Varakkaiden vanhempien lapsilla on selvästi korkeampi yleissivistys ja paremmat eväät elämässään??

[DaLin]

Minä olen varakkaan perheen lapsi. Äitini on lääkäri ja isä insinööri. Isovanhempani ovat myös kouluttautuneita. Opettaja, sairaanhoitaja, insinööri ja pappi.
Meidän suvussa on aina arvostettu hyviä käytöstapoja. Siksi ne on minullekin opetettu. Meidän suvussa on myös aina pidetty tärkeänä tiedon hankkimista ja lukemista. Lapsille on paljon luettu ja aina lahjaksi tuli kirjoja lelujen ohella. Meille (minä, sisarukseni,serkut) on myös aina ostettu lelujen ohella myös opettavaisia lahjoja palapeleistä ja helmitauluista aina taiteilijan välineihin. Kielten oppimista on myös pidetty arvossa.
Pienimmät sisarukseni ovat vielä peruskoulussa. Yksi lukion käynyt ja nyt armeijassa ja pikkusiskoni lukion käynyt ja opiskelee kauppakorkeakoulussa.
Minä opiskelen lääkäriksi ja meillä on suvussa kaikki serkut käyneet lukion. Sen jälkeen jatkaneet ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.
Työnteko on yksi, mikä on ollut suvussamme aina suuressa arvossa. Meillä oli itsestään selvyys, että jo pienestä siivottiin oma huone, vietiin roskia, autettiin äitiä pyykin laitossa, pestiin autoja jne.
Jos olimme isovanhempien luona kylällä, oli itsestäänselvää ettei mummin tarvinnut esim. tiskata vaan joku muu hoiti sen.
Esim. laskujen maksaminen on yksi, mikä on meillä iskostettu takomalla asti päähän. Lasku maksetaan heti kun se tulee, ei seuraavana päivänä .

En tiedä onko taustalla kuinka suuri merkitys, mutta näin meidän suvussa.

 

[nuorisotyöntekijä]

Teen myös töitä nuorten parissa. Ylempien yhteiskuntaluokkien lapset ovat selvästi auttavaisempia ja oma-aloitteisempia. Mitä köyhemi perhe, sitä laiskempi lapsi. Onneksi myös poikkeus vahvistaa säännön.

 

[Kerpele]

No emmä tohon osaa sanoa muuta kuin että miksi tuollaista pitää erikseen puida? Uskon että meidän lapset saavat ihan yhtä paljon elämästä irti kuin varakkaidenkin perheiden lapset. Ei se varallisuudesta ole kiinni onko vanhemmilla aikaa vaan asenteesta.

 

[rtee]

No emmä tohon osaa sanoa muuta kuin että miksi tuollaista pitää erikseen puida? Uskon että meidän lapset saavat ihan yhtä paljon elämästä irti kuin varakkaidenkin perheiden lapset. Ei se varallisuudesta ole kiinni onko vanhemmilla aikaa vaan asenteesta.

Siitä nyt ei tietenkään ole mitään hyötyä, että me täällä palstalla asiaa puidaan, mutta tälläisten asioiden tutkiminen ja niistä keskusteleminen on kyllä todella tärkeää jos halutaan muuttaa asioita esim. sitä, että se köyhyys ei periytyisi.

 

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

Mun äitini on aivan äärimäisen köyhästä kodista. Vaikka isoisäni oli maailman ihanin vaari ja rakasti meitä lapsenlapsia, hän oli alkoholisti. Äiti eli rakastavan, mutta alkoholisti-isän ja keuhkotautisen äitinsä + yhdeksän sisaruksensa kanssa pienessä mökin rähjässä, jonne kannettiin vesi puolen kilsan päästä.
Koulukiusaamista, syrjimistä, kerjäämistä ja piiaksi lähtemistä jo lapsena. Äiti on syntynyt vuonna 52.

Äiti ja jokainen hänen yhdeksästä sisaruksensa pärjäävät nykyään hyvin. Ovat kaikki keskituloisia tai rikkaita. Meitä serkuksia 33 ja 30 on käynyt lukion ja jatkaneen korkeakouluun. Kolme on ammattikoulun käynyttä, mutta töissä olevia ja hyvin pärjääviä. Meillä ei suvussa käytetä päihteitä ja kaikki perheet matkustelevat.

