Pari vuotta sitten tapailin erästä miestä pitkän aikaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Oli vaan kenties liian nuori sitoutumaan. Ei siitä sitten mitään tullut ja laitoin välit poikki. Soitteli kyllä perään vielä jonkun aikaa.

Nyt sitten sattumalta tapasin, oli miehistynyt. Mutta myös suhteessa, ensimmäistä kertaa.

Ajattelin jotenkin tyhmästi, että hän kuuluu nyt minulle. No kyllä minä sitten hänet sainkin ja ollaan nyt yhdessä oltu jonkun aikaa.

Tämä hänen ex ei vaan oikein ole sulattanut asiaa. Ärsyttävintä on, että vinkuu miesystävälleni, että miten vaihtoi hänet yh-akkaan.

On kyllä joissain asioissa ihan oikeassakin, koska enhän minä muuten miestä olisi halunnut, mutta kun olikin pystynyt suhteeseen, vihdoin!

En kyllä enää edes rakasta miestä, niinkuin aikoinaan. Tiedän, että saatoin käyttäytyä virheellisesti. Minkäs teet?

Uskokaa tai älkää ei olla mitään roskasakkia yleisen mielipiteen mukaan. Ehkä vaan vaikuttaa tämä tekstini. Sen mukaan voidaan ollakin.
 
[QUOTE="hmm";25418262]hyvä havainto.
miksi ärsyttää jos eksä sanoo totuuden?[/QUOTE]

Lähinnä ärsyttää hänen mielipide, että yh-äiti on huonompi kuin lapseton nainen.

Kun nyt mies valitsi minut, olen varmastikin hänen mielestään "parempi" kuin exä. Tai jos en parempi, niin ehkä hänellä nyt vaan sattuu olemaan enemmän tunteita minua kohtaan.

En vaan tykkää tuollaisista ruikuttajista, lisäksi hän vielä tyrkyttää itseään miesystävälleni.

Ja kannan huonoa omatuntoa siitä mitä tein. Vääristä syistä!
 
[QUOTE="Minä";25418243]No mitä sitten tunnet miestä kohtaan, kun sanot, ettet rakasta niinkuin ennen?[/QUOTE]

Tunsin ainakin mustasukkaisuutta kun oli mukamas onnellisessa suhteessa toisen kanssa.

Jotenkin vaan rasittaa tämä tilanne kokonaisuudessaan. Ex-naikkonen ei jätä rauhaan, koska luulee saavansa miehen takaisin.
 

Yhteistyössä