Miehen ylennys vai hoitovapaa?

["vieras"]

[QUOTE="abc";25379398]Onpas tilanne. Mutta ainakin se on hyvä, että pystytte miehen kanssa keskustelemaan ja hän ei ole heti ensimmäisenä ottamassa ylennystä vastaan ja hylkäämässä hoitovapaata. Itse varmaan antaisin kuitenkin miehelle mahdollisuuden ylennykseen. Tosin ei se alais-esimies asetelma kuullosta kivalle, mutta jos suhde on kunnossa niin kyllä se sen kestää. Ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ehkä toinen vaihtaa työpaikkaakin...[/QUOTE]

Itselleni tai miehelleni ei ole ongelma työskennellä yhdessä tai esimies/alaisasemassa. Muulle työryhmälle voi olla ikävä tilanne jos jos pomon vaimo on kollega, miten esim. palkankorotukset ja projektit neuvotellaan.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";25379823]Itselleni tai miehelleni ei ole ongelma työskennellä yhdessä tai esimies/alaisasemassa. Muulle työryhmälle voi olla ikävä tilanne jos jos pomon vaimo on kollega, miten esim. palkankorotukset ja projektit neuvotellaan.[/QUOTE]

Mies oli kysynyt henkilöstöpäälliköltä, että mikä olisi minun asemani töihin palattuani. Kuulemma eivät näe ongelmana, että hän olisi esimieheni.

Varmaan tosiaan minä joutuisin vähän "huonommalle" kohtelulle projektien jaossa kuin muut, mutta eipä se tietenkään henkilöstöpäällikön ongelma olisi. Palkkaneuvottelut eivät mieheni työnkuvaan kuuluisi.

 

["Vieras"]

Vaikeaa olis mutten kyllä jäisi kotiin.

 

["Aapee"]

[QUOTE="Vieras";25380494]Vaikeaa olis mutten kyllä jäisi kotiin.[/QUOTE]

Eli ehdotat, että pyytäisin miestä unohtamaan ylennyksen ja jäämään hoitovapaalle...?

 

[näkökulma]

Onko miehelle tarjottu uusi työ nykyistä parempi? Se keskiportaan pomon paikka voi olla v-mäinen eikä palkka välttämättä ole sen parempi. Mun yksi työkaveri kertoi, että hänelle tarjottiin ylennystä pomoksi. Kun ehdoista alettiin puhua, niin kävi ilmi, että uusi palkka olisi ollut sen hetkistä palkkaa pienempi! Hän sai neuvoteltua palkan paremmaksi ja otti uuden työn vastaan. Mutta ei olisi kannattanut. Uudessa työssä vastuu oli melkoinen ja vapaa-aikanakin on sidottu työhön. Uudessa työssä on tietty parempi status, mutta se ei kauheasti lämmitä.

 

[näkökulma]

[QUOTE="Aapee";25380166]Palkkaneuvottelut eivät mieheni työnkuvaan kuuluisi.[/QUOTE]
Tutun kuuloista, kun ajattelen työkaverin hommia. Kaikki varsinaiset päätökset tehtiin ylempänä. Esimerkiksi henkilöstökysymyksissä ja rekrytointiasioissa hänellä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa eikä hänen mielipiteitään edes kysytty. Kuitenkin työkaveri joutui kantamaan vastuun ylemmällä tehdyistä päätöksistä ja asioiden sujumisesta.

 

["Aapee"]

Onko miehelle tarjottu uusi työ nykyistä parempi? Se keskiportaan pomon paikka voi olla v-mäinen eikä palkka välttämättä ole sen parempi. Mun yksi työkaveri kertoi, että hänelle tarjottiin ylennystä pomoksi. Kun ehdoista alettiin puhua, niin kävi ilmi, että uusi palkka olisi ollut sen hetkistä palkkaa pienempi! Hän sai neuvoteltua palkan paremmaksi ja otti uuden työn vastaan. Mutta ei olisi kannattanut. Uudessa työssä vastuu oli melkoinen ja vapaa-aikanakin on sidottu työhön. Uudessa työssä on tietty parempi status, mutta se ei kauheasti lämmitä.

Veemäistä hommaahan keskiportaan johtajan homma aina on. Vastuuta tulisi ilman muuta lisää, totta kai. Bruttopalkka nousisi, mutta alle tonnin kuussa, ja veroprogressio totta kai leikkaisi siitä ison osan.