Mun äiti pitää koulutusta tärkeänä ja on aina antanut kaikkensa, jotta me lapset pärjättäisiin koulussa. Meille on luettu paljon, meillä on käyty teatterissa ja minä matkustelin jo lapsena.

 

[en usko sua]

[QUOTE="Vieras";25528063]Totta toinen puoli. Itse olen opettajana yläasteella. Hyviä ja tunnollisia oppilaita on kyllä ihan kaikelaisista taustoista tulevilla. Harvoin kuitenkaan hyvätuloisten perheiden lapsilla on käytösongelmia niin paljoa.
Yleensä kouluttautuneiden (amk, yliopisto), ja myös varakkaiden vanhempien lapsilla on huomattavasti paremmat käytöstavat. En tarkoita nyt mitään lakki päässä sisällä istumista tai haistattelua, jollainen valitettavan usein kuuluu suurimman osan tietyn ikäluokan lapsille.
Se kuinka puhutellaan, kirjoitetaan mielipidekirjoituksia, käyttäydytään ruokalassa, luokkaretkillä jne.
Tottakai on hyvätapaisia nuoria myös vähävarakkaiden perheiden lapsissa.
Tätä ei selitä mitenkään huono vanhemmuus vaan ehkä myös se, että näillä vähän varakkaammilla nuorilla on ollut enemmän mahdollisuuksia kokemuksiin. He ovat asioineet enemmän esim. ravintoloissa ja matkustelleet.[/QUOTE]


Vai että oikein yläasteella.. Eikös ne ole yläkouluja nykyään.

 

[hjhjh]

Joo käytöstavat voi olla rikkaammilla hanskassa mutta voi olla ihan hukassa ittensä kanssa muuten (siis vaikka hoitais työnsä ym.) ESim lapsia otetaan huostaan myös hyvin toimeentulevilta vanhemmilta.

 

["Vieras"]

Mielestäni kummassakin kastissa on omat paheet ja hyveensä.
Onkai se itsestään selvyys että maailma mikä pyörii rahalla, niin lapset jotka syntyvät rahan keskelle saavat paremman pohjan elämään. Mutta kyllä olen vahvasti eri mieltä siitä että rikkaiden lapset osaisivat paremmin, ns vanhankansan taitoja tai omaisivat paremmat selviytymisvaistot, ilman sitä rahaa taustalla joka tekee selviytymisestä melkeinpä selviön vaikka kuinka kusisit elämääsi. Niin jos rahaa on niin kyllä ne reijät paikataan.

Tottakai ongelma lapsia syntyy enemmän köyhistä perheistä, koska köyhät perheet asuvat huonomassa ympäristössä ja omaksuvat ympäristöstä enemmän ongelma käytöstä mutta toisaalta myös ehkä jollakin tavalla myös rehellisemmän hapituksen, ja rehellisyyshän ei liity käytöstapoihin mitenkään, muutenkun että käyttäydytään hyvin vaikka kuinka tuntuis pahalta ja se nyt ei ainakaan ole rehellisyyttä. Köyhyys antaa pohjan aidommalle ymmärykselle, koska ollaan nähty muutenkin kuin saduissa ja telkkarissa, mitä pahoinvointi voi oikeasti olla.

Ja mitä esim opettajat ja lasten kesken työskentelevät eivät huomaa, on se että nämä "mallioppilaat" sielä oppilaiden maailmassa lietsovat paljon pahaa ja myös ruokkivat ongelma lasten käytöstä. Koska tietävät että kunhan vaan käyttöytyy näille hyvin voi perseillä mielensä mukaan. Ja monesti he jopa saavat syyttömän syylliseksi, koska ovathan he juuri näitä "hyvin" käyttäytyviä lapsia. He tekevätkin tämän pahan epärehellisemmin kun köyhistä oloista tullut lapsi kiusaa rehdisti päin naamaa, eikä valvojien/kiusattavan selän takana.

Ja ihan naurettava väite että rikkaasta perheestä tulevilla on 0% syrjäytyminen, tietenkin siihen asti kun he ovat vanhempien suojelevien siipien alla, syrjäytyminen juoksevan rahavillan keskellä on melkolailla mahdoton yhtälö, jos rikas perhe ei lastansa hylkää, mitä tätäkin tapahtuu.

