Mua suututtaa kun kaikilla on joku kommentti mun ja avon ikäerosta

Mä olen 22 ja mies 48 ja muutettiin pari kk sitten avoliittoon. Ollaan seurusteltu pari vuotta. Tuntuu vaan nyt että ku muutettiin avoliittoon ja ollaan väläytelty perheelle ja kavereille avioitumisen mahdollisuuksia ja vauvahaaveita niin kukaan ei voi vaan olla ilonen meidän puolesta vaan kaikilla on joku kommentti tyyliin että "kannattaisko viel miettii ku teil on tota ikäeroa" Eiks riitä et ollaa rakastuneita ja pärjätty hyvin yhdessä. Äitini sanoi jopa miehen läsnäollessa et olis toivonu parempaa hänen fiksulle ja kauniille tyttärelleen. Miten tollasta voi edes sanoa kenellekään päin naamaa. Miehen lapset ja ystävät ovat olleet hienotunteisempia onneks..

 

Sun avokkis on yli kaks kertaa yhtä vanha ko sää. Toivottavasti sen housuissa on tuplasti enemmän tavaraa ko sul tiääkssää.

 

Mitä moisesta suuttumaan. Mielipiteitä on monia ja niitä maailmaan mahtuu. Kunhan itse tiedätte mitä tahdotte.

 

Ei kuulu mulle yhtään. Onnea teille.

 

Sinun pitää hyväksyä se, että ikäeronne on huomiota herättävä. Jos olet asian kanssa itse täysin sinut, niin opit elämään asian kanssa. Itse olen sitä mieltä, että tavallaan reilua sanoa asia ääneen. Joka tapauksessa melkein jokainen ainakin meilessään ajattelee, että ikäeronne on iso.

 

Kieltämättä herättää kysymyksiä. Mitä yhteistä teillä on?

 

Sun avokkis on yli kaks kertaa yhtä vanha ko sää.

Tätä mä just tarkoitan. Oon käyny peruskoulun ja lukion niin osaan kyllä laskea yhteen monta vuotta ja päivää meillä on ikäeroa, en oo tyhmä.

 

[QUOTE="nanny";25579624]Tätä mä just tarkoitan. Oon käyny peruskoulun ja lukion niin osaan kyllä laskea yhteen monta vuotta ja päivää meillä on ikäeroa, en oo tyhmä.[/QUOTE]

Oho.

 

Hui... enemmän ikäeroa ku mulla ja mun isällä.

Mutta kukin tavallaan.. mulle liika on liikaa..

 

Kieltämättä herättää kysymyksiä. Mitä yhteistä teillä on?

Tarviiko sitä olla paljon yhteistä jos rakastetaan toisiamme ja tullaan yhdessä hyvin toimeen. Meillä on kivaa yhdessä, nauretaan ja kerrotaan hauskoja juttuja. Käydään iltakävelyllä käsikädessä. Tai sit se on vaan niin et jotku on kateellisia ku on menettäneet romantiikan ja intohimon omassa elämässään niin tälläseen ikäkysymykseen on niin helppo tarttua ku ei muutakaan keksi.

 

[QUOTE="nanny";25579664]Tarviiko sitä olla paljon yhteistä jos rakastetaan toisiamme ja tullaan yhdessä hyvin toimeen. Meillä on kivaa yhdessä, nauretaan ja kerrotaan hauskoja juttuja. Käydään iltakävelyllä käsikädessä. Tai sit se on vaan niin et jotku on kateellisia ku on menettäneet romantiikan ja intohimon omassa elämässään niin tälläseen ikäkysymykseen on niin helppo tarttua ku ei muutakaan keksi.[/QUOTE]

No teillä ei oo se arki vielä tullu...

 

[QUOTE="nanny";25579664]Tarviiko sitä olla paljon yhteistä jos rakastetaan toisiamme ja tullaan yhdessä hyvin toimeen. Meillä on kivaa yhdessä, nauretaan ja kerrotaan hauskoja juttuja. Käydään iltakävelyllä käsikädessä. Tai sit se on vaan niin et jotku on kateellisia ku on menettäneet romantiikan ja intohimon omassa elämässään niin tälläseen ikäkysymykseen on niin helppo tarttua ku ei muutakaan keksi.[/QUOTE]

Ai tää olikin provo.

 

[QUOTE="nanny";25579664]Tarviiko sitä olla paljon yhteistä jos rakastetaan toisiamme ja tullaan yhdessä hyvin toimeen. Meillä on kivaa yhdessä, nauretaan ja kerrotaan hauskoja juttuja. Käydään iltakävelyllä käsikädessä. Tai sit se on vaan niin et jotku on kateellisia ku on menettäneet romantiikan ja intohimon omassa elämässään niin tälläseen ikäkysymykseen on niin helppo tarttua ku ei muutakaan keksi.[/QUOTE]

Niin, tilanne on nyt tuo, kun olette vastarakastuneita.

Miten sitten jatkossa, kun ne ekat romantiikantunteet laantuvat? Mitä teille jää jäljelle arjen astuessa enemmän kuvioihin?

Mulla on miehen kanssa ikäeroa 10 vuotta ja välillä tunnumme olevan täysin eri planeetoilta henkisesti.

 

Onko se mies joku vajakki, kun seurustelee ton ikäsen kanssa?

 

Mulla on 4 tyttöä, enkä olisi sinut tuollaisen ikäeron kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitämieltä, että kyllähän sitä joku keski-iän kriisi miehelle tarvitaan jos melkein 30v tytön kanssa haluaa olla. Minä olen vasta 36 enkä ikimaailmassa haluaisi 22v miestä, lapsi vielä monella tavalla.

Mutta jos itse olet sinut asian kanssa, niin kuten joku jo sanoi, sun on vaan pystypäin elettävä sen kanssa että enemmistön mielestä teidän ikäero on liikaa. Ja nyt voi tuntua ihanalta olla käsi kädessä, mutta entäpä kun olet itse vaikkapa 35. Olet vielä nuori, melkeinpä parhaassa iässä ja mies jo eläkkeellä oleva vanha pieru. Vaikka hehkutat nyt onnea, niin fakta on, että teiltä kuolee intohimo vääjäämättä huomattavan paljon aiemmin kuin esim. minulta jolla mies vasta 37v. Et voi mitenkään kuvitella, että miehesi jaksaa vielä 70+v olla se ihana, viriili käsikädessäkävelijä vaikka itse oletkin hädin tuskin 40v nainen kuumimmillaan... Se mikä tuntuu hyvältä nyt, ei aina pitkälle kanna ja vanhemman puolison kanssa nämä asiat on minusta pakko ajatella läpi ennen sitoutumista.

 

Niin, tilanne on nyt tuo, kun olette vastarakastuneita.

Miten sitten jatkossa, kun ne ekat romantiikantunteet laantuvat? Mitä teille jää jäljelle arjen astuessa enemmän kuvioihin?

Mulla on miehen kanssa ikäeroa 10 vuotta ja välillä tunnumme olevan täysin eri planeetoilta henkisesti.

Ollaan kuitenki seurusteltu tiiviisti pari vuotta joten ekat romantiikan tunteet on kyllä tasoittuneet, arjen romantiikka on säilynyt ja uskon että säilyy jatkossakin. Kun arki jää niin meille jää myös toisemme, iltakävelyt, matkat, yhteinen koti, mitä sitä muuta tarvitseekaan olla

 

[QUOTE="äitineljälle";25579715]Mulla on 4 tyttöä, enkä olisi sinut tuollaisen ikäeron kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitämieltä, että kyllähän sitä joku keski-iän kriisi miehelle tarvitaan jos melkein 30v tytön kanssa haluaa olla. Minä olen vasta 36 enkä ikimaailmassa haluaisi 22v miestä, lapsi vielä monella tavalla.

