A
Avuton
Vieras
Olen "tapaillut" erästä miestä tässä jonkin aikaa, ollut aina noin viikon kerrallaan yökylässä hänen luonaan (asumme siis eri paikkakunnilla) ja pidän hänestä todella paljon, sekä hän minusta. Kun olen visiitillä hänen luonaan, teemme ruokaa, käymme elokuvissa, syömässä, kahvilla, pubeissa ja pitkillä kävelyillä käsi kädessä, sekä juttelemme aamuun asti kaikesta mitä mieleen tupsahtaa, mikä mielestäni määritellään parisuhteeksi.
Otin kuitenkin puheeksi seurustelun, mutta hän tyrmäsi ajatuksenkin siitä pitkään aikaan, sillä erosi alle puoli vuotta sitten parin vuoden suhteesta.
Haluan ymmärtää (ja osittain ymmärränkin) häntä, mutta pidämme toisistamme niin paljon että on turhauttavaa olla varsinaisesti sinkku. En tiedä mikä minua vaivaa, kun en ole tyytyväinen tilanteeseen. Yleensä itse olen se sitoutumiskammoinen, mutta nyt kammoksun yksinoloa.
Ajattelen pääni puhki, että onko hänellä joku toinen nainen tai harrastaako yhden yön juttuja, kun olen itse satojen kilometrien päässä. Itse en halua enää ketään muuta sänkyyni kuin hänet.
Seksi on uskomattoman hyvää ja se paranee kerta kerralta. Olemme toistemme seurassa omia itsejämme, eikä kummallakaan ole syytä esittää mitään, mitä ei ole.
Ongelma on siis se, että olen onnellinen hänen kanssaan, mutta lähdettyäni (ja joskus hänen seurassaan) mietin vain: "Entä jos hän ei ole valmis seurustelemaan pitkään aikaan?" Onko kenelläkään antaa vinkkejä tilanteeseeni?
Kiitos jo etukäteen kaikille!
Otin kuitenkin puheeksi seurustelun, mutta hän tyrmäsi ajatuksenkin siitä pitkään aikaan, sillä erosi alle puoli vuotta sitten parin vuoden suhteesta.
Haluan ymmärtää (ja osittain ymmärränkin) häntä, mutta pidämme toisistamme niin paljon että on turhauttavaa olla varsinaisesti sinkku. En tiedä mikä minua vaivaa, kun en ole tyytyväinen tilanteeseen. Yleensä itse olen se sitoutumiskammoinen, mutta nyt kammoksun yksinoloa.
Ajattelen pääni puhki, että onko hänellä joku toinen nainen tai harrastaako yhden yön juttuja, kun olen itse satojen kilometrien päässä. Itse en halua enää ketään muuta sänkyyni kuin hänet.
Seksi on uskomattoman hyvää ja se paranee kerta kerralta. Olemme toistemme seurassa omia itsejämme, eikä kummallakaan ole syytä esittää mitään, mitä ei ole.
Ongelma on siis se, että olen onnellinen hänen kanssaan, mutta lähdettyäni (ja joskus hänen seurassaan) mietin vain: "Entä jos hän ei ole valmis seurustelemaan pitkään aikaan?" Onko kenelläkään antaa vinkkejä tilanteeseeni?
Kiitos jo etukäteen kaikille!