Kiista miehen kanssa lapsenteosta

["a.p"]

Mies haluaisi vielä yhden lapsen (meillä on jo kaksi), ja itse en koe jaksavani enää yhtään lasta, vaikka nuorin on jo 3,5 v. Miehelle lapsi olisi tärkeä asia, ja hän haluaisi, että se tehtäisiin ennen kuin tulee "liian pitkä ikäero". On huono omatunto, mutta kai mun on kuunneltava omaa jaksamistani kuitenkin tässä asiassa?!

 

[lh]

kun sä oot vanha.. ja sun kaksi lasta ei oo ehkä tehny lapsia.. tai toinen on yhden... niin on siinä sitten iso suku pitämässä susta huolta kun jalat ei enää kanna. hoitajana olen huomannut että jos on isompi perhe, niin on myös vierailijoita enemmän jos asut yksin ja olet vanha.

 

[Anatolia]

Liian pitkää ikäeroa ei ole.

Jos sinä et jaksa, ja miehesi sen tietää, niin hänenkään ei pitäisi enempää lapsia haluta tai ainakaan asiasta sulle jankuttaa. Ja mun mielestä tärkeintä on se, että nainen kuuntelee nimenomaan OMAA jaksamistaan & sitä mitä haluaa - loppupeleissä kun voi käydä niin että mies muuttaakin mieltään ja nainen on se joka miehen haluamat lapset hoitaa ja kasvattaa.

 

[-ö-]

kun sä oot vanha.. ja sun kaksi lasta ei oo ehkä tehny lapsia.. tai toinen on yhden... niin on siinä sitten iso suku pitämässä susta huolta kun jalat ei enää kanna. hoitajana olen huomannut että jos on isompi perhe, niin on myös vierailijoita enemmän jos asut yksin ja olet vanha.

Vieläkö joku tekee lapsia vanhuuden turvakseen?

Hoitajana minä ymmärrän ap:a, ei ole mitään järkeä leikkiä oman jaksamisensa kanssa.

 

[Anatolia]

Vieläkö joku tekee lapsia vanhuuden turvakseen?

Hoitajana minä ymmärrän ap:a, ei ole mitään järkeä leikkiä oman jaksamisensa kanssa.

Peesaan tätä ihan sanasta sanaan.

 

["öööö"]

Vieläkö joku tekee lapsia vanhuuden turvakseen?

Hoitajana minä ymmärrän ap:a, ei ole mitään järkeä leikkiä oman jaksamisensa kanssa.

Kyllä minä ainakin olen ajatellut että lapsistani on minulle iloa myös silloin kun olen vanha..!! Ja nykyvanhusten kohtelu ja laitostuminen huomioon otettuna aion opettaa lapsilleni etteivät vanhukset kuulu laitokseen tai jos sinne joutuu niin heistä pidetään siellä huolta koko perheen voimin.

Omat vanhempani ovat työikäisiä vielä vuosia ja isovanhempani ovat elämänsä kunnossa. Olen silti ehtinyt ajatella, että kun aika tulee jolloin vanhempani eivät pärjää omillaan ja jos itse pysyn terveenä otan heidät hoitaakseni. Itselläni on nyt pienet lapset, viides tulossa. Näen tärkeäksi kasvattaa heidät kotona, enkä päiväkodin kaltaisissa laitoksissa.

Ihmettelen suuresti miten joku ei JAKSA omia lapsiaan tai PÄRJÄÄ heidän kanssaan (varsinkin jos lapsia on VAAN kaksi). Elämän arvoissa täytyy olla jotain vialla..?

 

["Sepäse"]

[QUOTE="öööö";25590806]Kyllä minä ainakin olen ajatellut että lapsistani on minulle iloa myös silloin kun olen vanha..!! Ja nykyvanhusten kohtelu ja laitostuminen huomioon otettuna aion opettaa lapsilleni etteivät vanhukset kuulu laitokseen tai jos sinne joutuu niin heistä pidetään siellä huolta koko perheen voimin.

Omat vanhempani ovat työikäisiä vielä vuosia ja isovanhempani ovat elämänsä kunnossa. Olen silti ehtinyt ajatella, että kun aika tulee jolloin vanhempani eivät pärjää omillaan ja jos itse pysyn terveenä otan heidät hoitaakseni. Itselläni on nyt pienet lapset, viides tulossa. Näen tärkeäksi kasvattaa heidät kotona, enkä päiväkodin kaltaisissa laitoksissa.

Ihmettelen suuresti miten joku ei JAKSA omia lapsiaan tai PÄRJÄÄ heidän kanssaan (varsinkin jos lapsia on VAAN kaksi). Elämän arvoissa täytyy olla jotain vialla..?[/QUOTE]

Säästit minulta kirjottamisen vaivan :heart:

 

["a.p"]

[QUOTE="öööö";25590806]

Ihmettelen suuresti miten joku ei JAKSA omia lapsiaan tai PÄRJÄÄ heidän kanssaan (varsinkin jos lapsia on VAAN kaksi). Elämän arvoissa täytyy olla jotain vialla..?[/QUOTE]

Kyllä minä jaksan nämä kaksi ja vielä haastavan työn siihen päälle. En vain koe jaksavani enää yhtään. Kai lapsillakin on oikeus siihen, että äidillä on vähän energiaa olla heidänkin kanssaan?

 

[tukea ap:lle]

Olen ap:n kannalla. Jos tuntuu, ettei jaksa lisää lapsia, niin silloin niitä ei pidä hankkia. Ymmärtääkö mies mitä hän vaatii? Osallistuuko hän kodin ja lasten hoitoon tasaveroisesti. Jos ei osallistu, niin silloin hänellä ei pitäisi olla mitään vastaansanomista. Jos hän osallistuu, niin silloin yrittäisin keskustella aiheesta vielä lisää ja päästä sopuun asiasta. Mitä isommiksi lapset tulevat, niin sitä enemmän he tarvitsevat. Kolme lasta on jo iso perhe nykyaikana. Itselläni on kolme lasta, mutta kaksi olisi kyllä riittänyt.

 

[rockyroad]

Meillä on kolme lasta, mutta mies olis valmis vielä neljänteen. Mä en kuitenkaan koe jaksavani enempää, joten lapsiluku on nyt täynnä. Mies joutuu vaan kestämään tämän, onneksi se ei kuitenkaan kauheasti vauvakuumeile, joten selviää kyllä

 

[yhden äiti]

Kyllä tietysti lapsen hankkiminen pitää olla yhteinen päätös eli jos vain toinen haluaa, niin ei riitä. Särähtää ilkeästi toi lapsen "tekeminen", voisitte muuttaa hieman asennetta, ei ne niin itsestäänselvyyksiä ole.

 

[MarieHos]

Lapsen hankinta on siinä mielessä jännä vääntö parisuhteessa, sillä siinä ei oikeen kompromissia voi tehdä.
Jos toinen osapuoli sanoo ei, silloin se ei on vahvempi kuin kyllä. Kyseessä kuitenkin niin iso asia, jossa tosiaan sillä ei:llä on enempi painoarvoa.

Ja sen haluavan osapuolen ei oikein auta kun vain tyytyä siihen tilanteeseen.. Niin karulta kun se kuulostaakin.

 

[MarieHos]

Särähtää ilkeästi toi lapsen "tekeminen", voisitte muuttaa hieman asennetta, ei ne niin itsestäänselvyyksiä ole.

No toisille se lapsen tekeminen on nimenomaan sitä tekemistä. Toiset lapsia saa huonommin tai ei ollenkaan, ja toiset kun vain sen päättävät tehdä.

