon rynnivillä on kiire siihen omaan bussiinsa.

Huhuu, en ole puhunut mistään rupattelusta. Toi oli vain kommenttiisi:

"Kiire ehkä selittyy sillä, että kun olet menossa töihin tai töistä kotiin, niin on ehdittävä siihen seuraavaan kulkuneuvoon, tai muuten on puoli tuntia myöhässä."

Siis tarkoitan, että tuolla nyt ei voi mitään _helsinkiläistä_ perustella, kun tilanne lienee kaikkien paikkakuntien arjen kiireisille yhtäläinen. Totta hitossa joskus vaan on hoppu!

(Sellanen kohtelias silmiin katsova nyökkääminen taas ei aikaa vie.)

Joskus nimittäin oon huomannu, että kun joku mainitsee, että Helsingissä vallitsee sellainen ahdistavan kiireinen ilmapiiri, niin porukka ryntää puolustelemaan "että no sellaista se on kun on töitä ja kiire".

Siitä vähän tulee sellanen olo, että niin, niissä verrokkikaupungeissahan (joissa ei puhujan mielestä vallitse niin ahdistava kiireilmapiiri) ihmisillä ei ollutkaan töitä ja aikatauluja, vai?

Ja tiedän kyllä, ettet tuota tarkoittanut, eivätkä varmaan ne muutkaan. On varmaan vaan sellainen tahaton puolustuspuheenvuoro.

 

Kuinka moni näistä "ei juttelevista -tervehtivistä - lehtisiä ottamattomista" ovat syntyperäisiä stadilaisia, eikä muualta tulleita? Itse paljasjalkaisena stadilaisena tunnen kuuluvani "omieni" joukkoon, koska huomaan olevani monessa samanlainen, mitä täällä yleistetään. Mutta saan myös keskustelua aikaan vaikka kenen kanssa, ja olen sosiaalinen ihminen muutenkin.

Välillä jaksaa jutella, ja välillä ei vaan jaksa

 

Mä olen muuttanut helsinkiin pienestä kaupungista, ja sanoisin että täällä on kyllä paljon sosiaalisempaa ja ystävällisempää porukkaa kuin itä-suomessa sijaitsevassa synnyinkaupungissani. Mieheni ja koko sukunsa ovat helsingistä, ja kun meillä on vaikkapa juhltat joihin tulee minun ja miehen sukulaisia, niin kyllä ne on ne miehen sukulaiset jotka pitävät keskustelua yllä ja heittävät läppää, kun taas mun sukulaiset menee nurkkia pitkin ja juttelee vaan keskenään.....
Ja tämä ei johdu mun sukulaisten "sosiaalisesta lahjattomuudesta", vaan tätä "en puhu muille kuin tutuille" menoa se oli mun nuoruudessa ko. kaupungissa ihan kaikilla.

 

Kuinka moni näistä "ei juttelevista -tervehtivistä - lehtisiä ottamattomista" ovat syntyperäisiä stadilaisia, eikä muualta tulleita? Itse paljasjalkaisena stadilaisena tunnen kuuluvani "omieni" joukkoon, koska huomaan olevani monessa samanlainen, mitä täällä yleistetään. Mutta saan myös keskustelua aikaan vaikka kenen kanssa, ja olen sosiaalinen ihminen muutenkin.

Välillä jaksaa jutella, ja välillä ei vaan jaksa

Itse en tosiaan usko tuohon paljasjalkaisuuteen. Kalskahtais ajatuksenakin aika leimaavalta. Uskon ympäristöön ja sen vaikutuksiin.

Ja totta kai myös oma asenne vaikuttaa. Itse peruskohteliaana olen välillä kokenut olevani kovastikin vähemmistönä Helsingissä. Samoin esim. Vaasassa.

Mun mielestä niissä paikoissa on vaan erilainen henki. Kukin kokee tavallaan, avoimesti itse silti kaikkiin ihmisiin suhtaudun. Paikkauntiin ja kaupunkeihin myös, mutta sillä tavalla tuo vaikuttaa, että Helsinkiin en mieluusti muuttais. Varmasti silti selviäisin, ehkä jopa viihtyisin, jos tarve tulis.

Mua ahdistaa kun tää menee aina tällaseksi vastakkainasetteluväittelyksi. Tyhmää ja turhaa. Aivan niin kuin se eilinen autoiluketju, jossa pk-seutulaiset sai sanoa, että (muut) pk-seutulaiset ajaa päin h*lvettiä mutta muut ei saanu sanoa, että (monet) pk-seutulaiset ajaa päin h*lvettiä.

 

Lyhyt analyysi suomalaisista ja muistakin Telluksemme asukeista, tämä pätee kaikkiin maakuntiin, kaupunkeihin ja kyliin:
- joka paikkakunnalta löytyy epäkohteliaita ja epäystävällisiä ihmisiä sekä kohteliaita, avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä.