Mummolta perityt sanonnat

ottaja antaja kissanpaskan kantaja

 

Viikonloppuna kuultua (mm): täältä en lähe ku hirteen.
Oli kipakka mummu.

 

"kauhikstuksen kanahäkki"
"siinä sitä ollan sen puhtaan kaulan kanssa"

 

"kauhikstuksen kanahäkki"
"siinä sitä ollan sen puhtaan kaulan kanssa"

Tämä on minullekin tuttu lausahdus. Ja tiedän mitä sillä tarkoitetaan, mutten osaa selittää

 

En muista varsinaisesti mitään sanontoja, mutta sen muistan että mummu kielsi minua syömästä sorbitz -purukumia kuin leipää.

 

En muista varsinaisesti mitään sanontoja, mutta sen muistan että mummu kielsi minua syömästä sorbitz -purukumia kuin leipää.

Tuttu tämäkin, "no ei sitä (mitä hyvänsä) tartte syödä kuin leipää!" Ei niinkään kuulunut mummon sanontoihin, äiti taisi sanoa, jos mätettiin jotain kaksinkäsin.

 

Oma äitini siteerasi minunlle joskus raamattua, tai oletan, että se oli raamatusta.
Mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoa ja viisastu.
( tarkistin, on se Sananlaskuissa)

 

Laita lapsi asialle ja mene itse perässä oli toinen sanonta, jonka muistan kuulleeni lapsena.

 

Vessan pitää olla niin puhdas että sen lattialta vois syödä (en minä tiä onko tuo mikään sanonta mutta näin hän joskus hoki ja on kummasti jääny päähän)

 

Se syö syöttäjäsä kun korva nousee korvan kohalle
Kyllä se taevaanranta relluttaa, jollei muuta niin hittaasti kulukemahan
Mäne männessäs

Näitä olis niin kauheesti... Ei vaan muista sillon ku alkaa muistelemaan...

 

Mitä suurempi pää, sen harvemmassa korvia! Näin joku sukulainen sanoi usein, kun olin pieni, en muista tarkasti kuka, enkä oikein tiedä mitä se oli edes tarkoittavinaan. Ehkä se oli vain hokema, jonka tarkoitus oli olla hauska.

 

Hullu mies Huittisista, syö enempi kun tienaa.

 

Justihin pääsi ja vieläki pyytää.

 

On siinä mulla neiti, kusee lorottaa, ko palokunnan hevonen.

 

Tarkka taantaan tapajaa

 

"kirvehellä olis paljon töitä" aina ku kauhistu jostain uutisesta, esim ku kuuli että naapurin mummo oli lopettanu terveen kissansa =()

 

:flower:

Mulle mummo oli rakas ihminen, ja hän oli myös hyvä kaikille läheisilleen. Mutta hänelle elämä ei ollut kaunis - päinvastoin se oli ruma, raadollinen.

Ajattelen niin, että meistä tulee sellaisia, miksi elämä meitä muovaa. Vähän kuten jokainen lumihiutale on erilainen pudottuaan pilvistä omaa reittiään. Kaikki ne ovat lähtökohtaisesti kuusikulmaisia, mutta jossakin on epäsymmetriset sakarat ja jossakin kokonaan puuttuva sakara.

En sinun tai muiden mummojen hyvyyttä epäilekään. Ihmettelen vaan, kun en oo tottunut kuulemaan tuommosia sanoja omien mummojeni suusta...
Niin, eikä ollut elämä helppo heilläkään.

 

Vieras v*ttu on k*rvän herkku
Perse ei tunne leikkiä

 

Tuli tuosta "pukeutumisneuvoja" ketjusta mieleen, että mitä sanontoja teillä on käytössä (tai muistatte) joita jo isovanhemmat ovat käyttäneet?
Välillä näitä tulee mieleen ja huomaan että joo samaa sukua olen kuin äitini ja mummoni... ja nuoriso tykkää kun "kasvatusmielessä" näitä viljelen

karjalasittain sanontoja! Ei viljely! ukki käski meitä että "joko taas"varmaan hermot menitti kun mentii sinne paikkoihin minne ei saanu mennä!

 

Pii-pii pikkuista lasta, lapsen pää oli taikinasta.

Pikkunen piimäenkeli, navetassa lenteli

 

Ooppa tyttö kunnolla, tai Jumala luulee hulluksi ja laittaa tapin perseeseen.

 

Muistinpa yhden jota mammani oli lapsilleen (mun äidille ja sen sisaruksille) toitottanu ja äiti sitten meille: Maanal ( maan alla = haudassa) on aikaa maata. Tämä kun teininä olis mielummin loikonu sängyssä koko päivän...

 

"Se menöö niinku se on sallittu."
"Syökää lapset syökää, mutta kyllähän te syötteki."

 

Paskassa sitä kasvaa ku vaan olla jaksaa.

Syökäähän lapset, niin ei tarvi sanoa niinku eilen, ettei annettu. (nyt aikusena tajunnut, että tämän taustalla sota-ajan jälkeinen puute lähes kaikesta)

Sehän on sievä ku sika pienenä.

 

Virkaa vaille herra ja kärsää vaille sika.