Myös mielestäni sisäisesti ahdistuneita lapsia tulee hyvin paljon rikkaista perheistä, koska he ovat hirveän suorituspaineen alla. Ja juurikin rikkaan perheen lapsi ei ole oppinut luonnollisia ahdistuksen poistamistapoja, jolloin he saattavat sortua äärettömyyksiin meneviin tempauksiin. Tottakai tätä tapahtuu myös köyhillä, kyllä rikkaan perheen lapsi tuntuu romahtavan niin paljon pienemmistä asioista, kun köyhän perheen lapsi, sitten loppupeleissä.

Kyllä tästä aloittajan lainatusta? tekstistä tulee mieleen että aika romantisoitu rikkaiden kuva. Ei pidä myöskään sitä unohtaa että rikastuminen vaatii: ahneutta, sydämmettömyyttä, itsensä korostamista, muiden alistamista jne. Jostakinhan se raha on tullut, ja sitten kun taas puhutaan tohtoreista, piäisi lapsista puhua korkeakoulutettujen lapsina ei rikkaiden lapsina.

Kyllä ne paskimmat tyypit on silti rikkaiden perheistä. Ja jos esim rikkaan lapsi valittaa että häntä koulukiusataan joka ikisessä koulussa ja tarhassa vaikka kuinka vaihettaisiin. Johtuu tämä luultavasti rikkaassa ympäristössä kieroon kasvaneesta olemuksesta, jonka muut nuoret aistivat ja yrittävät häntä opettaa ehkä hieman rankalla kädellä muita ymmärtäväisempään toiminta malliin.

Vammasia tullee rikkaista ja köyhistä rikkaat vaan peittävät sen paremmin..

Mutta kyllä rehellisimmät ja moraalisimmat ihmiset ovat tulleet köyhistä oloista ehkä jopa historiallisia hahmoja jos alkaa vertailemaan. Tulikin mieleen että kyllä tunnen monet rikkaista perheistä tulleet jotka ovat koulussa menestyneet kieroudella, eli olemalla mukava, ja huijaamalla kokeissa, koska heidän huijaamista ei huomata seurata ja jopa katsotaan sormien välistä.

T. Rikkauden, köyhyyden ja taiteen kasvattama sekasikiö

 

["onnellinen"]

Varmaankin suurelta osin näin. Ihana kuitenkin olla itse poikkeus; isä maalari ja äiti kodinhoitaja, kumpikaan ei ole käynyt mitään kouluja, paitsi äiti vanhempana kodinhoitajaksi siis. Heillä siis kolme lasta. Yksi lapsista lääkäri, yksi insinööri ja yksi (minä) insinööri/FM, jokaisella vakityöpaikka. Meille on aina luettu paljon, meillä on ollut hyvät rajat, mutta kuitenkin paljon vapautta, paljon rakkautta ja iloa. Lapsuudesta ei mitään pahaa sanottavaa, välit vanhempiin ja koko perheeseen todella lämpimät edelleen.

Koska me lapset olemme nyt hyvin koulutettuja ja voisin sanoa, että varakkaita, niin meidän lapset luultavasti sitten perivät myös sitä kautta paremmat eväät elämässään. Mutta ilmankin luultavasti näin olisi käynyt, ihan vaan sen takia, että olemme oppineet hyviksi vanhemmiksi omien vanhempien mallia seuraamalla. Muistakaa ihmiset KANNUSTAA lapsianne, se on tärkein, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä

 

["ookoo"]

Raha ei ole se keskeinen asia, vaan ne syyt, jotka johtavat hyvään toimeentuloon tai sitten toisaalta pitkään jatkuvaan vaikeaan köyhyyteen. Esim hyvä toimeentulo on usein vain seuraus siitä, että on täyspäinen, on motivaatiota tehdä töitä ja nähdä vaivaa, omaa elämänhallinnan taitoja, elää usein vähällä päihteiden käytöllä, ei sairastele, tulee toimeen ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, arvostaa itseään ja elämäänsä jne. Se raha ei ole itsetarkoitus vaan tulee usein sivutuotteena kun monet muut asiat ovat kunnossa. Ja ne kunnossa olevat asiat (jatai ongelmien vähyys) antaa hyvät eväät lapselle.

