T
tottakin
Vieras
Varmasti aloituksessa on paljon totta. Raha ja varallisuus ei mielestäni ole niinkään se juttu vaan koulutus ja sivistys. Kouluttamattomat usein väheksyvät kirjatiedon merkitystä, mutta omaan kokemukseen nojaten väitän silläkin olevan suuri merkitys. Toki omat kokemukset ja elämänkoulu lisäävät jonkinlaista pääomaa ihmisellä, mutta useimmiten se kuitenkin rajoittuu siihen yhteen eli henkilön omaan näkökulmaan. Minä esim olen aloittanut lukion vasta aikuisella iällä ja sen aikana silmäni ovat auenneet näkemään maailmaa aivan eri näkökulmista. Esim historiaa, yhteiskuntatietoa, psykologiaa opiskeltuani olen saanut aivan uusia oivalluksia ja ymmärtämys sekä näkemys esim politiikkaan, sen historiaan, taustoihin, vaikuttimiin on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Aiemmin politiikka oli minulle aivan käsittämätöntä eikä kiinnostanut lainkaan. Ei kiinnostanut, koska en ymmärtänyt.
Olen kouluttamattomien duunari-työtön vanhempien lapsi. Kotielämä oli mitä oli, mutta kyllä meiltä vaadittiin kotitöihin osallistumista, läksyt oli tehtävä ja käyttäytyä piti. Asuinalue oli pikkukaupungin huonoimpia jne. Kaveripiiri muodostui samanlaisten perheiden lapsista. Kaikki olimme nähdäkseni ihan tasapainoisia, tavallisia mukavia lapsia ja nuoria.
Kotoa omilleni lähdettyäni olen pärjännyt ihan kivasti ja ollut tyytyväinen elämääni. Olen huomannut hakeutuvani "paremman väen" sekaan esim juuri asuinalueen valinnalla. Asumme ahtaasti, mutta "hyvällä alueella", mikä on minulle tärkeää etenkin lasten takia. Huomaan ajatuksissani karttavani tiettyjä alueita ja niihin en lähtisi asumaan, en vaikka tarjottaisiin ilmaista asuntoa tms. Koen, että koska näillä alueilla asuu paljon ns. ongelmaperheitä niin heidän kauttaan lapseni voisivat omaksua arvomaailmaansa mallia joka ei vastaa omaani. Haluan lasteni saavan mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevaisuudelleen. Itse toki vartuin juurikin tuollaisessa ympäristössä, mutta silti en halua lapsilleni samaa. Ja tänä päivänä ongelmat ovat mielestäni paljon pahempia noilla alueilla.
Nyt varttuneemmalla iällä iski tiedon jano ja kirjasivistyksen kaipuu jostain. Joskus kuulin jostain tutkimuksesta jossa oli selvitelty, että koulutettujen ja kouluttamattomien aivoissa on eroja. Sitä ei ymmärtääkseni oltu pystytty selvittämään johtuiko tuo ero/muutos koulutuksesta vai johtiko se ero siihen, että ne ihmiset hankkivat korkeamman koulutuksen. Eli oliko heidän kykynsä oppia parempi.
Olen kouluttamattomien duunari-työtön vanhempien lapsi. Kotielämä oli mitä oli, mutta kyllä meiltä vaadittiin kotitöihin osallistumista, läksyt oli tehtävä ja käyttäytyä piti. Asuinalue oli pikkukaupungin huonoimpia jne. Kaveripiiri muodostui samanlaisten perheiden lapsista. Kaikki olimme nähdäkseni ihan tasapainoisia, tavallisia mukavia lapsia ja nuoria.
Kotoa omilleni lähdettyäni olen pärjännyt ihan kivasti ja ollut tyytyväinen elämääni. Olen huomannut hakeutuvani "paremman väen" sekaan esim juuri asuinalueen valinnalla. Asumme ahtaasti, mutta "hyvällä alueella", mikä on minulle tärkeää etenkin lasten takia. Huomaan ajatuksissani karttavani tiettyjä alueita ja niihin en lähtisi asumaan, en vaikka tarjottaisiin ilmaista asuntoa tms. Koen, että koska näillä alueilla asuu paljon ns. ongelmaperheitä niin heidän kauttaan lapseni voisivat omaksua arvomaailmaansa mallia joka ei vastaa omaani. Haluan lasteni saavan mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevaisuudelleen. Itse toki vartuin juurikin tuollaisessa ympäristössä, mutta silti en halua lapsilleni samaa. Ja tänä päivänä ongelmat ovat mielestäni paljon pahempia noilla alueilla.
Nyt varttuneemmalla iällä iski tiedon jano ja kirjasivistyksen kaipuu jostain. Joskus kuulin jostain tutkimuksesta jossa oli selvitelty, että koulutettujen ja kouluttamattomien aivoissa on eroja. Sitä ei ymmärtääkseni oltu pystytty selvittämään johtuiko tuo ero/muutos koulutuksesta vai johtiko se ero siihen, että ne ihmiset hankkivat korkeamman koulutuksen. Eli oliko heidän kykynsä oppia parempi.