Näen kuitenkin, että miestä viehättää ajatus että hän voisi omalta osaltaan parantaa niitä asioita, joihin edellinen pomo ei jaksanut tai halunnut tarttua, yhdenlainen maailmanparantaja hän(kin) kun on. Toinen juttu on, että rapiseeko kaikkinainen maailmojen syleily miehestä uuden työn myötä, keskiportaan homma kun on mitä on. Sitä en haluaisi tapahtuvan.

 

["Aapee"]

Tutun kuuloista, kun ajattelen työkaverin hommia. Kaikki varsinaiset päätökset tehtiin ylempänä. Esimerkiksi henkilöstökysymyksissä ja rekrytointiasioissa hänellä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa eikä hänen mielipiteitään edes kysytty. Kuitenkin työkaveri joutui kantamaan vastuun ylemmällä tehdyistä päätöksistä ja asioiden sujumisesta.

Eiköhän kaikissa vähän isommissa firmoissa ole nykyään henkilöstöpäällikkö, ja rekrytointiin liittyviä asioita on monessa paikassa ulkoistettukin kaiken maailman psykologiyrityksille. Keskiportaan johtajan epäkiitollisena tehtävänä on huolehtia siitä, että päivittäinen työnteko sujuu käytettävissä olevilla resursseilla.

Toisaalta keskiportaan pomo on se, jonka mukana koko tiimi voi joko hyvin tai pahoin. Se on minun mielestäni vastuuta jos jokin.

 

[---]

Ap, jos sinua pyydettäisiin siihen miehellesi nyt tarjottuun hommaan, niin ottaisitko sen vastaan, vai jäisitkö hoitovapaalle...?

Jos kerran vastaavia hommia on paikkakunnalla vähän, niin olisi sulaa hulluutta olla ottamatta ylennystä vastaan. Eli ole sinä nyt kotona hieman pidempään, mutta älä hidasta miehesi urakehitystä. Nimittäin se on nyt todellista, eikä vain haaveilua, että ehkä joskus mahdollisesti. Eli tässä kohtaa miehesi ura on mielestäni tärkeämpi kuin sinun työsi, koska sinulla ei ole ylennyksestä kyse, vaan ammattitaidon ylläpitämisestä.

 

[näkökulma]

[QUOTE="Aapee";25380717]Veemäistä hommaahan keskiportaan johtajan homma aina on. Vastuuta tulisi ilman muuta lisää, totta kai. Bruttopalkka nousisi, mutta alle tonnin kuussa, ja veroprogressio totta kai leikkaisi siitä ison osan.

Näen kuitenkin, että miestä viehättää ajatus että hän voisi omalta osaltaan parantaa niitä asioita, joihin edellinen pomo ei jaksanut tai halunnut tarttua, yhdenlainen maailmanparantaja hän(kin) kun on. Toinen juttu on, että rapiseeko kaikkinainen maailmojen syleily miehestä uuden työn myötä, keskiportaan homma kun on mitä on. Sitä en haluaisi tapahtuvan.[/QUOTE]
Juu, edellisellä pomollakin on voinut olla syynsä siihen "miksi ei ole jaksanut tai halunnut tarttua" asioiden parantamiseen. Tärkeää on, että miehesi tiedostaa sen, että asioilla on puolensa ja että asioiden korjaaminen ei ole pelkästään pomosta kiinni, vaan ohjeistukset menettelytavoista tulevat usein ylempää. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että pystyy hyväksymään vähemmän täydellisetkin ratkaisut ja säilyttämään positiivisuutensa niissäkin tilanteissa, joissa "ei ole mitään järkeä" .

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";25380769]Eiköhän kaikissa vähän isommissa firmoissa ole nykyään henkilöstöpäällikkö, ja rekrytointiin liittyviä asioita on monessa paikassa ulkoistettukin kaiken maailman psykologiyrityksille. Keskiportaan johtajan epäkiitollisena tehtävänä on huolehtia siitä, että päivittäinen työnteko sujuu käytettävissä olevilla resursseilla.

Toisaalta keskiportaan pomo on se, jonka mukana koko tiimi voi joko hyvin tai pahoin. Se on minun mielestäni vastuuta jos jokin.[/QUOTE]

Mies työskentelee kansainvälisessä suuryhtiössä ja kyllä hän saa valita itse alaisensa. Toki paikan auki laittamiseen täytyy olla lupa ylemmältä johdolta, lisäksi hakijat testataan psyk. testeillä, mutta sehän on vain hyvä.

 

[nathalie]

Laittaisin lapsen hoitoon, miehelle ylennys, ja itse menisin töihin suunnitellusti. Samalla uuden raskauden yritystä, niin saa senkin asian pois päiväjärjestyksestä.

 

["Aapee"]

Ap, jos sinua pyydettäisiin siihen miehellesi nyt tarjottuun hommaan, niin ottaisitko sen vastaan, vai jäisitkö hoitovapaalle...?

Jos kerran vastaavia hommia on paikkakunnalla vähän, niin olisi sulaa hulluutta olla ottamatta ylennystä vastaan. Eli ole sinä nyt kotona hieman pidempään, mutta älä hidasta miehesi urakehitystä. Nimittäin se on nyt todellista, eikä vain haaveilua, että ehkä joskus mahdollisesti. Eli tässä kohtaa miehesi ura on mielestäni tärkeämpi kuin sinun työsi, koska sinulla ei ole ylennyksestä kyse, vaan ammattitaidon ylläpitämisestä.

Tuossa on kyllä järkeä. Vähän mietin, että voisinkohan täydentää tutkintoani hoitovapaalla, mutta vaikeaa se varmasti olisi, kun sukulaisetkin asuvat kaukana.

 

[näkökulma]

[QUOTE="Aapee";25380769]Eiköhän kaikissa vähän isommissa firmoissa ole nykyään henkilöstöpäällikkö, ja rekrytointiin liittyviä asioita on monessa paikassa ulkoistettukin kaiken maailman psykologiyrityksille. Keskiportaan johtajan epäkiitollisena tehtävänä on huolehtia siitä, että päivittäinen työnteko sujuu käytettävissä olevilla resursseilla.

Toisaalta keskiportaan pomo on se, jonka mukana koko tiimi voi joko hyvin tai pahoin. Se on minun mielestäni vastuuta jos jokin.[/QUOTE]
Kyllä keskiportaan pomollakin tulisi olla sananvaltaa silloin, kun mietitään esim. kesälomia tai jo palveluksessa olevien siirtämistä tehtävistä toiseen. Menee liian hankalaksi, jos esim. lomat sovitaan ohi lähimmän esimiehen ja lomista päättää henkilö, joka ei tunne henkilöiden osaamista ja työtehtäviä. Tässä nyt oli esimerkkinä vain henkilöstöhallinto, mutta sama ongelma on mukana myös itse busineksessä. Keskiportaan pomo, joka oikeasti tietäisi miten asioita saataisiin korjattua, jätetään neuvottelujen ja keskustelujen ulkopuolelle. Ratkaisut ja päätökset tehdään muualla, mutta toimeenpano jää keskiportaalle.

Tuo on totta, että eniten pomo voi vaikuttaa henkilöstön / tiimin hyvinvointiin ja ilmapiiriin. Pomo on tavallaan eräänlainen suodatin ylemmän johdon ja henkilöstön välillä. Ei mitenkään kiitollinen tehtävä, vaan varsin yksinäinen tehtävä, jos yhteistyö ylemmän johdon kanssa ei ole sujuvaa.

 

["Aapee"]

Laittaisin lapsen hoitoon, miehelle ylennys, ja itse menisin töihin suunnitellusti. Samalla uuden raskauden yritystä, niin saa senkin asian pois päiväjärjestyksestä.

Aloin juuri miettiä, että minkähänlainen soppa siitä tulisi, jos palaisin töihin. Äitiyslomittajani on nimittäin elänyt siinä käsityksessä, että hän jatkaa mieheni hoitovapaan tuuraajana, en tiedä onko jopa mustaa valkoisella.

Tiedän, ei voi miettiä aina koko maailman tunteita. Mutta mietityttää silti.

 

["Aapee"]

Kyllä keskiportaan pomollakin tulisi olla sananvaltaa silloin, kun mietitään esim. kesälomia tai jo palveluksessa olevien siirtämistä tehtävistä toiseen. Menee liian hankalaksi, jos esim. lomat sovitaan ohi lähimmän esimiehen ja lomista päättää henkilö, joka ei tunne henkilöiden osaamista ja työtehtäviä. Tässä nyt oli esimerkkinä vain henkilöstöhallinto, mutta sama ongelma on mukana myös itse busineksessä. Keskiportaan pomo, joka oikeasti tietäisi miten asioita saataisiin korjattua, jätetään neuvottelujen ja keskustelujen ulkopuolelle. Ratkaisut ja päätökset tehdään muualla, mutta toimeenpano jää keskiportaalle.

Tuo on totta, että eniten pomo voi vaikuttaa henkilöstön / tiimin hyvinvointiin ja ilmapiiriin. Pomo on tavallaan eräänlainen suodatin ylemmän johdon ja henkilöstön välillä. Ei mitenkään kiitollinen tehtävä, vaan varsin yksinäinen tehtävä, jos yhteistyö ylemmän johdon kanssa ei ole sujuvaa.

Olen samaa mieltä, valtaa noin yleensä pitäisi siirtää lähemmäksi käytännön arkea. Tuntuu, että suuntaus vain on nykyään päinvastoin, monessa paikassa halutaan siirtää juurikin rekrytointi sinne "rekrytointiammattilaisille", vaikka sitten talon ulkopuolelle, mieluummin kuin antaa tiimin parhaiten tuntevan ihmisen päättää, millainen tyyppi tiimiin tarvitaan.

Lomalistat sentään meillä suunnittelee keskiportaan pomo, sen katsotaan kuuluvan juuri siihen operatiiviseen johtamiseen.

 

[näkökulma]

[QUOTE="Aapee";25381144]Aloin juuri miettiä, että minkähänlainen soppa siitä tulisi, jos palaisin töihin. Äitiyslomittajani on nimittäin elänyt siinä käsityksessä, että hän jatkaa mieheni hoitovapaan tuuraajana, en tiedä onko jopa mustaa valkoisella.

Tiedän, ei voi miettiä aina koko maailman tunteita. Mutta mietityttää silti.[/QUOTE]
Koska et ole ilmoittanut jääväsi hoitovapaalle, voit palata töihin eikä sinun tarvitse miettiä miehesi hoitovapaan sijaisia. Mutta ehkä haluat jatkaa vielä hoitovapaalla vaikkapa elokuuhun saakka? Jos miehesi ottaa ylennyksen vastaan, niin hänelle olisi pehmeämpi lasku uuteen työhön, kun hän voisi jättää kotiasiat ja lastenhoidon sinun huolehdittavaksi. Paluu äitiysvapaalta töihin ja puolison uusi vaativa työ voi olla alkuun rankkaa, vaikkakin yhden lapsen kanssa se on vielä aika helppoa.

 

[näkökulma]

Jos miehesi siirtyy pomoksi, niin hänen nykyinen paikkansa vapautuu. Äitiyslomansijaisesi voisi saada jopa vakituisen työn.

 

["kata"]

Hei mammelit, kertokaapa mielipiteenne!

Meillä on yksi vajaan vuoden ikäinen lapsi. Sovittu oli jo ennen vauvan syntymää, että minä hoidan vauvaa ensimmäisen vuoden ja mies toisen. No nyt miehelle on tarjottu keskiportaan pomon paikkaa - sillä ehdolla että hän jättää hoitovapaan pitämättä.

Mies ei ole vielä sanonut juuta eikä jaata - hän ajattelee että keskinäinen sopimuksemme sitoo häntä ensisijaisesti.

Olemme molemmat akateemisia, mies tehnyt akateemisia jatko-opintoja. Työskentelen itse asiantuntijatehtävissä, eikä minunkaan kannattaisi olla kauhean monta vuotta pois työelämästä. En kuitenkaan halua pistää vauvaa ihan pienenä hoitoon.

Ja jotta homma menisi vielä monimutkaisemmaksi: jos mies ottaa paikan, hän tulisi tulevaisuudessa olemaan "mutkan kautta" minunkin esimieheni, mikä tuntuu ajatuksena kiusalliselta.

Mielipiteitä suuntaan tai toiseen?