Ja itsestäänselvyyksiä ne kyllä aikalailla on silloin, jos kaikki aiemmat raskaudet on onnistuneet hienosti ja raskauksista on syntynyt lapsi.
Vasta sen todellisuuden tajuaa siinä vaiheessa, kun lasta ei näy eikä kuulu vaikka kuinka yrittää.
Vähän näin asian vierestä

 

[Tottamooses]

Olen ap:n kannalla. Jos tuntuu, ettei jaksa lisää lapsia, niin silloin niitä ei pidä hankkia. Ymmärtääkö mies mitä hän vaatii? Osallistuuko hän kodin ja lasten hoitoon tasaveroisesti. Jos ei osallistu, niin silloin hänellä ei pitäisi olla mitään vastaansanomista. Jos hän osallistuu, niin silloin yrittäisin keskustella aiheesta vielä lisää ja päästä sopuun asiasta. Mitä isommiksi lapset tulevat, niin sitä enemmän he tarvitsevat. Kolme lasta on jo iso perhe nykyaikana. Itselläni on kolme lasta, mutta kaksi olisi kyllä riittänyt.

Samaa mieltä. Ei se vanhuuden turvan ajattelu siinä vaiheessa auta, kun palat loppuun muksujen, kodin ja työn pyörityksessä. Ihan hullua ajatella, että miehen vaateesta tekisit lapsen. Tuohan kuulostaa ihan lestadimiesten alistuskeinolta! Tärkeintä on, että tunnet omat voimavarasi ja toimit niiden mukaan. Tsemppiä sinulle,pysy lujana ja tee niinkuin itsestäsi oikealta tuntuu!

Ja te jotka puhutte, että jaksaminen on elämänarvoista kiinni, tulee mieleen, että ette tiedä elämästä mitään. Niin mustavalkoista ajattelua että oksettaa.

 

[yhden äiti]

No toisille se lapsen tekeminen on nimenomaan sitä tekemistä. Toiset lapsia saa huonommin tai ei ollenkaan, ja toiset kun vain sen päättävät tehdä.

Ja itsestäänselvyyksiä ne kyllä aikalailla on silloin, jos kaikki aiemmat raskaudet on onnistuneet hienosti ja raskauksista on syntynyt lapsi.
Vasta sen todellisuuden tajuaa siinä vaiheessa, kun lasta ei näy eikä kuulu vaikka kuinka yrittää.
Vähän näin asian vierestä

No en vain tykkää sanasta tekeminen tuossa yhteydessä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Ei meilläkään siinä ongelmia ole ollut, mutta tunnen moniakin, jotka eivät niitä niin vaan tekemällä saa. Ihan pakko siis oli kommentoida.

 

["Lilli"]

Tietenkin on tärkeää huolehtia omista voimavaroista ja jaksamisestaan.
Mutta kannattaa ajatella asiaa myös miehen näkökulmasta, hänellä halu ja tarve saada vielä yksi lapsi voi olla hyvinkin kova ja jos mies kokee, että hänet ja hänen tarpeensa ohitetaan kevyesti, saattaa se jäädä hiertämään suhdetta ja muutakin elämää.

Tarkoitan vain sitä, että ei se ole niin yksinkertainen asia, että jos toinen ei halua niin sitten ei, vaan kannattaa kuulostella itseään ja tuntemuksiaa ja miettiä asiaa tarkasti. Jaksasiko sittenkin, vauvan syntymään olisi kuitenkin todennäköisesti ainakin vuosi aikaa, lapset ehtivät tulla isommiksi, voiko jotain arjen raskautta keventää, voiko jostain saada lisää jaksamista? Ja jos vielä tarkan harkinnan jälkeen tuloksena on että ei jaksa, niin sitten ainakin kunnolla perustella se miehelle, jotta mieskin huomaa sinun pohtineen asiaa tarkoin.

 

["simo"]

Mies voisi vaihtaa nuorempaan naiseen, joka varmaankin jaksaa sitten tehdä lisää lapsia.

