Mua suututtaa kun kaikilla on joku kommentti mun ja avon ikäerosta

teillä taitaa olla seksiä joka ilta, veikkaan että mies on hyvin herrasmiesmäistä poikaa ku tulee hattu kourassa kotiin että varmasti illalla irtoais

 

Täällä nyt taas puhuu ne joilla ei ole asiasta kokemusta. Mieheni on 20 vuotta vanhempi eikä sitä huomaa. Ja jos joku ulkopuolinen viitsii laskea harmaita hiuksia yksitelle,n niin se on hänen ongelmansa, ei meidän. Katsokaas kun ihmiset on yksilöitä. JEE! Jos se teidän tuntemanne 20 v vanhempi mies on ihan papparainen niin se ei tarkoita että kaikki olisivat. Miten, te jotku voitte olla, niin, yksinkertaisia?

Mitä pahaa siinä olisi, vaikka ihmiset huomaisivatkin ikäeronne? Ei kai se tekisi liitostanne yhtään sen onnellisempaa/onnettomampaa?

 

Mitä pahaa siinä olisi, vaikka ihmiset huomaisivatkin ikäeronne? Ei kai se tekisi liitostanne yhtään sen onnellisempaa/onnettomampaa?

A, miten sä tuon niin käsitit että siinä pahaa olisi. Ei siinä ole pahaa.

 

[QUOTE="nanny";25579843]On kolme aikuista lasta. Tuun heidän kanssa hyvin juttuun.[/QUOTE]

EI ihme, olette varmaan hänen lastensa kanssa samaa ikäluokkaa. Vai ovatko vähän sua vanhempia?

Mut hei oikeasti - sä valitat, että sua suututtaa, kun kaikilla on joku kommentti teidän ikäerosta, mutta tulet tänne palstalle kerjäämään vielä lisää kommentteja? Toi tilanne taitaa silti vähän epäilyttää sua itseäskin, jos olet rehellinen itsellesi.

Haluatko itse lapsia? Haluaako sun mies lisää lapsia? Oletteko keskustelleet?

En tiedä, itse en ryhtyisi suhteeseen noin vanhan miehen kanssa, vaan etsisin ikäistäni ja samassa elämänvaiheessa olevaa seuraa. Niin kauan kuin roikut tän gubben matkassa, et törmää kehenkään ikäiseesi, jonka kanssa voisit perustaa oikean perheen.

 

Täällä nyt taas puhuu ne joilla ei ole asiasta kokemusta. Mieheni on 20 vuotta vanhempi eikä sitä huomaa. Ja jos joku ulkopuolinen viitsii laskea harmaita hiuksia yksitelle,n niin se on hänen ongelmansa, ei meidän.

Tai sitten täällä kirjoittaa sellaiset, joilla on joko omakohtaista kokemusta tai joiden lähipiirissä on isolla ikäerolla olevia pariskuntia. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Kaikilla asiat eivät ole parisuhteissaan niin hyvin kuin sinulla.

 

A, miten sä tuon niin käsitit että siinä pahaa olisi. Ei siinä ole pahaa.

Ajattelin vain, kun korostit niin kovin sitä, ettei ikäeroanne huomaa päälle päin ja nimitit toisia miehesi ikäisiä "papparaisiksi".

Sinänsä olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että jokainen saa olla minkä ikäisen ja näköisen kanssa tahansa, kunhan se tuntuu oikealta.

 

niin joku sanoi ettei mieheni pärjäisi omanikäistensä naisten kanssa, kyllä hänellä on takanaan pitkä avioliitto lastensa äitiin joka kuitenki menehtyi sairauteensa. siihen että musta saa pinnallisen kuvan en voi mitään, ehkä olen pinnallinen mutten ainakaan tarkoita sillä mitään pahaa, en halua esittää mitään mitä en ole. Sen verran puolustaudun kuitenkin vielä että mieheni ei ole todellakaan väkivaltainen tai tunnevammainen. En nyt jaksa enempää vääntää ku mun pinnallinen mieleni kokee nää kirjoittelut vähän raskaiksi, oli ehkä virhe lähte puhumaan näin avoimesti henkilökohtaisesta asiasta.

 

Hei, minä täytän kohta 21, ja mieheni täytti juuri 50, ja AVIOLIITOSSA OLLAAN ONNELLISESTI. Ei se rakkaus katso ikää, miettikää nyt perkele!