 

[rtee]

[QUOTE="ookoo";25531505]Raha ei ole se keskeinen asia, vaan ne syyt, jotka johtavat hyvään toimeentuloon tai sitten toisaalta pitkään jatkuvaan vaikeaan köyhyyteen. Esim hyvä toimeentulo on usein vain seuraus siitä, että on täyspäinen, on motivaatiota tehdä töitä ja nähdä vaivaa, omaa elämänhallinnan taitoja, elää usein vähällä päihteiden käytöllä, ei sairastele, tulee toimeen ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, arvostaa itseään ja elämäänsä jne. Se raha ei ole itsetarkoitus vaan tulee usein sivutuotteena kun monet muut asiat ovat kunnossa. Ja ne kunnossa olevat asiat (jatai ongelmien vähyys) antaa hyvät eväät lapselle.[/QUOTE]

Ja silläkin voi olla merkitystä millä se raha on tullut. Voi olla hyvinkin eri asia onko se perheen raha tullut työllä tai opiskelulla vai perintönä.

 

[säpäle]

[QUOTE="ookoo";25531505]Raha ei ole se keskeinen asia, vaan ne syyt, jotka johtavat hyvään toimeentuloon tai sitten toisaalta pitkään jatkuvaan vaikeaan köyhyyteen. Esim hyvä toimeentulo on usein vain seuraus siitä, että on täyspäinen, on motivaatiota tehdä töitä ja nähdä vaivaa, omaa elämänhallinnan taitoja, elää usein vähällä päihteiden käytöllä, ei sairastele, tulee toimeen ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, arvostaa itseään ja elämäänsä jne. Se raha ei ole itsetarkoitus vaan tulee usein sivutuotteena kun monet muut asiat ovat kunnossa. Ja ne kunnossa olevat asiat (jatai ongelmien vähyys) antaa hyvät eväät lapselle.[/QUOTE]

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta tätä mieltä minäkin olen. Näitä yhteyksiä aina lähdetään purkamaan tällaisissa keskusteluissa väärästä päästä, kun ainakin minusta se on ilmiselvää esimerkiksi tässä tapauksessa, että se varakkuus ja hyvä elämänlaatu ovat seurausta tietystä elämänasenteesta ja ihmistyypistä. Se elämänlaatu ja korkeampi sivistys eivät siis ole seurausta siitä varallisuudesta, vaan elämänlaatu ja sivistys ovat yhtä lailla seurauksia ihmisen omista valinnoista ja arvoista, niin kuin se varallisuuskin.

 

["ookoo"]

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta tätä mieltä minäkin olen. Näitä yhteyksiä aina lähdetään purkamaan tällaisissa keskusteluissa väärästä päästä, kun ainakin minusta se on ilmiselvää esimerkiksi tässä tapauksessa, että se varakkuus ja hyvä elämänlaatu ovat seurausta tietystä elämänasenteesta ja ihmistyypistä. Se elämänlaatu ja korkeampi sivistys eivät siis ole seurausta siitä varallisuudesta, vaan elämänlaatu ja sivistys ovat yhtä lailla seurauksia ihmisen omista valinnoista ja arvoista, niin kuin se varallisuuskin.

Lisäksi vain rahasta ja tuloeroista puhuminen johtaa virheelliseen nopeaan johtopäätökseen, että rahalla ne ongelmatkin tai syytkin korjataan. Kun pitäisi saada tukea niihin syihin mikä johtaa huonoon elämänlaatuun ja joskus köyhyyteenkin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

 

[Juuuat]

Me olemme insinööripariskunta ja kummankin lapsuudenkoti ylempää keskiluokkaa. Miehet tulot alkava vitosella ja mun kolmosella. Perintöäkin on rapsahdellut. Meille on lapsena luettu paljon, opetettu tavat, ollaan matkusteltu jne.
Meidän perheestä ei silti ulkoisesti uskoisi, että on rahaa. Kierrätämme paljon ja lapsille ostamme paljon kirpparilta. Sukset on serkuilta jne...

 

["vieras"]

Vai että oikein yläasteella.. Eikös ne ole yläkouluja nykyään.

