Miehen ylennys vai hoitovapaa?

[Voihan pahus]

Hei mammelit, kertokaapa mielipiteenne!

Meillä on yksi vajaan vuoden ikäinen lapsi. Sovittu oli jo ennen vauvan syntymää, että minä hoidan vauvaa ensimmäisen vuoden ja mies toisen. No nyt miehelle on tarjottu keskiportaan pomon paikkaa - sillä ehdolla että hän jättää hoitovapaan pitämättä.

Mies ei ole vielä sanonut juuta eikä jaata - hän ajattelee että keskinäinen sopimuksemme sitoo häntä ensisijaisesti.

Olemme molemmat akateemisia, mies tehnyt akateemisia jatko-opintoja. Työskentelen itse asiantuntijatehtävissä, eikä minunkaan kannattaisi olla kauhean monta vuotta pois työelämästä. En kuitenkaan halua pistää vauvaa ihan pienenä hoitoon.

Ja jotta homma menisi vielä monimutkaisemmaksi: jos mies ottaa paikan, hän tulisi tulevaisuudessa olemaan "mutkan kautta" minunkin esimieheni, mikä tuntuu ajatuksena kiusalliselta.

Mielipiteitä suuntaan tai toiseen?

 

[endie2]

hoitovapaan pitämisestä tai pitämättä jättämisestä ei työnantaja voi kyllä sanoa juuta tai jaata.

 

[Eedla]

No oisko teidän palkat niin isot että pystyisitte palkata lapselle hoitajan kotiin? Jos vaikka sinä tekisit osittaista viikkoa jolloin hoitoaikaa ei ois ihan niin paljon kuin jos teet täyttä viikkoa?

 

[Itsekin DI]

DI mieheni oli vuorotteluvapaalla 5 kk lapsen ollessa 1v8kk, lapsi meni hoitoon pph:lle n. 2 vuotiaana. Tosin tuossa vaiheessa hän jo oli keskiportaan pomon paikalla.

Meillä töissä pyritään välttämään puolisoiden esimies-alais työskentelyä, muulle työryhmälle se ei ole mukava juttu.

 

["Aapee"]

hoitovapaan pitämisestä tai pitämättä jättämisestä ei työnantaja voi kyllä sanoa juuta tai jaata.

Ei niin. Mutta jos kysymys on maaliskuun alussa alkavasta hoitovapaasta, ja työnantaja etsii uutta tiiminvetäjää maaliskuun alusta alkaen, lienee ihan luonnollista että tiiminvetäjäksi tuskin otetaan sitä joka jää hoitovapaalle.

 

[onkoonko]

itse tekisin noiden tietojen perusteella niin, että jäisin itse vielä puoleksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja mies ottaisi ylennyksen.

 

["Aapee"]

No oisko teidän palkat niin isot että pystyisitte palkata lapselle hoitajan kotiin? Jos vaikka sinä tekisit osittaista viikkoa jolloin hoitoaikaa ei ois ihan niin paljon kuin jos teet täyttä viikkoa?

Keskituloisia ollaan. Kai sen hoitajan pystyisi palkkaamaan kotiin, mutta en tiedä olisiko taloudellisesti järkevämpää olla ihan vain hoitovapaalla. Ainakin tunnetasolla parhaalta tuntuisi saada katsoa itse oman lapsen kehitystä.

Hirveän vaikeita päätöksiä, kaikkea kun ei voi saada...

 

[Eedla]

[QUOTE="Aapee";25379362]Keskituloisia ollaan. Kai sen hoitajan pystyisi palkkaamaan kotiin, mutta en tiedä olisiko taloudellisesti järkevämpää olla ihan vain hoitovapaalla. Ainakin tunnetasolla parhaalta tuntuisi saada katsoa itse oman lapsen kehitystä.

Hirveän vaikeita päätöksiä, kaikkea kun ei voi saada...[/QUOTE]

No oisko ihan mahdoton asia että jäisit kotiin vielä joksikin aikaa? Olisko sulla mahdollista tehdä töitä tai muutoin pitää ammattitaitoa yllä kotoa käsin esim etätyön muodossa?

 

["Aapee"]

DI mieheni oli vuorotteluvapaalla 5 kk lapsen ollessa 1v8kk, lapsi meni hoitoon pph:lle n. 2 vuotiaana. Tosin tuossa vaiheessa hän jo oli keskiportaan pomon paikalla.

