Mä en ole koskaan ajatellut, ettei pieni lapsi voisi olla erossa äidistään esim. reissun ajan.

Minua vain huvittaa se, miten "minä en tarvitse lomaa lapsestani" on monelle sama kuin "ei voi ajatellakaan sellaista mahdollisuutta, että lapsi voisi ikinä haluta lomaa minusta" .

Minä vähän luulen, että meidän kolmevuotias on ihan tyytyväinen saadessaan olla välillä minun kotkansilmien ulottumattomissa eli jossain, missä minä en ole...

 

Millainen äiti on sellainen, josta lapsi tahtoo lomaa!??! En voisi ikinä kuvitellakaan, että omat lapseni ilmottaisivat tahtovansa minusta lomaa. Käyvät kyllä kavereillaan leikkimässä ja se pari tuntia on ihan tarpeeksi "lomaa" minusta.

En ilmeisesti ole ihan kauhea äiti.

 

perusäiti.

Miten perusäiti eroaa hyväksikäyttävästä narsistiäidistä, jonka mielestä lapsen ainoa hyväksyttävä tarve on olla olemassa tyydyttämässä vanhemman hoivaamis- ja läsnäolemisen tarvetta?

 

Millainen on ihminen, josta lapsi ei ikinä halua olla lyhyttäkään lomaa?

Tästä voi nyt toki vetää sen johtopäätöksen, että äitini paikkasi omia tarpeellisuuden tunteitaan tekemällä itsestään minulle korvaamattoman, mutta itse en olisi ala-asteikäisenäkään halunnut olla montaa päivää erossa äidistäni. Yhdellä etelänreissulla olin isovanhempieni kanssa n. 5.-luokkalaisena, ja viimeisinä iltoina itkin jo ikävääni.

 

[QUOTE="vieras";25580918]Millainen äiti on sellainen, josta lapsi tahtoo lomaa!??! En voisi ikinä kuvitellakaan, että omat lapseni ilmottaisivat tahtovansa minusta lomaa. Käyvät kyllä kavereillaan leikkimässä ja se pari tuntia on ihan tarpeeksi "lomaa" minusta.

En ilmeisesti ole ihan kauhea äiti.[/QUOTE]

Miksi ne haluavat kavereilleen leikkimään välillä?
Eivätkö he halua olla kanssasi?

 

[QUOTE="vieras";25580918]Millainen äiti on sellainen, josta lapsi tahtoo lomaa!??! En voisi ikinä kuvitellakaan, että omat lapseni ilmottaisivat tahtovansa minusta lomaa. Käyvät kyllä kavereillaan leikkimässä ja se pari tuntia on ihan tarpeeksi "lomaa" minusta.

En ilmeisesti ole ihan kauhea äiti.[/QUOTE]

Entä jos sun lapsi ilmoittaa haluavansa mummolaan viikonlopuksi? Tuleeko Paska Äiti - fiilis?

 

Minä vähän luulen, että meidän kolmevuotias on ihan tyytyväinen saadessaan olla välillä minun kotkansilmien ulottumattomissa eli jossain, missä minä en ole...

Kuulostaa terveelle ja aidosti rakastetulle kolmevuotiaalle.

 

Miten perusäiti eroaa hyväksikäyttävästä narsistiäidistä, jonka mielestä lapsen ainoa hyväksyttävä tarve on olla olemassa tyydyttämässä vanhemman hoivaamis- ja läsnäolemisen tarvetta?

Sä meinaat että muksulle ei riitä 8 - 9 tunnin hoitopäivät/koulupäivät vaan sen lisäksi sitä pitäisi viikonloppuisin ja lomilla viedä muille jos se vaikka tarvitsisi vielä lomaa vanhemmistaan.

 

Entä jos sun lapsi ilmoittaa haluavansa mummolaan viikonlopuksi? Tuleeko Paska Äiti - fiilis?

Varmaan tulee siinä vaiheessa jos lapsi sanoo mä tarvitsen lomaa susta ja isästä joten mä menen mummolaan.

 

Sä meinaat että muksulle ei riitä 8 - 9 tunnin hoitopäivät/koulupäivät vaan sen lisäksi sitä pitäisi viikonloppuisin ja lomilla viedä muille jos se vaikka tarvitsisi vielä lomaa vanhemmistaan.

8-9 tunnin hoitopäivä on mielestäni varsin pitkä vuorokautinen loma vanhemmista, mutta en pidä mahdottomana että lapsi haluaa vaikka viikonlopullakin vielä leikkiä vaarin tai ystävänsä kanssa tuon lisäksikin.

 

Miten perusäiti eroaa hyväksikäyttävästä narsistiäidistä, jonka mielestä lapsen ainoa hyväksyttävä tarve on olla olemassa tyydyttämässä vanhemman hoivaamis- ja läsnäolemisen tarvetta?

totako se sun äitiys on ja siksi otat aina lapsista lomaa?? mun äitiys on ihan muuta joten en voi jatkaa enää sun kaa tästä keskustelua. oli niin hirveää kuulla et sä oot tollanen!

