Huh. Mies tuli kotiin! 50km/h olivat ajaneet eli ei voi sanoa, että olisi vauhtiakaan autoilla liikaa.
Juuri tosiaan tuolla ajoin moottoritiellä samaa vauhtia kotiin. Koko matkan ja niin ne muutkin. Vihdoin kotona! Menomatkalla näkyvyys oli puhdas nolla ajoittain ja se alkoi yhtäkkiä siellä motarilla.
Tiesin jo ennen sumaan jäämistä, että tänään tulee sattumaan monta kolaria. siinä vaiheessa alkoi porukka jo hidastaa vauhtia ja ainakin minun edessä ja takana olevilla oli turvavälien pitoyritystä. Ongelmana oli vain se, ettei sinne eteenpäin kunnolla nähnyt. Ajoittain näkyi sumuvalon vilkahdus, josta tajusi että ok, siellä on autoja.
En olisi edes lähtenyt tänään ellei olisi ollut pakko. Vauhtia oli ykköskaistalla jo huomattavasti vähemmän, ohituskaistalaiset otti aika rankkaa jarrutusta, vaikka vauhti ei heilläkään enää lopussa kova ollut, tiet vain ihan peilipintaa. Sanoin tyttärelle, että pistää pään niskatukea vasten, koska jos nyt ei tuolla takana olevat tajua mitä täällä edessä tapahtuu, niin saattaa rysähtää perseeseen joku kiinni. Onneksi(!) melko hännillä ja päästiin siitä rystästä ihmeellä pois.
Oltiin jumissa Helsingissä joka tapauksessa tunteja. Ikinä en päässyt sinne minne piti, odotin ihan suosiolla, kunnes on edes mahdollisuus liikkua edes hitaasti ja päästä kotiin vievälle tielle. Tuskainen reissu. Lapset seisoi siellä kauppakeskuksessa soittaen äidille, ettei bussi vienyt heitä perille vaan jätti vain sinne ja nyt eivät pääse kotiin. Samaa tarinaa seuraavilta ja seuraavilta lapsilta. Ihmiset haki autoihin kahvia ja mietti miten pääsevät kotiin, hakemaan lapsia jne. Koko Helsinki täysin tukossa. Se kolaritilanne siellä kehällä on hiukkasen eri asia kuin jossain takahikiällä. Ja minä ajelen normaalisti siellä takahikiälläkin, en vain pääkaupunkiseudulla tai kaupungissa (ja voin muuten sanoa, että monella maalla liikkuvalla on huomattavasti kovemmat vauhdit kuin näillä Helsinkiläisillä verrattuna olosuhteisiin).
Toivottavasti loukkaantuneet eivät ole loukkaantuneet vakavasti.