Mutta jos itse olet sinut asian kanssa, niin kuten joku jo sanoi, sun on vaan pystypäin elettävä sen kanssa että enemmistön mielestä teidän ikäero on liikaa. Ja nyt voi tuntua ihanalta olla käsi kädessä, mutta entäpä kun olet itse vaikkapa 35. Olet vielä nuori, melkeinpä parhaassa iässä ja mies jo eläkkeellä oleva vanha pieru. Vaikka hehkutat nyt onnea, niin fakta on, että teiltä kuolee intohimo vääjäämättä huomattavan paljon aiemmin kuin esim. minulta jolla mies vasta 37v. Et voi mitenkään kuvitella, että miehesi jaksaa vielä 70+v olla se ihana, viriili käsikädessäkävelijä vaikka itse oletkin hädin tuskin 40v nainen kuumimmillaan... Se mikä tuntuu hyvältä nyt, ei aina pitkälle kanna ja vanhemman puolison kanssa nämä asiat on minusta pakko ajatella läpi ennen sitoutumista.[/QUOTE]

*30v NUOREMMAN*

 

Onko se mies joku vajakki, kun seurustelee ton ikäsen kanssa?

ei ole vaan kohtelias ja komea herrasmies.

 

Eihän siinä. Miehethän tunnetusti kypsyy hyvin hitaasti.

 

no huhhuh. itse menin 50vuotiaana naimisiin samanikäisen miehen kanssa enkä kyllä miettinyt että 20vuoden päästä mies on 70 vaan todellakin elin siinä hetkessä, Eiköhän ap huomaa sitten ku mies vanhenee että kestääkö rakkaus vai ei, enkä usko että kannattaa miettiä 20vuoden päähän asioita. nykyään saa aika helposti avioeron jos elää ihan eri planeetoila. sitäpaitsi voi eläkeikäinenki olla vielä sporttinen ja komea herrasmies.

 

Ihan mielenkiinnosta, miten te olette tutustuneet? Mietin vaan, että itse parikymppisenä pidin kaikkia yli kolmekymppisiä ikivanhoina kurppina. En olisi antanut ton ikäiselle miehelle edes mitään mahdollisutta hurmata minua.

 

[QUOTE="nanny";25579717]Ollaan kuitenki seurusteltu tiiviisti pari vuotta joten ekat romantiikan tunteet on kyllä tasoittuneet, arjen romantiikka on säilynyt ja uskon että säilyy jatkossakin. Kun arki jää niin meille jää myös toisemme, iltakävelyt, matkat, yhteinen koti, mitä sitä muuta tarvitseekaan olla[/QUOTE]

Jos olet inut sen kanssa että ette tule vanhenemaan yhdessä niin mikäpä siinä. Sä toki ehdit vielä toisen miehen hyvinkin saada. Eli jo ei kiikkustuolihaaveita ole niin antaa palaa.

 

Onko se mies joku vajakki, kun seurustelee ton ikäsen kanssa?

Tuohan on unelmapano aapeen miehelle. Jokainen keski-ikäinen ukko haluaisi nuoren ja kimmoisan naisen, mutta vain harvoille se onnistuu.

 

[QUOTE="nit";25579739]Eihän siinä. Miehethän tunnetusti kypsyy hyvin hitaasti.[/QUOTE]

Just niin. En vois kuvitellakaan että esim seurustelisin mieheni parikymppisen pojan kanssa vaikka ollaan lähempänä samaa ikäluokkaa koska monet ikäiseni miehet on ihan pentuja eikä niillä oo mitään tapoja. Yli neljäkymppinen on jo sen verran elämää nähnyt että osaa arvostaa ja kunnioittaa naista ihan eritavalla.

 

onnea teille!! itse olisin ehkä ihmetellyt ennen,mutta minulle kävi niin,että rakastuin itseäni yli 30v vanhempaan mieheen..Mielestäni ei pidä tuomita ketään,jos ei itsellä ole asiasta kokemusta.Ja jos teillä menee hyvin,niin mitä se kenellekkään kuuluu?!