Meillä töissä pyritään välttämään puolisoiden esimies-alais työskentelyä, muulle työryhmälle se ei ole mukava juttu.

Juu, minunkin mieheni kuulemma voisi pitää hoitovapaita myöhemmin. Mutta nyt haluavat hommaan ihmisen, joka on ainakin vuoden yhtäjaksoisesti paikalla. Edellinen pomo otti niin sanotusti rennosti, ja yksikössä on aika paljon kasautuneita asioita, jotka pitäisi pistää kuntoon.

Ja muakin arveluttaa tuo tuleva asetelma. Uskon että pysymme kyllä väleissä, emme ole mitään tappelevaa tyyppiä. Mutta en tiedä miten muu työyhteisö asian kokisi. Tähän saakka olen ollut tietyssä mielessä pomojen suosikki ja saanut paljon mukavia projekteja. Oma mies on suoraan sanonut, että varmaan joutuisi antamaan ikävimmät mulle...

 

["abc"]

Onpas tilanne. Mutta ainakin se on hyvä, että pystytte miehen kanssa keskustelemaan ja hän ei ole heti ensimmäisenä ottamassa ylennystä vastaan ja hylkäämässä hoitovapaata. Itse varmaan antaisin kuitenkin miehelle mahdollisuuden ylennykseen. Tosin ei se alais-esimies asetelma kuullosta kivalle, mutta jos suhde on kunnossa niin kyllä se sen kestää. Ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ehkä toinen vaihtaa työpaikkaakin...

 

["vieras"]

Mä jäisin itse vielä kotiin ja ettisin samalla muuta duunia.
Siinä on melkoinen eturistiriita jos oma puoliso on pomona, ovatko siellä duunissa sitä miettineet, jospa sulle onkin ihan eri duuni odottamassa kun meet
Hoitovapaalla olevan ei nimittäin tarvitse palata samaan työhön mistä lähti

 

[fanta]

[QUOTE="Aapee";25379381]
Ja muakin arveluttaa tuo tuleva asetelma. Uskon että pysymme kyllä väleissä, emme ole mitään tappelevaa tyyppiä. Mutta en tiedä miten muu työyhteisö asian kokisi. Tähän saakka olen ollut tietyssä mielessä pomojen suosikki ja saanut paljon mukavia projekteja. Oma mies on suoraan sanonut, että varmaan joutuisi antamaan ikävimmät mulle...[/QUOTE]Me olemme olleet samassa työpaikassa aina ja nyt monta vuotta siinä asetelmassa, että minä olen esimies mieheen nähden. Emme toki ole sellaisessa työssä, jossa olisi projekteja (meillä), mutta kuitenkin esimies-alainen-asemassa. Minusta sen voin hoitaa aivan neutraalistikin, ilman että se näkyy ulospäin ollenkaan, tai siis siellä työyhteisössäkään. Vaikka kun tarkemmina ajattelen, mistäs minä sen tiedän? :saint: Mutta ainakin niin, että kun joku uusi tulee taloon, ei hän välttämättä aikoihin tiedä, että me olemme pariskunta, muutenkin on samoja sukunimiä talossa, joten sekään ei heti pistä silmään. Se tunne, että joutuisit ehkä luopumaan erityisasemastasi pomojen suosikkina, sekin saattaa olla vain oma ajatuksesi, en tarkoita pahalla, mutta se ei välttämättä ole niin, muille päin. Ja jos niin olisi ja jos niin kävisi, niin sehän ei olisi huono asia? Olla kuin muutkin työntekijät, samalla viivalla.

 

["Aapee"]

No oisko ihan mahdoton asia että jäisit kotiin vielä joksikin aikaa? Olisko sulla mahdollista tehdä töitä tai muutoin pitää ammattitaitoa yllä kotoa käsin esim etätyön muodossa?

Tähän vaihtoehtoon olen varmaan itsekin päätymässä. Se on nyt kiinni enää siitä, mitä tuleva pomo on mieltä siitä että teen etätöitä samalla kun mulla on täysipäiväinen sijainen.

Hankalaa on.

 

["Aapee"]

[QUOTE="abc";25379398]Onpas tilanne. Mutta ainakin se on hyvä, että pystytte miehen kanssa keskustelemaan ja hän ei ole heti ensimmäisenä ottamassa ylennystä vastaan ja hylkäämässä hoitovapaata. [/QUOTE]

Totta kai voidaan keskustella Keskustelutaitonsa ansiosta häntä ollaan varmaan tiiminvetäjäksi pyytämässäkin.