 

Minä luulen että kyse ei olekaan lapselle aiheutuvista ongelmista vaan enemmänkin siitä, että äiti joka on muun puuttessa ripustanut identiteettinsä siihen, miten VÄLTTÄMÄTÖN on (omasta mielestään) lapselleen jokaikinen tämän olemassaolon hetki, ei kestä eroa omien henkisten ongelmiensa tähden.

Aika yksiulotteinen käsitys sellaisesta pienen lapsen äidistä, joka ei halua pitkään eroon lapsestaan/lapsistaan. Minä olen taas luullut, että monet yksin reissuun lähtevät pienten lasten äidit tarvitsee sitä reissua juuri henkisten ongelmien vuoksi.

 

totako se sun äitiys on ja siksi otat aina lapsista lomaa?? mun äitiys on ihan muuta joten en voi jatkaa enää sun kaa tästä keskustelua. oli niin hirveää kuulla et sä oot tollanen!

Minun lapseni eivät ole olemassa minun leluinani joten heillä on täysi oikeus väsyä seuraani hetkittäin. Ikävää, jos sinusta lapsen kunnioittaminen ja rakastaminen on hirveää.

 

Aika yksiulotteinen käsitys sellaisesta pienen lapsen äidistä, joka ei halua pitkään eroon lapsestaan/lapsistaan. Minä olen taas luullut, että monet yksin reissuun lähtevät pienten lasten äidit tarvitsee sitä reissua juuri henkisten ongelmien vuoksi.

Säkö meinaat, että ihmisten tapa tehdä lomamatkoja perustuu tarpeeseen tehdä niitä henkisten ongelmien vuoksi?

 

Kuulostaa terveelle ja aidosti rakastetulle kolmevuotiaalle.

Minä olen vähän nipo, joten suosiolla lähden jumppaan tänäänkin ja lapset lähtee isänsä kanssa mummulassa käymään. Saavat vähän lepoa, minusta puhumattakaan.

Näen tämän vähän eri tilanteena, sillä olen kotiäitinä nyt. Jos olisin työssä, vähäisen vapaa-ajan käyttää mielellään aikaan lasten kanssa ja monen asian tekemiseen yhdessä perheenä. Nyt otan mielellään omaa aikaa, hetken hengähdystaukoja sillä villit lapseni osaavat ottaa minusta mehut irti.

Jos kuitenkin puhuttaisiin viikkojen reissuista, en raaskisi jättää vauvaani tänne vaikka hän siitä tuskin mitään traumoja saisi - onhan hänellä maailman paras isä. Ja tuo kolmevuotiaamme, häntäkin tulisi armoton ikävä. Mutta aika varmaan tekee tässäkin tehtävänsä. Pidän pieniä lapsiani kullanarvoisina ja tahdon hoitaa heidät itse. Kerkeän sitten taas mennä ja tulla kun ovat isompia ja omissa menoissaan.

 

Minun lapseni eivät ole olemassa minun leluinani joten heillä on täysi oikeus väsyä seuraani hetkittäin. Ikävää, jos sinusta lapsen kunnioittaminen ja rakastaminen on hirveää.

lapsen kunnioittaminen ja rakastaminen ole hirveää. mitä sä oikein horiset? missä mä tollasta oon sanonut?

 

Varmaan tulee siinä vaiheessa jos lapsi sanoo mä tarvitsen lomaa susta ja isästä joten mä menen mummolaan.

Sorry, mutta tuo olisi ihan älyttömän hauska tilanne

 

Yksilöllisesti koettu eroahdistustus jossain määrin kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen, sen voi tietysti voittaa ja tietyssä määrin se on terveellistä. Kokonaan eroahdistusta ei voi kiintymyssuhteessa unohtaa. Kohtuus on hyvä. Se mikä on kohtuus, siitä voivat eri äidit ja jopa eri lasten psykiatrit olla eri mieltä. Minusta MLL:n suositus on kohtuullinen, jonka mukaan yksi ikävuosi/yksi päivä erossa hyvässä hoidossa luotetulla hoitajalla tietysti iän mukaan..Eikä 12-vuotiastakaan voi tietysti yksin jättää 12 päiväksi..

Nykyaikana puhutaankin siitä, mistä ihanne siitä tulee, että lapsi on hyvä kun pärjää mahdollisimman omillaan mahdollsimman varhain? Miksi ihmisten tarvitsevuus halutaan lakaista elämästä pois, niin että vaikkapa lapset tai vanhukset ovat hyviä, kunhan eivät vaadi tai pyydä juurikaan sitoutunutta läsnäoloa.

Lapsia on todella erilaisia, moni pärjää ja se on juuri hienoa kun oikesti sisäisesti pärjää eikä tarvitse pärjätä sen enempää kuin tuntee oikeasti pärjäävänsä. Sitten on niitä, joilla voi olla moniakin syitä, vaikka herkempi lapsi, joka kaipaa enemmän tuekseen aikuisen läsnäoloa. Kuten eräs jo poismennyt nuori lapsena tunsi tarvitsevansa vanhempien läsnäoloa useammin. Lapsella pitäisi olla oikeus siihen tukeen ja läsnäoloon, minkä tuntee tarvitsevansa.

