Mummolta perityt sanonnat

Tuli tuosta "pukeutumisneuvoja" ketjusta mieleen, että mitä sanontoja teillä on käytössä (tai muistatte) joita jo isovanhemmat ovat käyttäneet?
Välillä näitä tulee mieleen ja huomaan että joo samaa sukua olen kuin äitini ja mummoni... ja nuoriso tykkää kun "kasvatusmielessä" näitä viljelen

 

vie mennessäs, tuo tullessas

 

Miestä ärsyttää nää mun mummun sanonnat, joita viljelen

voe tokkiisa

ottakkee ottakkee

 

Miesten ja linja-autojen perään on turha itkeä, sillä aina tulee uusia.

Näin isoäitivainaani on kuulemma sanonut tyttärilleen. Minulla ei ole muistikuvia, olin vielä pikkuinen taapero kun mammani kuoli. Mutta allekirjoitan tuon täysin

 

Mikkään ei oo niin kamalloo ku ylypiä immeinen.

 

vie mennessäs, tuo tullessas

ja tähän lisäks "tee siel ollessas"

 

"näkyy kaivolta kotia asti".. tämä oli hieman paheksuva lausahdus, jos oli liian värikäs vaate päällä

 

"Voi surkia" oli mammani kommentti moneen. Voisin ottaa käyttöön :xmas:

 

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ja pitää muuten paikkansa.

 

Aina siisti ei ole koskaan siisti.

 

Ei ol rahhaa ei ol ruokka mut ei ol pal nälkäkään
köyhyys ei ol ilo vaik se rikkaita naurattaakin
voi jestas senttäs ku kissa kakkansi kenkkään
tul kattoon! en voi kun sielt puttoo
anteeks. mä luulin sua vanteeks. mut oliki talon valkone pässi

tuos jottan

 

Älä hättääs kuole, ku et oo pienenä paskaaskaan kuollu.

 

Kauneuden eteen pitää vähän kärsiä sano jo mummo kun mun tukkaa karstas auki, yllättäen käytän samaa sanontaa nykyään kun oman lapseni takkua harjaan

 

Voe tokkiisa
Ottakee ottakee
Tokko se nyt...

 

mummoni sanoi erilaisista ihmisistä, että "hän on laisensa".. minusta tämä on oikein humaanisti ja ymmärtävästi sanottu

 

"Johan tuolle naaraa Kuopion puuhevosetkii."

Tätä runon pätkää mummo viljeli sen verran, että jäi minunkin mieleen:
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen vaik' ei se aina esille loista.

 

Miksi mummot on niin ihania :kiss:
Voi kun itsekin olisi

 

viinaa älä toki nauti siitä seuraa köyhyys ja tauti (ja sit kulautti iltahömpsyt ykkösellä).
Toinen runo mitä usein sano meni jotenki näin "hiljaa kukka maasta nousee, hiljaa syttyy rakkaus, hiljaa onni rinnan täyttää, hiljaa siellä majailee. Hiljaa hauta kaivetahan, niin hiljaa sinne lasketaan..." en muista ihan tarkkaan miten meni mut muistan ku mummo joskus katseli järvelle ja lausui tota runoa, tais miettiä ukkia tai jotain...

 

Paestamaton liha pois pööältä, tae se paestettaan

 

-Aikainen lintu madon nappaa
-Kenen kenkä kappasee, sen suu nappasee
-On niin hyvää, että kieli juuttuu kitalakeen kiinni
-Pitää syödä, että jaksaa elää ja olla
-Miehiä tulee, miehiä menee. Turha niitten takia on kyyneleitä tuhlata yms.

Noita mummin sanontoja on vaikka kuinka paljon, kaikkia ei vaan muista enää millään. Mummi on edelleen elossa, onneks ja toivottavasti ois vielä pitkään. Melko useesti oon nyt taas mummille soitellu . Hyvä turista kaikista asioista mummin kanssa .

 

Nää on vanhemmilta:
-Kyllä se maalimanranta neuvoo
-Mies tullee räkänokastakin mut ei tyhjän naurajasta
-Itku pitkästä ilosta
-Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy

 

Laivalastillinen mannaryynin kokoisia pikkuperkeleitä <3

Terkkuja tutuille

 

Hiljaa kukka maasta nousee,
hiljaa syntyy rakkaus.
Hiljaa lempi sielun valtaa,
hiljaa niinkuin kuiskaus.
Hiljaa onni rintaan saapuu,
hiljaa siellä majailee.
Hiljaa sitten murhe hiipii,
hiljaa rintaa raatelee.
Hiljaa meille hauta luodaan,
hiljaa sinne lasketaan.
Hiljaa sitten haudankumpu,
kyynelillä kastellaan Tää oli se runo kokonaisuudessaan kun googlaamalla löysin, nyt alko itseä kyllä itkettää jostain syystä

 

"Siellä se nukkuu kuin herran kukkarossa"

sanoi meidän mummo kun peitteli meitä lapsenlapsia nukkumaan.

 

"kulluu se päivä pilivinenki ja ikä pitkä piikanaki" Näin mummu huokaili jos oli surullisella mielellä tai yksinäinen.
Voi minun pikku mummua <3