Tämä on vain vähän kurja asetelma, kun minusta tuntuu siltä kuin olisin tässä tilanteessa se pomo, joka päättää "saako" mies purkaa meidän välisemme sopimuksen. Ei se tietenkään tosiasiassa ihan niin mene, mutta tuntuu että jos mies ei ota esimiespaikkaa vastaan, minä olen se tarinan pahis...

Luulen kyllä että mennään perinteisellä kaavalla, eli mies herrahissiin, minä kotiäidiksi ja uusi pulla uuniin

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";25379404]Mä jäisin itse vielä kotiin ja ettisin samalla muuta duunia.
Siinä on melkoinen eturistiriita jos oma puoliso on pomona, ovatko siellä duunissa sitä miettineet, jospa sulle onkin ihan eri duuni odottamassa kun meet
Hoitovapaalla olevan ei nimittäin tarvitse palata samaan työhön mistä lähti[/QUOTE]

Asiantuntijaa on vähän vaikeaa heitellä tehtävästä toiseen. Mutta onhan kaikki toki mahdollista.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Aapee";25379487]Asiantuntijaa on vähän vaikeaa heitellä tehtävästä toiseen. Mutta onhan kaikki toki mahdollista.[/QUOTE]
Mun mielestä sun kannattaa miettiä sitäkin, oliko sulla itselläsi tavoitteena edetä urallasi ko firmassa. Se nimittäin voi hankaloitua, jos miehesi on sun pomosi. Tai ainakin aiheuttaa työyhteisössä närää, jos muut katsovat, että miehesi suosii sinua ylennyksistä päätettäessä.

 

["Aapee"]

Se tunne, että joutuisit ehkä luopumaan erityisasemastasi pomojen suosikkina, sekin saattaa olla vain oma ajatuksesi, en tarkoita pahalla, mutta se ei välttämättä ole niin, muille päin. Ja jos niin olisi ja jos niin kävisi, niin sehän ei olisi huono asia? Olla kuin muutkin työntekijät, samalla viivalla.

No "suosikki" on ehkä vähän inhorealistinen ilmaisu. Sanotaan näin, että minulla on erityisosaamista, joka liittyy persoonaani ja elämänkokemukseeni, ei muodolliseen koulutukseen. Sellaista osaamista, jota ei CV:ssä oikein pysty kuvailemaan. Aiemmat pomot ovat käyttäneet sitä hyväkseen, mutta jos mieheni tekisi samoin, se voisi näyttää suosimiselta.

Sinänsä mukava kuulla, että teillä samassa tiimissä työskentely on sujunut hyvin ja vaivattomasti.

 

[fanta]

[QUOTE="Aapee";25379510]No "suosikki" on ehkä vähän inhorealistinen ilmaisu. Sanotaan näin, että minulla on erityisosaamista, joka liittyy persoonaani ja elämänkokemukseeni, ei muodolliseen koulutukseen. Sellaista osaamista, jota ei CV:ssä oikein pysty kuvailemaan. Aiemmat pomot ovat käyttäneet sitä hyväkseen, mutta jos mieheni tekisi samoin, se voisi näyttää suosimiselta.

Sinänsä mukava kuulla, että teillä samassa tiimissä työskentely on sujunut hyvin ja vaivattomasti.[/QUOTE]Luulisi, että asiaa on ylemmällä taholla (heh, mikä ilmaisu) mietitty, tuota mahdollista tulevaa asemaanne toisiinne nähden. Vai onko se business-maailmassa niin raadollisesti, että itse pitää lähteä toisaalle jo sen pelossa, että asia ei onnistu. Joku tuossa viittasi siihen, että alkaisit katsella uutta työpaikkaa. Me kun emme työskentele liikemaailmassa, asia on ehkä vähän toinen, mutta voisi meilläkin olla eturistiriitoja tai oikeammin jotain sormien läpikatsomista tms. jos olisimme toisenlaisia. Monesti kuulee sanottavan, ettei oikein pitäisi olla ystäväkään työkaverin kanssa.

 

["Aapee"]

Mun mielestä sun kannattaa miettiä sitäkin, oliko sulla itselläsi tavoitteena edetä urallasi ko firmassa. Se nimittäin voi hankaloitua, jos miehesi on sun pomosi. Tai ainakin aiheuttaa työyhteisössä närää, jos muut katsovat, että miehesi suosii sinua ylennyksistä päätettäessä.

