Kaipaisin ystävää

Sellaista ihmistä keneen voisi luottaa. Kenelle voisin kertoa ne vaikeimmatkin asiat. Ihmistä kenen kanssa voisin iloita omista ja myös hänen "saavutuksista" ilman kateutta. Ihmistä joka voisi olla kanssani oma itsensä. Ilman sitä "kateuskorttia"..

 

et sä sellasta täälät löydä.

 

mistä päin maailmaa olet ja minkä ikäinen ?

 

Ei sellaista ystävyyttä taida olla olemassakaan,ainakaan naisten keskuudessa.Valitettavasti.
Kateutta esiintyy takuulla jossain vaiheessa.: /

 

tuttu fiilis... sellainen todellinen ystävä, onkohan sellainen edes mahdollista...

 

Kyllä mulla on ystäviä joiden kanssa olemme yhdessä iloinneet toisten menestyksistä yms. eikä ole kateutta on niitä olemassa, mutta ne on niitä todellisia ystäviä :saint:

muoks. ...Tämä siis vastauksena alvinille

 

Ei sellaista ystävyyttä taida olla olemassakaan,ainakaan naisten keskuudessa.Valitettavasti.
Kateutta esiintyy takuulla jossain vaiheessa.: /

Itse en jaksa uskoa siihen. Varmasti löytyy sellaisia ystäviä kenen kanssa voidaan olla "tasavertaisia".

Uskoisin että on myös muita naisia kenellä ei kateutta esiinny. Itse en kateutta ymmärrä. Jokaisella meillä on mahdollisuus.. (uskontoon tämä ei liity, ateisti olen)

 

[QUOTE="Sini";25436382]Sellaista ihmistä keneen voisi luottaa. Kenelle voisin kertoa ne vaikeimmatkin asiat. Ihmistä kenen kanssa voisin iloita omista ja myös hänen "saavutuksista" ilman kateutta. Ihmistä joka voisi olla kanssani oma itsensä. Ilman sitä "kateuskorttia"..[/QUOTE]
Mistä asioista sulle on oltu kateellisia? Ja miten olet huomannut sen ystävistäsi?

 

Ei sellaista ystävyyttä taida olla olemassakaan,ainakaan naisten keskuudessa.Valitettavasti.
Kateutta esiintyy takuulla jossain vaiheessa.: /

Mulla on monta sellaista ystävää, jotka eivät ainakaan ole ilmaisseet kadehtivansa minua mitenkään. En itsekään yleensä kadehdi toisia. Mulla on 4 tosi läheistä ja luotettavaa ystävää.

 

Sitten on pakko ottaa ystäväksi mies. Ja mies onkin ystävänä muuten hyvä, mutta seksiä se haluaa ja vonkaa. Toki siihen ei tarvitse suostua.

 

Mulla on parhaana ystävänä mies,muuten aviomies.Tiedän ettei hän ole kateellinen mulle mistään ja iloitsee aina mun puolesta,kun on iloittavaa..Ehkäpä se on tämä oma luonne sellainen,että epäilee aina kaikkien tarkoitusperiä,kun on niin monta kertaa tullut sitä peetä niskaan..Ja se kuulkaa satuttaa,kun luotat ja toinen sen luottamuksen pettää..:'(

 

Ei sellaista ystävyyttä taida olla olemassakaan,ainakaan naisten keskuudessa.Valitettavasti.
Kateutta esiintyy takuulla jossain vaiheessa.: /

Täh? En ole koskaan ollut kateellinen ystävälle!

 

Mistä asioista sulle on oltu kateellisia? Ja miten olet huomannut sen ystävistäsi?

Nyt vasta vanhemmiten olen tajunnut sen kateellisuuden. Ehkä se kaikki lähtee sieltä nuoruudesta, en tiedä.

Mutta ensisijaisesti mulle ollaan kateellisia siitä että mun lapset pärjäävät suht ok elämässään. Näiden "ystävien" lapsilla on enemmän ja vähemmän ongelmia. Ja olen kuullu olevani se "täydellinen äiti". Miksi? Koskaan en ole arvostellut, enkä muutenkaan aliarvioinut tms. Päinvastoin olen yrittänyt olla tukena..