 

[Dynamiitti]

Tämä on tosi mielenkiintoista että miten ennen kuitenkin suunnittelematta jaksettiin tai oltiin jaksamatta ja nyt niin helposti ajatellaan miten kaiken voi suunnitella ja tehdä. Jotkut saa lapsia liiankin helposti suunnittelematta (itse kuulun em. tyyppeihin) ja joillain menee vuosia turhauttavaan yrittämiseen. Elämän suuri ristiriita. Se tulee aina suurempana yllätyksenä jos jotain EI VOI noin vain tehdä silloin kun haluaisi.

 

["a.p"]

Ymmärtääkö mies mitä hän vaatii? Osallistuuko hän kodin ja lasten hoitoon tasaveroisesti. Jos ei osallistu, niin silloin hänellä ei pitäisi olla mitään vastaansanomista. Jos hän osallistuu, niin silloin yrittäisin keskustella aiheesta vielä lisää ja päästä sopuun asiasta.

Mies on osallistunut paljon lastenhoitoon ja kotitöihin. Ollut vanhempainvapaalla + kotihoidon tuella yhteensä vuoden kahdesta lapsestamme. Eli tietää kyllä mitä haluaa. Mä en kai sit vaan oo tarpeeksi ison perheen äiti -tyyppiä.

 

["vieras"]

No en vain tykkää sanasta tekeminen tuossa yhteydessä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Ei meilläkään siinä ongelmia ole ollut, mutta tunnen moniakin, jotka eivät niitä niin vaan tekemällä saa. Ihan pakko siis oli kommentoida.

Älä jaksa. Kyllä ne lapset tehdään, tehdään ne sitten panemalla taikka keinoputkella. Kaikkien tekeminen ei vaan tuota tulosta.

Mua ärsyttää tuollainen pilkunviilaus, ei jokaisesta asiasta pidä loukkaantua.

 

["joku"]

No sano miehelles että suostut kolmanteen jos hän on kotona ainakin koko vanhempainvapaan

 

["vieras"]

Tämä on tosi mielenkiintoista että miten ennen kuitenkin suunnittelematta jaksettiin tai oltiin jaksamatta ja nyt niin helposti ajatellaan miten kaiken voi suunnitella ja tehdä. Jotkut saa lapsia liiankin helposti suunnittelematta (itse kuulun em. tyyppeihin) ja joillain menee vuosia turhauttavaan yrittämiseen. Elämän suuri ristiriita. Se tulee aina suurempana yllätyksenä jos jotain EI VOI noin vain tehdä silloin kun haluaisi.

Niin että kaikki vaan lapsia tekemään, jos satut olemaan raskautuvaa tyyppiä ja saat 10 niin sitten vaan jaksat niitä tai olet jaksamatta? Anteeksi, en nyt saa sinun ajatuksenkulusta kiinni. Onhan ehkäisy ollut käytössä jo muinaisessa egyptissä, ellet tiennyt. Joissain hihhulilahkoissa toki on tapana tehdä niin paljon kuin "luoja suo", juuri aivopesemällä ihmiset tälläiseen "lapset saadaan, niitä ei tehdä"- lurituksiin. Lapsia tehdään pääsääntöisesti harrastamalla seksiä, ja niin sinäkin olet ne omasi tehnyt tarkoituksella tai vähemmän tarkoituksella.

Ap:lle sanoisin että on ihan ok sanoa ettei jaksa ottaa vastuuta enään kolmannesta lapsesta, eikä sitä pidä lapsia vastoin tahtoaan tehdä. Ja eihän teidän tarvitse sanoa "ei ikinä", voihan aina olla että mielesi muuttuu kun muut lapsesi ovat isompia. Mies ei voi saada kolmatta juuri nyt, vain koska haluaa lapset "pienellä ikäerolla". Lastenteossa mun mielestä pitäisi muutenkin mennä sitten aina sen halun mukaan joka ei mahdollisesti lapsia halua, jos ristiriitaa on.