 

Aika yksiulotteinen käsitys sellaisesta pienen lapsen äidistä, joka ei halua pitkään eroon lapsestaan/lapsistaan. Minä olen taas luullut, että monet yksin reissuun lähtevät pienten lasten äidit tarvitsee sitä reissua juuri henkisten ongelmien vuoksi.

Ja henkinen terveys on mielestästäsi sitä, että oletusarvoisesti ajattelee, että koska äiti ei halua hetkeksikään eroon lapsistaan niin lapsikaan ei voi koskaan haluta tai tarvita hetkeksi eroon äidistään?
Lapsen tärkein merkitys ja aito tarve on olla olemassa toteuttamassa äidin tarpeita ja ajatus että lapsella olisi ihan omia tarpeita, on mahdoton?

 

lapsen kunnioittaminen ja rakastaminen ole hirveää. mitä sä oikein horiset? missä mä tollasta oon sanonut?

Aiemmassa viestissäsi.

 

Mun mielestä on kaksi ihan eri asiaa onko lapsi päivän hoidossa vanhempien työn takia tai kaverinsa luona leikkimässä muutaman tunnin kuin se, että pari vuotias laitetaan viikoksi hoitoon, jotta vanhemmat saa lapsesta lomaa ja lapsi vanhemmista.

 

lapset kyllä kyllästyy välillä vanhempien naamaan ja haluavat mummolaan yökylään=)
Ja käyvätkin siellä ihan muuten vain ilman etä lähdettäs mihinkään reissuun=)
On kiva kun lapsella on ympärillä muitakin turvallisia ja tuttuja aikuisia kuin äiti tai isä..on itsekästä sitoa lapsi vaan kotiin..ajattelen niinkin että jos itselle vaikka sattuisi jotain ja joutuisin sairaalaan,voisin siellä olla hyvillä mielin kun tietää että lapselta ei katoa kaikki turva eli äiti=)

 

[QUOTE="vieras";25581047]Mun mielestä on kaksi ihan eri asiaa onko lapsi päivän hoidossa vanhempien työn takia tai kaverinsa luona leikkimässä muutaman tunnin kuin se, että pari vuotias laitetaan viikoksi hoitoon, jotta vanhemmat saa lapsesta lomaa ja lapsi vanhemmista.[/QUOTE]

Ja mun mielestä lapsi ei ole päivääkään hoidossa, jos on omassa kodissaan toisen vanhempansa kanssa. Noin esimerkiksi.
Ja meillä lapset haluavat mummilaan huomattavasti useammin, kuin sinne yleensä pääsevät, että sikäli en sitäkään negatiivisessa mielessä hoitoonlaittamiseksi kutsuisi.

 

Missä menee lomailun raja?

Se että ollaan osa päivästä muussa seurassa, hoidossa / töissä, mummolassa iltateellä, kaverilla leikkimässä on mielestäni normaalia arkea, ei tarvi 24/7 kyhjöttää toisen kyljessä kiinni.

Mulle lomailuksi menisi se että ollaan yön yli erossa, ehkä pidempääkin. Ja sitä tarvetta ei ole tullut vielä kertaakaan lasten kanssa. Jos reissuun lähdetään niin se tehdään perheenä. Lasten omat pidemmät kyläilyt mummoloissa, kavereiden kanssa tai minun ja mieheni reissut kaksistaan tulee sitten joskus, kun lapset ovat vanhempia ja osaavat kaivata tuollaisia.

 

Ja henkinen terveys on mielestästäsi sitä, että oletusarvoisesti ajattelee, että koska äiti ei halua hetkeksikään eroon lapsistaan niin lapsikaan ei voi koskaan haluta tai tarvita hetkeksi eroon äidistään?
Lapsen tärkein merkitys ja aito tarve on olla olemassa toteuttamassa äidin tarpeita ja ajatus että lapsella olisi ihan omia tarpeita, on mahdoton?

Sinä puhut hetkistä, kun minä oletin, että tässä keskustellaan usean päivän reissusta. Siinä on mielestäni selkeä ero. Ei, ei se ole tervettä olettaa lapsen tarvitsevan äitiä joka ikinen hetki, minuutti, tunti tai edes vuorokausi, mutta usean päivän ero ei mielestäni ole lapselle tarpeellinen, mutta ehkä sitten sille äidille tai isälle. Lapsi ei ole minuuteni jatke ja olen jo varhain ymmärtänyt sen luopumisen, joka kuuluu vanhemmuuteen. Lapseni saa joka päivä tavata isovanhempiaan ja luoda maailmankäsityksen ja minäkuvan myös heidän kauttaan ja huomaan selkeästi myös lapseni tarpeen näiden rakkaiden ihmisten tapaamiseen, mutta huomaan myös hänen tarpeensa vanhempien läsnäoloon siinä vaiheessa, kun yksi yö on mummolassa vietetty ja se ikävä hiipii.