Meillä oli vähän sama tilanne, eli molemmat akateemisia ja hyvissä toimissa, mutta miehelle tarjoutui ylennysmahdollisuus. Meillä valitiin niin, että päätettiin "pilata" vain toisen ura joten minä olen nyt kotona 2,5 vuotta. Mies pitää ehkä 2kk hoitovapaata sen jälkeen muttei sen enempää. Mies sai ylennyksen ja toimeen tultu siis tosi kivasti nyt vaikka minun tulot pienet. Tiedän, että minun on uudelleen rakennettava asemaani kun palaan töihin, mutta näin halusimme valita. Lapsi on tärkeämpi. Haluan, että hän rakentaa turvallisen kiintymyssuhteen ensin minuun, äitiinsä, ja sitten vasta menee sen turvin hoitoon. Lapsi on nyt 1,5 vuotias ja täytyy yhtään liioittelematta sanoa, että erityisesti tämä viimeinen puoli vuotta on ollut selkeästi tärkeää aikaa meidän kiintymyssuhteen kehitykselle. Olen myös nauttinut siitä, että olen saanut itse olla paikalla näissä tärkeissä hetkissä kuten puheen kehityksessä. Koen, että itsellänikin on hyvä mieli viedä hoitoon lapsi vasta kun pystyn keskustelemaan hänen kanssaan siitä miten hoitopäivä on mennyt. En toki kiellä, etteikö itselläni olisi jo ikävä töihin, mutta mielestäni sillä ei ole nyt niin väliä, koska lapsen etu on nyt se tärkein.

Näin siis meillä. Lapsi vaatii uhrauksia, mutta minusta niihin on oltava valmis jos lapsen on halunnut ja saanut. Mutta mikään ei estä miettimästä sitä, että mikä on tavallaan se vähimmäisuhraus ja meillä päätettiin, että oli järkevää miehen ottaa ylennys vastaan, koska minä olin kuitenkin jo jokatapauksessa ollut vuoden kotona niin se toinen vuosi siihen lisää ei enää olisi niin olennaista.

Tsemppiä päätöksiin!

 

[duunari]

Voisiko mies ottaa ylennyksen vastaan ja olisitte molemmat osittaisella hoitovapalla 30h/vko? Pitäisitte vapaat eri päivinä ja palkkaisitte kotiin lapselle hoitajan 3 päiväksi viikossa? Näin molemmat pääsisitte sekä työelämään että seuraamaan lapsen kehitystä. Itse en näkiksi ongelmana miehen esimiesasemaa, jos ette vaan tee siitä ongelmaa.

 

["leena"]

työpaikalani oli pari jolla yhteisiä lapsia. äitiysloman jälken nainen teki 2pvä/viikko töitä ja mies 3pvä /viikko. tosin eivät olleet samalla osastolla töissä. lapset siis hoidettiin kotona.

toinen juttu mikä mua ärsyttää kun monet puhuvat "uran pilaamisesta" jos on 2,5 vuotta kotona lasten kanssa. ja paskat! se on itsestä ja työantajasta kiinni ja tietysti alasta. täytyy omata sen verran ammattiylpeyttä ja kyllä työnantaja ymmärtää että hetki menee taas päästä töihin ja muuttuneisiin juttuihin kiinni. jos menee asenteella "en osaa enää mitään" niin ei varmaan osaakaan, en puhu nyt ap:stä vaan yleisesti. meitä naisia kun vaiva se itsetunnon puute työmarkkinoilla...

 

["Aapee"]

Jos miehesi siirtyy pomoksi, niin hänen nykyinen paikkansa vapautuu. Äitiyslomansijaisesi voisi saada jopa vakituisen työn.

Sepä olisikin mitä mainiointa. Uutta väkeä ei vain taida tällä hetkellä olla lupa ottaa, ja johonkin pitää se vanha pomokin pistää. Mutta tuo ei tosiaankaan minun ongelmani ole.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että rankkaa tulee jos nyt töihin molemmat palaamme. Tuntuu aika vahvasti, että jatkan ainakin jonkin aikaa hoitovapaalla, jos mies paikan ottaa. Lapsikin on vauva vielä.

 

["Aapee"]

Voisiko mies ottaa ylennyksen vastaan ja olisitte molemmat osittaisella hoitovapalla 30h/vko?

Veikkaan ettei miehen tulevaa hommaa 30 viikkotunnissa hoideta. Ei välttämättä neljässäkymmenessäkään...