 

Mulla vanhemmilla 13 vuotta ikäeroa. Isä nyt 73v ja äiti täytti 60v. Äiti työelämässä - isä ollut jo 10 vuotta eläkeellä. Äiti on isän hoitaja mitä suurimmassa määrin. Dementia on alkanut vaivata ja parempaa tuskin on toivoa enää. Isä pystyy vielä olemaan kyllä kotona, tuntee meidät jne. Mutta muisti on mitä on noin muuten. Äitini siis joutuu kaitsemaan isääni kuin pientä lasta ihan perusjuttujen kanssa. Se on aika raskasta koska hänellä on edelleen myös se päivätyö joka on hoidettava. He ovat olleet kyllä onnellisiä - mutta enää ei voi ihan niin sanoa koska isäni on välillä hyvin arvaamaton. Ei hän käsiksi äitiini ole onneksi käynnyt, mutta toisinaan ei apua suostuisi ottamaan vastaan, syömään lääkeitään jne. Me lapset autamme minkä omalta elämältä pystymme.

 

Jos 48- vuotias mies on samalla aaltopituudella 22-vuotiaan kosmetelogiopiskelijan kanssa, niin kyllä nyt vähän pitäisi kellojen soida. Tunnen aika monta kauneusalan ihmistä, ja eivät he kyllä kaikkein välkyintä sakkia ole. Mutta jos ap haluaa mukavan charmantin elättäjän, ja mies nuorta nättiä tyttöä, niin kaikkihan on hyvin.
Siihen asti kun se mies jättää ap:n jonkun nuoremman ja nätimmän takia.

 

Kyllä 20v ikäeron huomaa, eri asia onko sillä väliä.
Sinänsä musta on ihan sama minkäikäisten kanssa ihmiset pariutuu (kunhan ovat aikuisia), vaikka kieltämättä vähän kummastelen parikymppisten halua olla keski-ikäisten kanssa. Minusta yksi kiva asia parisuhteessa on myös yhteinen menneisyys- siis samat asiat tapahtuneet suurinpiirtein samaan aikaan, vaikkei yhdessä olla oltukaan. Voidaan jakaa samantyyppisiä kokemuksia ja sitoutua syvemmin. sukupolven välinen ero on jo minusta tosi merkittävä.

 

mä en ole tajunnutkaan kuinka monelle ainakin tämän avauksen perusteella iso ikäero on ISO asia.
Minulla ja miehellä on ikäeroa 22vuotta.Se ei näy suhteessa.Mies ei ole mikään keski ikäinen iso mahainen pervo toinen jalka haudassa vaan timmissä kunnossa oleva(paremmassa kuin moni kolmikymppinen),vatsalihakset näkyy ja tuntuu,löysää kohtaa ei ole.

minä olen onnellinen ja samoin mies,eikä kukaan voi tietää kuinka hyvä tässä on olla.Siksi tuntuu kummalliseltä ajatukselta että joku ulkopuolinen tulisi sitä ihmettelemään tai arvostelemaan.He kun eivät voi tietää.
Yleensä jos jotain päivittelevät niin sitä että mies vaikuttaa ulkonäöltään ainakin itseään 10vuotta nuoremmalta.

 

Tai sitten täällä kirjoittaa sellaiset, joilla on joko omakohtaista kokemusta tai joiden lähipiirissä on isolla ikäerolla olevia pariskuntia. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Kaikilla asiat eivät ole parisuhteissaan niin hyvin kuin sinulla.

Niin. Kannattaa ihan varmuudeksi välttää rakastumasta itseään vanhempaan koska niin välttyy hankaluuksilta avioliitossa? Mun tuttavapiirissä on muutamia onnellisia iältään "epäsuhtaisia" pareja.
Oikeesti sillä iällä tai koolla tai värillä ei ole paljonkaan merkitystä jos ihmiset on samalla aaltopituudella.

 

Hei, minä täytän kohta 21, ja mieheni täytti juuri 50, ja AVIOLIITOSSA OLLAAN ONNELLISESTI. Ei se rakkaus katso ikää, miettikää nyt perkele!

Ei rakkaus katso, tossa kohtaa. Kuinka paljon olet valmis miehesi eteen tekemään kun vanhenette? Tuo ajatusmaailma jossa eletään tässä hetkessä on niin kaksikymppistä, niiiiiiin kaksikymppistä. Ollaan voiman tunnoissa ja uskotaan siihen jaksamiseen.

 

Mulla vanhemmilla 13 vuotta ikäeroa. Isä nyt 73v ja äiti täytti 60v. Äiti työelämässä - isä ollut jo 10 vuotta eläkeellä. Äiti on isän hoitaja mitä suurimmassa määrin. Dementia on alkanut vaivata ja parempaa tuskin on toivoa enää. Isä pystyy vielä olemaan kyllä kotona, tuntee meidät jne. Mutta muisti on mitä on noin muuten. Äitini siis joutuu kaitsemaan isääni kuin pientä lasta ihan perusjuttujen kanssa. Se on aika raskasta koska hänellä on edelleen myös se päivätyö joka on hoidettava. He ovat olleet kyllä onnellisiä - mutta enää ei voi ihan niin sanoa koska isäni on välillä hyvin arvaamaton. Ei hän käsiksi äitiini ole onneksi käynnyt, mutta toisinaan ei apua suostuisi ottamaan vastaan, syömään lääkeitään jne. Me lapset autamme minkä omalta elämältä pystymme.