Oho. Meinaisin tähän tulla lällättämään jotakin, mutta se on oikeasti näin. Käsittämätöntä.

 

["vieras"]

Meidän perheestä ei silti ulkoisesti uskoisi, että on rahaa. Kierrätämme paljon ja lapsille ostamme paljon kirpparilta. Sukset on serkuilta jne...

Näin varakkaammilla useasti onkin.

 

[Lilii lisänimetön]

Varmaan pääsääntöisesti meneekin noin kuin ap esitti. Sitten on pakko nostaa kyllä esiin ilmiö "akateeminen köyhälistö". Ilmiön nimi kertoo kaiken.

 

["etkä"]

Tässa ketjussa monessa viestissä on mainittu ”kunnon ammatti”, niin sitä vaan, että mikä se kunnon ammatti oikein on?
Mikä on ei-kunnollinen ammatti ja onko vain korkeastikoulutetuilla kunnon ammatti??

Ärsyttää suunnattomasti, kun jaotellaan ammatteja kunnollisiin ja ei-kunnollisiin!!

Itse olen opiskellut ”vain” merkonomiksi ja teen työtä josta oikeasti pidän ja minulla on työpaikka, jossa viihdyn. Palkkauksesta ajattelen, niin, että tässä yhteiskunnassa tämä työn arvostus vain on sellaista, että toisista töistä maksetaan enemmän kuin toisista, riippumatta siitä onko koulutustausta korkea vai ei.

Vastaheittona näihin joihinkin kommentteihin voisin sanoa, että lähipiirissäni on korkeastikoulutettuja, joilla ei ole minun mittapuuni mukaan minkäänlaista kokemusta elämästä ja sen monista puolista. Aina on ollut turvattu ja suojeltu elämä ja kaveripiiri on koostunut vain kunnon ihmisistä (itselläni on kavereita amispuolelta, amk, ja yliopistopuolelta).
Monet elämän asiat ovat heille aivan vieraita ja monet käytännön asiat eivät onnistu, eli ei se pelkkä kirjaviisaus ei pelasta kaikesta.

Ja kuka muistaa vielä Heinojen ampujat,heistähän oikein uutisoitiin, että olivat hyvistä perheistä?!

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="etkä";25533482]Tässa ketjussa monessa viestissä on mainittu ”kunnon ammatti”, niin sitä vaan, että mikä se kunnon ammatti oikein on?
Mikä on ei-kunnollinen ammatti ja onko vain korkeastikoulutetuilla kunnon ammatti??
[/QUOTE]

Yleensä tätä puhetta kuulee ei-korkeastikoulutetuilta, joilla on helposti ymmärrettävä ammatti tai ammattinimike. "Eihän korkeakoulututkinto ole kunnon ammatti". Minä olen kuullut tuhat ja sata kertaa, ettei minulla ole kunnon ammattia, puhumattakaan vaikkapa islamin tutkijasta, yhteiskuntapolitiikan tutkijasta tai egyptologista. Mitä ammatteja ne muka ovat. Kysytään. Usein.

 

[Ultramariini]

Tuossa kirjoituksessa on varmaan paljon totta, mutta ihan yksiselitteisenä totuutena en sitä näkisi.
Varallisuus ja vanhempien korkea koulutustausta tuo varmasti monelta osin hyvät eväät elämään, sen uskon.
Mutta onnellisuuden, tasapainon ja hyvän käytöksen ja tunneälyn takaajia ne eivät ole.

Itse en ole korkeasti koulutettu, taustoilatani kyllä tulen ns. koulutetusta suvusta. Mieheni taas tulee vähemmän koulutetusta suvusta. En halua olla tässä koulutustason merkitystä kumoamassa, enkä voisikaan. Enkä ei akateemisesti koulutettuna räkyttämässä akateemisesti koulutetuille. En. Mutta sen uskallan silti sanoa, että ihan riittävän hyviä eväitä elämään voi tai toivottavasti voi tarjota ihan keskiluokan ( alemman ) keskitasoisesti koulutettu keski-ikäinenkin. Ei samanlaisia eväitä, kun joku toinen, mutta toivottavasti eväät, joilla jaksaa ja pärjää.

