Mikä koirarotu sopii perheeseen jossa kaksi pientä lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Koiralle koti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tää on kyllä ihan totta. Mekin oltiin pitkän harkinnan jälkeen päädytty ihan eri rotuun ja olin sitä mieltä että ei ainakaan tipsua, ja lähinnä ulkonäön perusteella näin jälkikäteen mietittynä. Sitten kuitenkin mutkien kautta päädyttiin käymään tipsu-kennelissä ja todettiin että se on ominaisuuksiltaan just meille sopiva. Onneksi näin koska se alunperin miellyttänyt rotu ei olisi meille luultavasti sopeutunut yhtä hyvin monestakaan syystä.
Mikä se toinen rotu oli? Minäkö utelias... :xmas:
 
Me asumme rivitalossa ja meillä on kolme lasta, 11,5v, 8,5v ja 4,5v. Sen lisäksi meillä on reilu 1-vuotias lapinkoirauros. Toisin sanoen kuopuksemme oli noin 3,5-vuotias, kun koiranpentu meille muutti asumaan. Kasvattajan kanssa kun juteltiin, niin hän kertoi, ettei yleensä edes myy pentua ensimmäiseksi koiraksi sellaiseen perheeseen, jossa on alle 3-vuotiaita lapsia.

En myy minäkään - enää... Kokemuksista viisastuneena.

Jos se pentu tuohon vaiheeseen on aivan pakko ottaa, niin älkää sitten ihmeessä ottako niin pientä, että selän käännettyä lapsi saa koiraa vahingoitettua. Kaverille palautui kasvatti, jonka lapsi oli pudottanut niin, että pennun jalka katkesi :( Eivät olisi halunneet rahaa leikkauseen laittaa... No, kaveri hoiti asian, maksoi viulut, ja jalka saatiin kuntoon. Pentu on aivan avuton lapsen riepoteltavissa, ja nämä ovat sitten niitä tilanteita, että koira alkaa lapsille murista - ja saa luonnevikaisen paperit sitten.

Edelleen sanon, ettein ikinä kasvattajana pentua myisi, jos kuulisin, että uudessa kodissa on alle puolivuotias (ihmis)vauva...
 
3,5v ja puolvuotias vauva ja meinaat ottaa KERROSTALOON koiranPENNUN, eikä teillä oo koirakokemusta nimekskään?

Harkitse nyt tosi, tosi tarkasti. Toi on HUONO ajatus. Sääliks käy sitä koiraa... :|

Meillä on 4vuotias,2vuotias ja helmikuussa tulee vauva, niin ja sitten meillä on kaksikuukautta sitten perheeseemme tullut englanninbulldoggi pentu:) asumme kerrostalossa ja tosin hyvin on menny:)ja koira lähes sisäsiisti vaikka 4kk, ei hauku ja ei ole vaativa rotu,tykkää todella paljon lapsista:)
 
Käykää jonkun kasvattajan luona kylässä, tutustumassa rotuun ja koiranpentuihin. Suoraan sanottuna ihan kova työ koiranpennussa on ensimmäisen vuoden ajan, mutta kyllä se palkitsee. Tai no, sitten on niitä, jotka kokee koiran liian työläänä ja haluavat luopua.. ja koiran kiertoon laittaminen ei ole kivaa.


Koiran laittaminen kiertoon em. syistä on ihan h.elevetin typerää - kun asiaa olisi voinut miettiä ennen sitä koiran ottamista.
 
[QUOTE="a p";25373823]Tätä olemme mekin harkinneet, mutta kuten sanoit pitäisi olla tosi tarkka sen suhteen ettei vaan koiralla ole ollut edellisessä perheessä pahoja ongelmia. Ja uskoisin että useassa tapauksessa koirasta on luovuttu juuri siksi ettei ole sopeutunut lapsiin.[/QUOTE]

Taustalla voipi tällaisessa tilanteessa olla juuri se ikävä asia, että lapset on pentua härnänneet ja kiusanneet :(
 
En myy minäkään - enää... Kokemuksista viisastuneena.

Jos se pentu tuohon vaiheeseen on aivan pakko ottaa, niin älkää sitten ihmeessä ottako niin pientä, että selän käännettyä lapsi saa koiraa vahingoitettua. Kaverille palautui kasvatti, jonka lapsi oli pudottanut niin, että pennun jalka katkesi :( Eivät olisi halunneet rahaa leikkauseen laittaa... No, kaveri hoiti asian, maksoi viulut, ja jalka saatiin kuntoon. Pentu on aivan avuton lapsen riepoteltavissa, ja nämä ovat sitten niitä tilanteita, että koira alkaa lapsille murista - ja saa luonnevikaisen paperit sitten.

Edelleen sanon, ettein ikinä kasvattajana pentua myisi, jos kuulisin, että uudessa kodissa on alle puolivuotias (ihmis)vauva...
Ihan fiksu päätös!
Mutta toisaalta moni kyllä pystyy handlaamaan tuollaisen tilanteen, mutta miksi ehdoin tahdoin hankkia koira just silloin? Voisihan sitä nyt odotella vaikka parikin vuotta, jotta pienin ehtii kasvaa isommaksi.
Meille tuli koira, kun pienempi lapsi oli vähän alle 3-vuotias, eikä meillä ole ollut mitään suurempia ongelmia. Koiramme puolustaa tyttöä esim. toisilta koirilta ihan mallikkaasti, kun ulkoillaan. :)
 
En myy minäkään - enää... Kokemuksista viisastuneena.

