Eskari-ikäistä poikaa ei kiinnosta mikään urheilu / liikunta YHTÄÄN.

["huolestunut äiti"]

Ei osaa vieläkään polkea pyörällä kun ei kiinnosta opetella, ei halua luistella, ei tykkää hiihtää, ei tykkää sählystä, ei halua pelata jalkapalloa, ei koripalloa, ei mitään.

Koko perheen voimin ollaan yritetty käydä pyöräilemässä, luistelemassa, hiihtämässä, mut ei tätä vaan kiinnosta. Ei edes yritä harjotella ja mulla menee hermo.

En mä lapsesta väkisin mitään himourheilijaa halua, mutta on se nyt vähän nurinkurista et naapurin 4v painattaa pyörällä ilman apupyöriä pitkiäkin matkoja into piukassa, pelaa jääkiekkoa ja harrastaa taekwondoa. Meidän pojan eskarikaverit harrastaa kuka mitäkin sählyä, jalkapalloo, jääkiekkoo, mut ei meidän.

On aika turhauttavaa ostaa eskaria & koulua varten joka vuosi uusia luistimia ja suksia (Vaikka kuinka sais halvalla ja käytettynä) kun toinen pistää ne kaks kertaa jalkaansa ja alkaa mankua et ei huvita.

Ei myöskään ole kiinnostunut mistään kuviskerhosta tms, mä en tiedä mitä ton kaa tekis kun mikään ei kiinnosta?! Ei oo ihan normaalia?!

 

[eskarilaisen äiti]

No sitä nyt ei kannata miettiä että mitä naapurin 4 vuotias tekee.
Eskarilainen on kuitenkin jo niin iso että hänen kanssaan voi puhua, tarkoitan häneltä voi kysyä mitä han haluaa tehdä tai miksi mikään urheilu ei kiinnosta.
Vanhempien esimerkki on kuitenkin todella tärkeä.

 

["vieras"]

Ei kaikki tykkää urheilusta, en minäkään vaikka ikää on jo 33vuotta

 

["Xxxx"]

Voisinpa kokeilla jo lahjomistakin... Mut esimerkki ja innostus ennen kaikkea.

 

["huolestunut äiti"]

Jotenkin se pyöräily vaan olis aika tärkeä taito oppia tulevan koulumatkankin kannalta.
Ollaan juteltu ja keskusteltu ja lapsi sanoo et "en mä tiedä" lähes kaikkiin kysymyksiin. Yritän kauniisti et kokeiltas edes, et mennään vaikka ihan kaksin luistelemaan ja otetaan potkukelkka mukaan tukea antamaan, et ei tarvii olla kauaa. mut ei.

lapsen ukki on tosi urheilullinen ja tosi mielellään pyöräilisi ja luistelisi meidän pojan kanssa, mut ei poikaa kiinnosta ja sit ukkiakin harmittaa... :/

 

[rietas]

No meidän ekaluokkalainen ei vielä hallitse apupyörittä ajoa, vaikka ollan tosiaan harjoiteltu ja kokeiltu vaikka mitä. Ei auta kuin odottaa, kyllä se joskus oppii.

Mutta vesi tuntuu olevan hänen elementtinsä. Uimahallissa käydään kerran viikossa. Tykkäisikö teidän poika siitä? Ja hieman yllättävä liikuntaharrastus, johon meillä poika tykästyi, on tanssi. Sellainen liikunnan ja leikin ja tanssin yhdistelmä.

Kannattaisiko vain käyttää kokeilemassa monipuolisesti hyvinkin erilaisia liikuntajuttuja, jos jokin kiinnostaisi? Itse veisin varmaan jonnekin sirkuskouluun tuon omani, jos täällä sellainen olisi

 

["hilima"]

No mitä se lapsi sitten tekee? Kyllä luusis tuonikäistä jokin asia kiinnostavan. Tehkää siitä harrastus, mikä kiinnostaa. Itse luistelen tai hiidän eskarilaiseni kanssa lähes joka päivä, kun se vaan on niin mukavaa lapsen mielestä. Itseäni välillä laiskottaisi, mutta lähden silti aina mukaan ja laitan myös itselleni luistimet ja sukset jalkaan.

 

["huolestunut äiti"]

Toi uinti voiskin olla!! Kesällä tykkää ainakin mulata järvessä! Harmi vaan kun meiltä on lähimpään uimahalliin 45min ajomatka Menee vähän tiukille kun ollaan kotonakin iltapäivisin vasta 17 maissa. Mutta viikonloppuisin sit ainakin! =)

 

["vieras"]

Mun mielestä voi lopettaa tyrkyttämisen hetkeksi ja unohtaa koko liikunta. Jos poikaa ei kiinnosta niin ei se kiinnostus tyrkyttämällä herää. Voi kokeilla uudestaan esim. kuukauden kuluttua tai aiemmin jos poika osoittaa kiinnostusta. Eikä mun mielestä eskarilaisen tarvitse harrastaa mitään vielä.