En haluaisi uskoa, että lapsen sosiaaliekonominen tausta määritelee koko tulevaisuuden. Toki se vaikuttaa varmaan osaltaan lapsen koulutusvalintoihin jne. mutta sellaista onnellisuusastetta en toivoisi yksinomaan sen määrittelevän.
Toivottavasti ei määritäkään, joskaan kukaan ei tainnut niin väittäkään. Toivon vaan niin omien lasteni kohdalla, joiden kultturinen kehto todella keinuu kahtahalle.

( kirjaston käyttö on ilmaista, että kyllä ne lähiömammatkin niitä käyttää. Sori, huono. Olen helvetin huonolla tuulella tänään. )

 

[Turkilmas]

Aloinpa oikein miettimään pitääkö tämä väittämä paikkansa lähipiirissäni. Tulin siihen lopputulokseen, että minun pienessä otannassani on enemmän poikkeuksia. Siis enemmän heitä, joilla on pienituloiset vanhemmat ja ovat itse korkea- tai akateemisesti koulutettuja. Ja sitten on myös heitä, jotka ovat varakkaasta perheestä, mutta itsellä on korkeintaan ammattikoulutus, eivätkä ole urasuuntautuneita.

Mä olen itse sangen vähävaraisesta perheestä. Itselläni on vain ammatillinen koulutus, siskollani tai veljelläni ei ole koulutusta lainkaan. Eli me sovitaan väittämään . Muuten tosiaan pääsääntöisesti on niitä poikkeuksia.Täytyy myös muistaa, että moni vähävaraisesta perheestä ponnistava ei todellakaan halua samaa elämäntilannetta itselleen. Näin oli myös minulla ja sen takia on paiskittu (akateemisen tutkinnon puuttumisesta huolimatta) hartiavoimin hommia jotta on päästy turvalliselle maastolle raha-asioissa. Vähän sama kuin alkoholistien lapsilla. Sitä joko seuraa vanhempiensa viitoittamaa tietä tai sitten päättää vakaasti elävänsä elämänsä toisella tapaa.

 

["poikia3"]

Vanhempien kasvatus taas etenkin koulutetuilla ja vielä varakkailla on usein liian vaativaa. Näissä perheissä arvostetaan ehkä liikaa sitä harrastusten määrää ja ulkoista olemusta, kuin sitä että mentäisiin perheenä vaikkapa uima-halliin. Yleensä on se ajatusmaailma, että miksi helv*** me mentäisiin perheellä UIMA-HALLIIN!! Kun voin viedä Jorin ja Anun tuonne kaupungin sirkuskouluun, joka maksaa 100e kerta.

Tosi ihmeellistä tekstiä. Asumme alueelle, joka sijoittuu tulotasoltaan Suomen kärkeen. Ja tuollaista asennetta ei todellakaan täällä ole. Rahalla ja harrastuksilla ei elvistellä. Uimahallissa ja jopa pulkkamäessä ja luistelemassa käydään perheen kesken. Perustaitojen (hiihtäminen, luistelemin ja uiminen) oppiminen on vanhemmille tärkeää ja lapset käyvät uimakouluissa.

Sen lisäksi lapset harrastavat sekä kalliisti, että halvalla. Esimerkkejä edullisista vaihtoehdoista ovat partio, vapaapalokunta ja seurakunnan kerhot, kaikkiin osallistutaan. Kalliista harrastuksista esimerkkinä voi olla vaikka lätkä ja taitoluistelu, joita niitäkin harrastetaan.

 

[Mummeliisa]

Entäs jos perheen tulotaso vaihtelee vuosien ja vuosikymmenten aikana suurestikin ja useampaan otteeseen?

 

["höpsis"]

[QUOTE="Vieras";25528063]
Tottakai on hyvätapaisia nuoria myös vähävarakkaiden perheiden lapsissa.
[/QUOTE]

Kääk, opettaja käyttää sanaa "vähävarakas".. Mitäköhän muuta sä siellä koulussa opetat ?

 

["heh"]

Ainut varakkaan perheen lapsi, jonka olen henk.koht. tuntenut oli eräs poikaystäväni.
Pahempaa lusmua en oo tavannut. Mitään ei osannut ite tehdä vaan soitettiin äiti kukkaronsa kanssa hätiin. Jos poika romutti autonsa niin seuraavana päivänä mami osti uuden jne.