Nuorempana mulle varmaan oltiiin kateellisia ulkonäöstä (enää ei sentään sitä ongelmaa ole). Mule ollaan kateellisia siitä että mulla on ihana mies, pitkä pitkä avioliitto, ne ihanat, menestyvät lapset ja koti ja ja ja..

 

Kuulostat vähän liian ylpeältä, sekä siltä, että katsot hieman alaspäin "ystäviäsi", joiden asiat huonommin kuin sulla. Tai ehkä olet vain kuvittelet kaikkien olevan kateellisia erinomaisen upeista lapsistasi ym., koska eihän kukaan VOI olla kadehtimatta noin TÄYDELLISTÄ ihmistä.

 

Kuulostat vähän liian ylpeältä, sekä siltä, että katsot hieman alaspäin "ystäviäsi", joiden asiat huonommin kuin sulla. Tai ehkä olet vain kuvittelet kaikkien olevan kateellisia erinomaisen upeista lapsistasi ym., koska eihän kukaan VOI olla kadehtimatta noin TÄYDELLISTÄ ihmistä.

Tällainen mullekin tuli mieleen,anteeksi nyt vain..:ashamed:

 

Kuulostat vähän liian ylpeältä, sekä siltä, että katsot hieman alaspäin "ystäviäsi", joiden asiat huonommin kuin sulla. Tai ehkä olet vain kuvittelet kaikkien olevan kateellisia erinomaisen upeista lapsistasi ym., koska eihän kukaan VOI olla kadehtimatta noin TÄYDELLISTÄ ihmistä.

Tätä juuri tarkoitan. Mitä teen väärin? En todellakaan katso alaspäin ystäviäni. Heillä kaikilla on jokin "piirre" vai miten sen sanoisin, minkä mielelläni omaisin itse. Arvostan heitä, he ovat minulle todella tärkeitä, läheisiä ihmisiä.

Miten minä muka olen täydellinen?

 

Oletko kenties saanut puhutuksi asiasta suoraan ystäviesi kanssa?Miten heitä arvostat,jne?

 

Oletko kenties saanut puhutuksi asiasta suoraan ystäviesi kanssa?Miten heitä arvostat,jne?

Olemme puhuneet useinkin asiasta. Ja aina se menee siihen, että minä olen niin hyvä äiti, minulla on kaikki niin hyvin.. plaa plaa plaa..

Minä kun en ole yhtään sen parempi äiti kun kukaan muukaan. Mulla ehkä sattuu olemaa vähän helpommat lapset tai jotain..

Ja olen monet kerrat sanonut miten arvostan ja mitä hyviä puolia heissä on ja myös sanonut mitä hyviä puolia heidän lapsissaan on ja miten kaikki ei voi olla taitavia samoissa asioissa.

(kuten huomaat puran nyt tätä asiaa kahden ystäväni, niiden kaikken läheisimpien osalta)

 

Ai he suoraan sanovat, että ovat kateellisia? Vaivaako se heitä jatkuvasti? Ehkä he ovat sitten vaan katkeria ja kateellisia.
Itselläni on eräs ystävä, jolla on asiat erittäin hyvin. Kuulostat hyvin paljon hänen kaltaiseltaan. Itselläni taas elämä ongelmallisempaa. Silti en ole lainkaan kateellinen hänelle, vaan aidosti iloinen että hänellä on asiat hyvin. Silti saatan joskus "valitella" hänelle, että olisipa meilläkin noin, kuin teillä. Vaikka en haluaisi samanlaista elämää viettää kuitenkaan.

 

[QUOTE="Sini";25436694]Olemme puhuneet useinkin asiasta. Ja aina se menee siihen, että minä olen niin hyvä äiti, minulla on kaikki niin hyvin.. plaa plaa plaa..

Minä kun en ole yhtään sen parempi äiti kun kukaan muukaan. Mulla ehkä sattuu olemaa vähän helpommat lapset tai jotain..

Ja olen monet kerrat sanonut miten arvostan ja mitä hyviä puolia heissä on ja myös sanonut mitä hyviä puolia heidän lapsissaan on ja miten kaikki ei voi olla taitavia samoissa asioissa.

