Kirjoittelin tähän viestiketjuun jo aiemmin, kun lääkitykseni B12 puutteeseen oli vihdoin aloitettu. Alun pitkään (n.2v) väärällä lääkärillä ramppaamisen seurauksena ja hänen väärillä diagnooseillaan oltaisiin varmaan mullan alla, enkä valituksen jälkeenkään saanut häntä vastuuseen "tietämättömyydestään". Terveystalon hallinnon ylilääkäri vain totesi tilanteeni olleen haastavan ja aikoi ohjeistaa lääkäreitä herkemmin tutkimaan B12 vitamiinia verestä. Oireiden kirjo on laaja edelleenkin, vaikka verenkuva ja yleiskunto on jo parempi. Saan piikitystä edelleenkin 1,5 kk välein koska harvemmalla välillä arvoni lähtee laskuun. Se ei haittaa vaikka arvo on huipussaan, ja tutkimusten mukaan parempi niin koska ei siitä haittaakaan terveydelle ole. Ihmeellistä onkin, että joku lääkäri voi sanoa arvoja kontrolloimatta, että piikitysväli on se mikä on suosituksessa eli 3kk välein, eikä sitä muka tarvisi sen kummemmin miettiä!?
Olen edelleenkin hyvin väsynyt, yleisvire on masentunut ja voimaton. Lihaksisto ei kestä pitkään rasitusta vaikka pakkohan tässä on yrittää harrastaa liikuntaa vaikka väkisin. Lisäksi erityyppistä lihasnykimistä (elohiiren tapaan) on joka puolella kroppaa, kuitenkin vaihtaen paikkaa ja eri voimakkuuksilla. Kaikkein hankalin on puuhastella vähänkin epämiellyttävissä asennoissa, olo on hutera ja kömpelö. Aivan kuin normaalien, automaattisten toimintojen signaalit eivät toimisi aivojen ja keskushermoston välillä. Ajatuksetkin pätkivät. Kannattaakin siis mittauttaa aktiivisen B12 vitamiinin arvo kokeella, jossa selvitetään myös hoidon tehoa solutasolla (holoTC). Vaikka veressä vitamiinia olisikin riittävästi, ei se kaikissa tapauksissa vaikuta riittävästi hermosoluissa. Ja sitä aion huomenna lääkärille ehdottaa, kun jälleen kerran menen yksityispuolen erikoislääkärille saamaan apua. On se vain merkillistä, miten oireita vähätellään tai edes halutaan selvittää. Nyt kun kyseessä on vaiva, jota ei välttämättä päälle päin näy, niin suhtautuminen niihin ainakin terveyskeskustasolla on nuivaa tai jopa sellaista, että olet luulosairas! Kuitenkin oireet ovat suorastaan vittumaisia ja ihminen on sisäisesti sellaisessa tilassa, että elämänlaatu on mitä on. Jokapäiväistä taikinointia. Lisäksi unohdetaan tälläisen sairauden kerrannaisvaikutukset; sosiaalinen elämä, parisuhde, harrastukset, työkyky/talous jne.
Ei siis riitä se, että kun piikkiä saa niin homma on hoidossa välttämättä. Ja kaiken kukkuraksi itse pitää olla aktiivinen, jotta saa jopa ohjattua lääkäreitä tajuamaan tilanteen ja vaatimaan lisäkokeita. Konsultaatiota erikoislääkäreille toivoisi myös herkemmin ja aiemmin, jos oma tietämys ei riitä. Itse kärsin lääkärin tekemästä virheestä loppuelämäni enkä varmaan ole ainoa. Vaatikaa ja ottakaa asioista selvää itse. Eivät ne lääkäritkään mitään tietopankkeja ole.