Hyvä pointti tuoki. Meillä on niin ohut organisaatio, että ainoa mulle realistisesti saavutettavissa oleva paikka on se, jota miehelle on nyt tarjottu. En pidä itseäni johtajatyyppinä, mutta eihän sitä tiedä, ja organisaatiotkin muuttuvat.

Sinänsä tykkään tosi paljon työstäni ja firmasta. Tämän alan asiantuntijatehtäviä on vain vähän tarjolla pääkaupungin ulkopuolella, meille oli jo eräänlainen lottovoitto saada töitä samasta kaupungista.

 

[..]

Jos kerran toinen lapsi on suunnitelmissa, niin laittaisin sen alulle, itseni töihin noin puoleksi vuodeksi ja esikoisen hoitoon siksi aikaa. Saisi mies ylennyksensä. Nimittäin kokemuksesta tiedän, että vajaassakin puolessa vuodessa ehtii ns. Päivittää osaamisensa äitiyslomien välissä niin, ettei putoa kelkasta.

Sitten kun olet toisen kanssa ollut kotona pari vuotta, niin joko mies saattaa olla jo ihan eri hommissa, eli se helpottaa tuota teidän esimies alais ongelmaa. Ja jos olet raskaana jo töihin välissä mennessäsi, niin et ole uhka kenellekään, eikä tarvitse ajatella suosimisia yms.

Tuskin olisit siellä töissä sitten kovin pitkään aikonut ola joka tapauksessa, jos toinen on ajatuksissa? Ja tuskin itse olisit siinä välissä itse ylennyksiä saanut, koska työpaikoillakin ymmärretään tämä kuvio, valitettavasti.

 

["Aapee"]

Sanotaan näin, että toivomme saavamme toisen lapsen joskus. Kai se "joskus" voisi olla nytkin. Pelottaa vain oma jaksaminen, jos mies joutuu tekemään paljon ylitöitä.

 

["Aapee"]

Ehkä kipuilen tässä vähän omaakin lapsuuttani. Äiti oli säikky kotiäiti, jolla ei ollut kavereita ja josta tuli lopulta pitkäaikaistyötön. Isä ei tainnut kertaakaan vaippaa vaihtaa. Jotenkin haluaisin omille lapsille sellaisen mallin, että isä voi olla kotona siinä missä äitikin. Elämä vain näyttää nyt tyrkkivän juuri siihen toiseen suuntaan.

 

[harmoillen]

Mun mielestä sun kannattaa miettiä sitäkin, oliko sulla itselläsi tavoitteena edetä urallasi ko firmassa. Se nimittäin voi hankaloitua, jos miehesi on sun pomosi. Tai ainakin aiheuttaa työyhteisössä närää, jos muut katsovat, että miehesi suosii sinua ylennyksistä päätettäessä.

Mun mielestä kannattaa ylipäätään miettiä, että kuka perheessä on se joka uraa tekee. Että kannattaako naisen aina jäädä kotiin vuosikausiksi. Itse menin takaisin töihin lapsen ollessa 1-vuotias. Päiväkotiin lapsi meni ollessaan 1v7kk -tätä ennen meillä oli kotona hoitaja. Ja Keittiksen linjoilla olen, eli ei missään nimessä työskentelyä oman miehen alaisena -kaikkien kannalta se on todella huono vaihtoehto.

 

["Aapee"]

Nostellaan...

Maanantaina pitäisi miehen osata sanoa jotakin töissä.

 

["leena"]

[QUOTE="Aapee";25379476]Totta kai voidaan keskustella Keskustelutaitonsa ansiosta häntä ollaan varmaan tiiminvetäjäksi pyytämässäkin.

Tämä on vain vähän kurja asetelma, kun minusta tuntuu siltä kuin olisin tässä tilanteessa se pomo, joka päättää "saako" mies purkaa meidän välisemme sopimuksen. Ei se tietenkään tosiasiassa ihan niin mene, mutta tuntuu että jos mies ei ota esimiespaikkaa vastaan, minä olen se tarinan pahis...

Luulen kyllä että mennään perinteisellä kaavalla, eli mies herrahissiin, minä kotiäidiksi ja uusi pulla uuniin [/QUOTE]

tämä kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta
kunolet palaamassa töihin sitten joskus taas on voinut tilanteet muuttua työpaikalla ja uudelleen asiat mietinnässä....