Samanlaisia kohtaloita on myös mun lähipiirissä. Vaikka eihän meistä kukaan voi oikeasti tietää millainen ap:n ja hänen miehensä tulevaisuus on, myös tämä voi olla yksi vaihtoehto. Toivottavasti ei.

 

Niin. Kannattaa ihan varmuudeksi välttää rakastumasta itseään vanhempaan koska niin välttyy hankaluuksilta avioliitossa? Mun tuttavapiirissä on muutamia onnellisia iältään "epäsuhtaisia" pareja.
Oikeesti sillä iällä tai koolla tai värillä ei ole paljonkaan merkitystä jos ihmiset on samalla aaltopituudella.

Kyllä, jos (mun) järjellä ajattelee.

 

Ohhoh, onpas ihmisille tosiaan aikamoinen juttu hyväksyä eri ikäisten välistä suhdetta!! En olis uskonu tässä suvaitsevaisuuden kehdossa mutta näköjään tällä palstalla oppii elämästä aina jotain uutta!

 

Mä en ymmärrä mutta vain siksi että mulle avioliitossa tärkeää rakkauden lisäksi on se koko elämän kumppanuus. Mä halusin puolison joka kanssa toivottavasti saan oikeasti vanheta yhdessä. Jonka kanssa saan sen perheen perustaa, jonka kanssa jakaa samat elämän vaiheet yhdessä.

Jos minulla olisi mies joka on noinkin paljon vanhempi ja aikuisten lasten isä - no hän on käynnyt jo kertaalleen läpi perheenperustamisen, kodin rakentamisen sen kaiken. Hän on kierroksen edellä.

 

onpas törkeää tekstiä kyllä nuorelle naiselle syydetään paskaa niskaan ja vielä haukutaan kosmetologiopiskelijat pinnallisiksi ym. Kyllä tässä työttömien lusmujen yhteiskunnassa pitäis arvostaa jos joku on valmis jonkun rehellisen ammatin opiskelee.

 

AP montako vakavaa ihmissuhdetta sulla on takana ennen nykyistä miestäsi?

 

Onko muuten kukaan kakskymppinen rakastunut köyhään viiskymppiseen mieheen?

 

Toivottavasti tämä on vaan nännin provo.

 

Ajattelin vain, kun korostit niin kovin sitä, ettei ikäeroanne huomaa päälle päin ja nimitit toisia miehesi ikäisiä "papparaisiksi".

Sinänsä olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että jokainen saa olla minkä ikäisen ja näköisen kanssa tahansa, kunhan se tuntuu oikealta.

Eihän se mun juttu nyt ihan näin mennyt...

Miten se muuten onkin, että jotku ihmiset ei vaan tajua toisiaan. Meistä ei selvästikään olisi avioliittoon.

 

Mä en kyllä jaksa ymmärtää, miten kukaan muu kun masokisti viitsii kysyä täältä neuvoa johonkin vakavaan henkilökohtaiseen ongelmaan. Ja sitten vielä suuttua ja loukkaantua kun ihmiset vastaakin "väärin". Hirmu yllätys!

 

Voihan sitä samanikäisen pariskunnan toiselle puoliskollekin iskeä jokin sairaus, joka vaatii kumppanilta huolenpitoa yhtä paljon kuin vanhuuden vaivat sillä "eripari"suhteen iäkkäämmällä osapuolella? TAi siinä "eripari"suhteessa voi nuorempi sairastua ja vanhempi huolehtii?

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ei se aina mene niin, että vain vanhukset sairastaa. Tai että vain vanhuuteen kuolee.

Onhan teillä ap ihan kohtuuiso ikäero, ja sä olet aika nuori vielä. Itse seurustelin iässäsi itseäni 16 vuotta vanhemman kanssa, eikä ikäero ollut ongelma silloin. Suhde kariutui muista syistä. Nyt, yli vuosikymmen myöhemmin kylläkin tuntuu, että olisi ikäerosta saattanutkin tulla jossain vaiheessa kompastuskivi mutta sitähän ei voi varmaksi tietää enää.

Eli mitä yritän sanoa? Jos sinusta tuntuu että hän on sopiva sinulle, niin onnea teille yhteiseloon. Itse sinä tunnet, mikä on oikein, turha välittää liikaa muiden mielipiteistä. Ja jos myöhemmin tuntuukin, että suhde ei toimi... niin, onhan noita avioeroja pitkissäkin liitoissa ihan samanikäisten pariskuntienkin kesken.