Yksilöllisesti koettu eroahdistustus jossain määrin kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen, sen voi tietysti voittaa ja tietyssä määrin se on terveellistä. Kokonaan eroahdistusta ei voi kiintymyssuhteessa unohtaa. Kohtuus on hyvä. Se mikä on kohtuus, siitä voivat eri äidit ja jopa eri lasten psykiatrit olla eri mieltä. Minusta MLL:n suositus on kohtuullinen, jonka mukaan yksi ikävuosi/yksi päivä erossa hyvässä hoidossa luotetulla hoitajalla tietysti iän mukaan..Eikä 12-vuotiastakaan voi tietysti yksin jättää 12 päiväksi..
Nykyaikana puhutaankin siitä, mistä ihanne siitä tulee, että lapsi on hyvä kun pärjää mahdollisimman omillaan mahdollsimman varhain? Miksi ihmisten tarvitsevuus halutaan lakaista elämästä pois, niin että vaikkapa lapset tai vanhukset ovat hyviä, kunhan eivät vaadi tai pyydä juurikaan sitoutunutta läsnäoloa.
Lapsia on todella erilaisia, moni pärjää ja se on juuri hienoa kun oikesti sisäisesti pärjää eikä tarvitse pärjätä sen enempää kuin tuntee oikeasti pärjäävänsä. Sitten on niitä, joilla voi olla moniakin syitä, vaikka herkempi lapsi, joka kaipaa enemmän tuekseen aikuisen läsnäoloa. Kuten eräs jo poismennyt nuori lapsena tunsi tarvitsevansa vanhempien läsnäoloa useammin. Lapsella pitäisi olla oikeus siihen tukeen ja läsnäoloon, minkä tuntee tarvitsevansa.