 

["huolestunut äiti"]

[QUOTE="vieras";25498043]Mun mielestä voi lopettaa tyrkyttämisen hetkeksi ja unohtaa koko liikunta. Jos poikaa ei kiinnosta niin ei se kiinnostus tyrkyttämällä herää. Voi kokeilla uudestaan esim. kuukauden kuluttua tai aiemmin jos poika osoittaa kiinnostusta. Eikä mun mielestä eskarilaisen tarvitse harrastaa mitään vielä.[/QUOTE]

No mut eskarissa on luistelua ja hiihtoa ja on se kiva kun yks siellä on sit vastarannankiiskenä tyyliin naama väärinpäin ja aina viimesenä.... Jää tosi kivat muistot koululiikunnasta.... Mutta ei kai siitä väkisin saa mitään positiivista jos se vaan on vastenmielistä toisen mielestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="huolestunut äiti";25498057]No mut eskarissa on luistelua ja hiihtoa ja on se kiva kun yks siellä on sit vastarannankiiskenä tyyliin naama väärinpäin ja aina viimesenä.... Jää tosi kivat muistot koululiikunnasta.... Mutta ei kai siitä väkisin saa mitään positiivista jos se vaan on vastenmielistä toisen mielestä.[/QUOTE]

No anteeksi, mutta jos tyrkyttäminen olisi auttanut, et olisi täällä kysymässä neuvoa. Jos pojalla on motoriikassa jotain häikkää, joka tekee liikunnasta epämiellyttävää?

 

[-]

Mun ehdotus, että unohtakaa tosissaan harjottelu ja ottakaa leikki mukaan. Siis et ihan huomaamatta leikität lasta liikunnan muodossa...voi innostua ihan vahingossa kun huomaa, että osaa jotain. Voihan olla, että on kokenut itsensä ja olonsa vaan jotenki kömpelöksi ja sit ei halua edes kokeilla. Meillä esikoinen on vähä laiskanlainen liikkuja, oppi ajamaan ilman apupyöriä vasta vähän ennen eskarin alkua. Toinen ja kolmas lapsi oppineet ja tykänneet liikkumisesta varhain jo, että erilaisuutta on sisarusparvessakin paljon Neljäs lapsi viuhtoo potkupyörällä hirveää vauhtia ja hänelle en aio edes apurattaita laittaa pyörään..luulen et oppii huomaamattaan polkemaan ilmankin

Nyt vaan keksimään lapsen kans jotain kivaa...ihan sama mitä kunhan tulee liikuntaa ja lapsi oppii hallitsemaan omaa kehoaan ja sen kokemaan positiiviseksi...tai mitenkähän tuon muotoilis

 

[-]

Heh...ja höh, ei ollu omia tenavia tarkotus tässä alkaa kehumaan

 

[Big Bang Theory]

Meillä on eskarilainen poika ja hän on luonteeltaan miettiväinen, harkitseva ja varovainen. Pyöräilemään oppi 5v. oikeastaan pakottamalla ja kun kerran pakotti, niin heti sen osasi. Samaa vänkäystä on ihan kaikki. Tykkää kyllä kovasti liikunnasta, mutta en voisi kuvitellakaan mihinkään joukkueurheiluun. Olisi kuin kala kuivalla maalla. Yksin tai siskon kanssa ja eskarissa kyllä menee muiden mukana. Sama on kaikki harrastukset. Uimakoulun kävi vain pikkusiskon kanssa, muuten ei olisi mennyt. Uiminen ei suju vielä, koska on niin varovainen. Ei halua sukeltaa jne.

Hänen vahvuuttaan taas on kaikki rakentaminen ( tekee ihan uskomattomia juttuja ) ja legoissa ei mene sormi suuhun ikinä. tekee niitä vaikeimpia 12v juttuja kuin vettä vain. Matikasta hirveän kiinnostunut, laskee kuin vettä vain yhteen ja vähennys ym. laskuja. Piirtää ja askartelee.

Olen ajatellut, että ei kaikkien poikien tarvitse olla samanlaisia. Jokaisella on oma vahvuus. Eikä poikani ole ollenkaan sosiaalinen, vaan enemmän viihtyy yksikseen tai siskon kanssa. Kotona tykkää olla.