(kuten huomaat puran nyt tätä asiaa kahden ystäväni, niiden kaikken läheisimpien osalta)[/QUOTE]

Aloituksessa sain sen kuvan, ettei sinulla ole ystäviä.
Sen jälkeen sain kuvan, että on "ystäviä", ketkä kadehtivat jatkuvasti.
Nyt sain kuvan, että he ovatkin ihania, heissä on hyvää...
Mutta mikä sitten mättää? Miksei he riitä, miksei suhteet toimi?

Otatko tuon; "olet hyvä äiti" jne. jotenkin negatiivisesti itseesi?
Ehkä he tarkoittavat sitä eli kehuvat ja kannustavat? Mielestäni se ei kuulosta kateudelta, missään mielessä.

 

En kehuu itseä, mutta mulle saa luotta, enkä ole kateellinen ihminen, kun yritän itsekin saada kaiken mitä haluan siks en kateutta ymmärrä

 

[QUOTE="Sini";25436382]Sellaista ihmistä keneen voisi luottaa. Kenelle voisin kertoa ne vaikeimmatkin asiat. Ihmistä kenen kanssa voisin iloita omista ja myös hänen "saavutuksista" ilman kateutta. Ihmistä joka voisi olla kanssani oma itsensä. Ilman sitä "kateuskorttia"..[/QUOTE]

Missäpäin asut ap?

 

Ai he suoraan sanovat, että ovat kateellisia? Vaivaako se heitä jatkuvasti? Ehkä he ovat sitten vaan katkeria ja kateellisia.
Itselläni on eräs ystävä, jolla on asiat erittäin hyvin. Kuulostat hyvin paljon hänen kaltaiseltaan. Itselläni taas elämä ongelmallisempaa. Silti en ole lainkaan kateellinen hänelle, vaan aidosti iloinen että hänellä on asiat hyvin. Silti saatan joskus "valitella" hänelle, että olisipa meilläkin noin, kuin teillä. Vaikka en haluaisi samanlaista elämää viettää kuitenkaan.

No eivät varsinaisesti suoraan sano että ovat kateellisia. Sitä eivät varmaankaan edes ole. Vaan se, että kokevat (näin ovat sanoneet) että ovat jotenkin huonompia kuin minä/meidän perhe.

Ja me ei todellakaan olla mikään "kiiltokuvaperhe"! Kaukana siitä.

Minkälainen on ongelmallinen elämä? Mistä tulee ongelma? Onko se ihmisen asenteesta kiinni vai onko se jotenkin muuten määriteltävissä?

 

Eli vaivana ei olekaan kateus, vaan heidän alemmuudentunne. Noh, sitten tarvitset ihmistä, kellä on vahva ja hyvä itsetunto. Ellet sitten "vain" koe, että ovat alapuolellasi, mutta tuskinpa leijailet?

Kateus on tunne, siinä missä muutkin. Huono itsetunto on vähän eri asia, alemmuuden- ja ylemmyydentuntoineen.

 

[QUOTE="baba";25436742]Aloituksessa sain sen kuvan, ettei sinulla ole ystäviä.
Sen jälkeen sain kuvan, että on "ystäviä", ketkä kadehtivat jatkuvasti.
Nyt sain kuvan, että he ovatkin ihania, heissä on hyvää...
Mutta mikä sitten mättää? Miksei he riitä, miksei suhteet toimi?

Otatko tuon; "olet hyvä äiti" jne. jotenkin negatiivisesti itseesi?
Ehkä he tarkoittavat sitä eli kehuvat ja kannustavat? Mielestäni se ei kuulosta kateudelta, missään mielessä.[/QUOTE]

Minä siis kaipaan ihmistä keneen voi luottaa. Sellaista ihmistä, joka voi olla seurassani se oma itsensä ja kenen seurassa minä voin olla oma itseni.

Ystäviä minulla on. Pari läheistäkin. Ja juuri he ovat saaneet luottamukseni karisemaan..

Myös sellaisia, ei niin läheisiä ystäviä minulla on, mutta kaipaisin todellakin sellaista läheistä ystävää.