Tänään tuli se päivä kun ensimmäisen kerra häpesin omaa lastani. :D

["lissukka"]

mulla 1v8kk poika. Todella villi ja itsepäinen tapaus, aina ollut. Voitte vain kuvitella millaista meillä joka päivä. tosin se ei mua kyllä hävetä tippaakaan. Sellaisia ne uhmikset on.

 

["vieras"]

Minä olen antanut vähän juoksennella sitä ympyrää mieluummin kuin pitänyt väkisin sylissä rimpuilemassa ja huutamassa. Se häiritsee muita paljon enemmän kuin pieni juoksentelu.

 

[rietas]

No hei, oletteko tosissanne jotka kirjoitatte, että olisi pitänyt poistua? :O Tuon ikäisiä muksuja, niin onko se jotenkin outoa ja paheksuttavaa jos saa hepulin -ja ennen kaikkea haittaako se niin kovasti???

 

[tehimiini harmaana]

[QUOTE="vieras";25461062]Ihana päivä sinulle! Opit, että lapsi ei ole kauko-ohjattava!

Terve häpeän tunne ei ole koskaan pahasta. Muskari-opettaja olisi tietysti voinut oloanne helpottaa kertomalla, että onhan tässä ryhmässä se kiintiökonttaaja tälläkin kertaa, saa nähdä kenen vuoro on tulevalla viikolla.[/QUOTE]

Heh. Suurimmaksi osaksi mua varmaan hävetti sen takia, etten oo myös itsekään koskaan ollut missään "ryhmä-harrastuksessa" lapseni kanssa, en siis yhtään tiennyt miten siellä oletetaan lasten käyttäytyvän. Ei siis ollut mitään hajua haittaako se jos poika touhuaa siellä omiaan jos ei häiritse muita, vai olisko kuulunut vaan osallistua niihin leikkeihin ja lauluihin ja kaikki muu oli paheksuttavaa, vai mikä on homman nimi. Mulla on myös aika huono itsetunto, joten ihan kaupassakin mietin aina kamalasti että mitähän muut nyt ajattelee jos joudun komentamaan lasta vähääkään tiukemmin. Ei mulla ole siis tapana lässyttää lapselle kieltoja, eikä toisaalta myöskään karjua naama punaisena. Toisinaan sitä vaan joutuu huomauttamaan jostain asiasta vähän tavallista napakammin.

 

["vieras"]

Anna juosta siellä muskarissa (lasten harrastus, lasten ehdoilla), ei kukaan voi odottaa että taapero pysyy kiltisti paikoillaan, kunhan ei hajota paikkoja niin antaa liikkua!

Olisiko ollut mahdollista ottaa pienet päikyt ennen muskaria?

Peesi. Musta enemmän häiriötä tulee äidistä, joka koko ajan komentaa lastaan, kuin siitä kirmaavasta lapsesta. Ei tuon ikäisten harrastuksissa voi odottaa, että jaksavat koko tunnin olla "kunnolla". Ens kerralla se juoksija on sitten jonkun muun lapsi.

 

["lissukka"]

siis oikeesti te häpeette lapsianne, ja näin typerien asioiden vuoksi!?

 

[tehimiini harmaana]

No hei, oletteko tosissanne jotka kirjoitatte, että olisi pitänyt poistua? :O Tuon ikäisiä muksuja, niin onko se jotenkin outoa ja paheksuttavaa jos saa hepulin -ja ennen kaikkea haittaako se niin kovasti???

No niin mäkin tavallaan ajattelin. Tai ekan vartin kuluttua mä aloin miettmään että voidaankohan me livistää kotiin, mutta toisaalta mietin että mitähän ne sit ois ajatellu musta... Sitten kun puoli tuntia oli kulunut, sanoin ääneen että me taidetaan lähteä kotiin rauhoittumaan, niin mua kiellettiin lähtemästä, jolloin ajattelin taas että se oli varmaan ihan surkea suunnitelmakin et oltais poistuttu kesken. Ärsyttävää kun pitää olla tällainen muiden ihmisetn mielipiteiden vatvoja, mutta kaipa mäkin vielä totun siihen faktaan että mun hyväkäytöksisestä lapsestani on kuoriutumassa ehta uhmis.

 

["harmaa"]

No hei, oletteko tosissanne jotka kirjoitatte, että olisi pitänyt poistua? :O Tuon ikäisiä muksuja, niin onko se jotenkin outoa ja paheksuttavaa jos saa hepulin -ja ennen kaikkea haittaako se niin kovasti???

Ap:n ekasta tekstistä sai vähän väärän käsityksen.

Mut silti häpeisin tuossa tilantees enemmän itseäni ku lasta.Ei tos oo oikeesti mitään hävettävää..
Lapsen kans ois voinu katella ympärilleen, eikä yrittää istua sylitysten.

