[QUOTE="vieras";25389346]Näistä tällaisista tulee kyllä niin pahalle tuulelle.
Siis, olisiko sun elämä ilman miestä vaikeampaa, helpompaa vai samanlaista?
Jos vaikeampaa, niin sitten siinä on yksi syy pysyä sen kanssa yhdessä.
Kirjoitit rakastavasi miestäsi. Eli tunteita on. Mutta onko miehellä?
Vaikuttaa näin luetun perusteella siltä että miestä ei joko kiinnosta perhe-elämä, hän on masentunut, hän on tottunut siihen, että nainen hoitaa KAIKEN ja mies voi tehdä mitä lystää.
Noista vaihtoehdoista jos masennus osuu oikeaan niin sitten on ehkä jotain tehtävissä, eli mies hakee apua ja saa sitä kautta itsensä kuosiin. Mutta jos on muusta kyse niin taitaa usein olla lähes mahdoton tehtävä yrittää muuttaa ihmistä joka ei ajattele asioista samalla tavalla kanssasi.[/QUOTE]
Ehdottomasti vaikeampaa elämä olisi ilman miestä. Jos lasten vuoksi ja taloudellisesti. Meillä on molemmilla pienituloinen työ, tosin tällä hetkellä olen itse työtön masennuksen ja vaikean perhetilanteen (lähinnä lasten hoidollisuuden ja elämäntilanteiden/ylikuormittamisen vuoksi) Yritämme puhaltaa yhteen hiileen vaikeuksista huolimatta. Olen käynyt ammatinvalintapsykologin kanssa juttelemassa ja hänkin oli sitä mieltä että minulle olisi hyväksi nyt joku muu kuin hoitotyö. Aika näyttää, suunnitelmia tehtävä.
Epäilen miehellä masennusta. Tosin hän ei ole sitä myöntänyt, ei ehkä tunnista sitä. Terveydenhuoltoon häntä ei saa juttelemaan "pään alueen ongelmista". Mieluummin sitten tekee töitä/nukkuu/juo kavereiden kanssa. Mutta hyvä isä hän on, sitä en kiellä. Jotenkin vaan entistä väsyneemmäksi mennyt.
Kyllä hän nyt jäi kotin kuitenkin kun perustelin asian hänelle. Jospa me pelataan jotain pöytäpeliä yhdessä illalla koko perhe.