 

[rietas]

Olen ajatellut, että ei kaikkien poikien tarvitse olla samanlaisia. Jokaisella on oma vahvuus. Eikä poikani ole ollenkaan sosiaalinen, vaan enemmän viihtyy yksikseen tai siskon kanssa. Kotona tykkää olla.

Tämä on ihan totta, vahvuutensa kullakin.

Mutta liikunta on kuitenkin niin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille, että olisi toki hienoa, jos jokin liikunnallinen, lasta miellyttävä laji löytyisi. Vaikka se trampoliinilla pomppiminen tai hippasilla ympäri pihaa juokseminen.

 

["vieras"]

luulen että jossain mättää pojan kehityksessä, ja sitten kieltelemällä ja "kiinnostuksen puutteena" yrittää peitellä osaamattomuuttaan

 

[Big Bang Theory]

Tämä on ihan totta, vahvuutensa kullakin.

Mutta liikunta on kuitenkin niin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille, että olisi toki hienoa, jos jokin liikunnallinen, lasta miellyttävä laji löytyisi. Vaikka se trampoliinilla pomppiminen tai hippasilla ympäri pihaa juokseminen.

tottakai on, mutta jos lapsi on eskarissa niin liikuntaa kyllä tulee. Jos kotona on kuitenkin ulkona ja tekee ulkojuttuja normaalisti niin ei siihen mitään jalkapalloharjoituksia tarvita. Esim. meillä käydään koiraa ulkoiluttamassa, pulkkamäessä tehdään lumilinnoja ja lumiukkoja jne jne. Ihan sellaista arkiliikuntaa. Aina kannustetaan kaikkeen.

 

["huolestunut äiti"]

[QUOTE="vieras";25498178]luulen että jossain mättää pojan kehityksessä, ja sitten kieltelemällä ja "kiinnostuksen puutteena" yrittää peitellä osaamattomuuttaan[/QUOTE]

Ei siitä ole löytynyt "mitään vikaa", on tosi hoikka, pitkä ja ketterä. Ei ole kömpelö, näössä ei ole vikaa, tasapaino pelaa.. Luulen, että jostain syystä arkailee vaan uusia asioita..?

Eikä tosiaan tarvitse mitään urheilua väkisin harrastaa jos ei halua, en mä sitä vaadi, mutta jossain kohtaa olis aiheellista esim.pyöräillä kouluun.. Toki tässä on vielä muutama vuosi aikaa kypsyä ennenkun alkaa yksin tuota matkaa kulkemaan (3luokalla vasta).

On myös taitava matematiikassa, "näpertämisessä", legojutuissa yms. Mielikuvitus on uskomaton. Mutta kyllä vähän pitäis liikkuakin, ihan yleisen hyvinvoinnin takia Tarvii tutkailla uudemman kerran tän tuppukylän harrastusmahiksia

 

[rietas]

Jos kotona on kuitenkin ulkona ja tekee ulkojuttuja normaalisti niin ei siihen mitään jalkapalloharjoituksia tarvita. Esim. meillä käydään koiraa ulkoiluttamassa, pulkkamäessä tehdään lumilinnoja ja lumiukkoja jne jne. Ihan sellaista arkiliikuntaa. Aina kannustetaan kaikkeen.

Ihan totta, sen liikunnan ei todellakaan tarvitse olla mitään seurojen järjestämää tai kilpailuhenkistä. Kunhan lapsi vaan liikkuu ja saa raitista ilmaa, eikä päivät pitkät nysvää tietokonepelien ääressä.

 

["eee"]

Mä olin pienenä ihan samanlainen (ja isompanakin kyllä).

Pyöräilyn opettelu hoidettiin 6-vuotiaana sillä konstilla, että äiti pakotti, mä kiljuin ja huusin niin että koko naapurusto raikui, ja opin.

Koskaan en ole ollut hyvä koululiikunnassa. Nykyään aikuisena käyn jumpassa, salilla ja kävelylenkeillä jo ihan ulkonäkösyistäkin Mutta harmittaa kyllä, etten ole lapsena löytänyt liikunnan iloa. Suoraan sanottuna toivon, että oma äitini olisi vähän enemmän patistanut liikunnan pariin. Toisaalta meillä ei ollut rahaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin, joista olisin tykännyt enempi.

Tykkäisikö poika tanssista? Tai jos käytte ahkerasti kylpylöissä tms, jos syttyisi innostus uintiin?
Itse tykkäsin lapsena käydä yksin hiihtämässä. Ei ollut ketään arvostelemassa tai hoputtamassa. Mitenkäs tällainen?