 

[tehimiini harmaana]

[QUOTE="lissukka";25461125]siis oikeesti te häpeette lapsianne, ja näin typerien asioiden vuoksi!?[/QUOTE]

No voi vitsi, mikä sitten ois parempi sana kuvaamaan sitä tunnetta kun tekis mieli vajota maan alle kun ei tiedä mitä pitäis tehdä uudessa tilanteessa? Ehkä mä kuitenkin häpesin enemmän itteäni, ja poikaa lähinnä nolostelin.

 

[tehimiini harmaana]

[QUOTE="vieras";25461118]Peesi. Musta enemmän häiriötä tulee äidistä, joka koko ajan komentaa lastaan, kuin siitä kirmaavasta lapsesta. Ei tuon ikäisten harrastuksissa voi odottaa, että jaksavat koko tunnin olla "kunnolla". Ens kerralla se juoksija on sitten jonkun muun lapsi.[/QUOTE]

Varmasti siitä komentamisesta ei kukaan häiriintynyt, siirryimme piiristä vähän kauemmas, käänsin pojan itseäni päin ja selitin että nyt pitää olla rauhassa, leikitään muiden kanssa näitä kivoja leikkejä, ja että ei saa lähteä äitiä karkuun. Millään tavalla en korottanut ääntäni, tai toisaalta myöskään lässyttänyt, vaan koitin lähinnä saada pojan rauhoittumaan olemalla itse rauhallinen.

Ja tosiaan, tästä eteen päin ehkä tiedän miten siellä voi ja kuuluu toimia tuossa tilanteessa, eli oli tästä ketjusta sentään joku hyöty.

 

["heh"]

Jännä miten nämä tarinat muuttuu vastauksien myötä! Ensin oli "iiik kauheeta, hirvee kakara" ja sit kun aletaan kertomaan, että syytä käytökseen saattaisi olla äidissä eikä lapsessa, alkaa tarina kääntyä. "ei se päiväunien siirto haittaa, ei se kirkunutkaan ja häirinnyt, soittikin soittimia jne..." Eihän siellä siis lopulta tapahtunut mitään, mikä poikkeaa normaalista muskarikerrasta, ainakin jos meidän 2v muskareita muistelee.

 

["sun"]

Onhan se omanlaista jännää aina kun lasten kanssa lähtee tilaisuuksiin, tapahtumiin ja kerhoihin. Ja minusta sellaisissa pitää ihan jo pienestä pitäen käydäkin, että oppivat ja tottuvat asioihin. Itse vaadin lapsiani käyttäytymään niin kuin tilanteeseen kuuluu. Ja puhun lapsille etukäteen miten paikassa ollaan. Jos tilanne karkaa käsistä ja tunnen että häiritsemme muita niin silloin lähdemme.
Eihän tänään mitään kamalaa päässyt sattumaan, enkä sitä edellisellä kommentillani tarkoittanut. Varmaan ne pikku päikkärit oli kohillaan ennen kerhoa Kyllä lapsi oppii ja LUOTA itseesi. Ei passaa olla epävarma kun lasta komentaa Tsemppiä seuraavaan kerhoiluun!

 

[Big Bang Theory]

Itse olen oppinut sen, että mitä enemmän onnistuneita kertoja/käyntejä niin eiköhän pian tule aina se epäonnistunut kerta/ käynti. Näin ainakin meillä oli kun isommat oli pienempiä. Muistaa vaan aina kannustaa kun kaikki sujuu hyvin. välillä oli aikoja, että mikään ei sujunut. Ainakaan esikoispojan kanssa. Taisi olla siinä 3-vuotiaana.

Ei kannata lannistua, vaan aina huumoria mukaan ja seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin

 

["jeh"]

[QUOTE="heh";25461270]Jännä miten nämä tarinat muuttuu vastauksien myötä! Ensin oli "iiik kauheeta, hirvee kakara" ja sit kun aletaan kertomaan, että syytä käytökseen saattaisi olla äidissä eikä lapsessa, alkaa tarina kääntyä. "ei se päiväunien siirto haittaa, ei se kirkunutkaan ja häirinnyt, soittikin soittimia jne..." Eihän siellä siis lopulta tapahtunut mitään, mikä poikkeaa normaalista muskarikerrasta, ainakin jos meidän 2v muskareita muistelee.[/QUOTE]

juuri mietin samaa tätä ketjua lukiessani Aika tavalliselta kuulostaa juu.

 

[JonTriplet]

Mä olen vastavassa tilanteessa vartin jälkeen kopannu lapsen kainaloon ja on menty kotiin nukkumaan. Ihan turhaa ois ollu pilata muiden Muskari ja lapsikin vaan kärsii. Seuraavalla kerralla kaikki meni hyvin.