Jos se pentu tuohon vaiheeseen on aivan pakko ottaa, niin älkää sitten ihmeessä ottako niin pientä, että selän käännettyä lapsi saa koiraa vahingoitettua. Kaverille palautui kasvatti, jonka lapsi oli pudottanut niin, että pennun jalka katkesi :( Eivät olisi halunneet rahaa leikkauseen laittaa... No, kaveri hoiti asian, maksoi viulut, ja jalka saatiin kuntoon. Pentu on aivan avuton lapsen riepoteltavissa, ja nämä ovat sitten niitä tilanteita, että koira alkaa lapsille murista - ja saa luonnevikaisen paperit sitten.

Edelleen sanon, ettein ikinä kasvattajana pentua myisi, jos kuulisin, että uudessa kodissa on alle puolivuotias (ihmis)vauva...

Minullakin tuttavapiirissä useampi kasvattaja, eikä yksikään heistä myisi koiraa talouteen, jossa alle 3 v lapsi. Varsinkin jos kyseessä on pieni rotu, ymmärrän tämän täysin. Riittää kun kävelemään opetteleva lapsi kaatuu pennun päälle, tai juurikin retuuttaa ja tiputtaa pennun. Se voi pahimmassa tapauksessa olla sen pennun loppu se.

Suosittelisin kyllä Ap:tä odottamaan muutaman vuoden.
 
Ihan fiksu päätös!
Mutta toisaalta moni kyllä pystyy handlaamaan tuollaisen tilanteen, mutta miksi ehdoin tahdoin hankkia koira just silloin? Voisihan sitä nyt odotella vaikka parikin vuotta, jotta pienin ehtii kasvaa isommaksi.
Meille tuli koira, kun pienempi lapsi oli vähän alle 3-vuotias, eikä meillä ole ollut mitään suurempia ongelmia. Koiramme puolustaa tyttöä esim. toisilta koirilta ihan mallikkaasti, kun ulkoillaan. :)

Öööö... onko tämä nyt jotenkin tavoiteltava asia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja LauhkeaLehmä;25374297:
Öööö... onko tämä nyt jotenkin tavoiteltava asia?

Miksipä ei? Koirani on paimenkoira ja olen pitänyt ihan hyväksyttävänä asiana sitä, että jopa koira huolehtii perheenjäsenistä. Varsinkin sellaisista, jotka eivät itse kykene puolustamaan itseään.
 
Meillä on 4vuotias,2vuotias ja helmikuussa tulee vauva, niin ja sitten meillä on kaksikuukautta sitten perheeseemme tullut englanninbulldoggi pentu:) asumme kerrostalossa ja tosin hyvin on menny:)ja koira lähes sisäsiisti vaikka 4kk, ei hauku ja ei ole vaativa rotu,tykkää todella paljon lapsista:)

Niin. Meille tuli Staffi nuorimmaisen ollessa 1v ja esikoinen oli tuolloin 2,5v. Talossa on myös Cavalier ja kaksi kissaa. Me kuitenkin asumme (toistaiseksi) rivitalossa, jossa koirat voi laittaa suoraan pihalle milloin hyvänsä JA minulla on 25 vuotisen elämäni verran kokemusta koirista. AP:lle en tuohon tilanteeseen suosittelisi edes posliinikoiraa.
 
Miksipä ei? Koirani on paimenkoira ja olen pitänyt ihan hyväksyttävänä asiana sitä, että jopa koira huolehtii perheenjäsenistä. Varsinkin sellaisista, jotka eivät itse kykene puolustamaan itseään.

Minä en välttämättä pitäisi hyväkyttävänä, että koira, oli sitten kyseessä mopsi taikka sakemanni, alkaisi omatoimisesti puolustaa perheenjäseniä. Entäs jos koira joku kerta kokeekin jonkun ihmisen vaaralliseksi(tulkitsee tilanteen väärin), tai päättää puolustaa lasta itseään puolet pienemmältä koiralta? Kyllä minä mieluummin olen meidän taloudessa se joka hoitaa nämä hommat.

Mutta juu, jokainen tyylillään. :)

Mutta jotta ei täysin hukattaisi itse aihetta, niin mopsi voisi tosiaan sopia ap:lle. Kunhan vaan nuorimmainen vähän kasvaa. Mopsi on ihmisrakas, suht rauhallinen möllykkä, joka jaksaa kyllä myös lenkkeillä tunti kausia, jos vain mahdollisuus tarjotaan. Jos mopsia halajaa, niin kannattaa varmista kasvattajalta, että vanhemmilta on lonkat ja kyynärät kuvattu ja pde tutkittu :)
 
Suosittelisin minäkin odottamaan jokusen vuoden niin koko perhe nauttii enemmän koiran pennun kasvattamisesta.
Itselläni on ollut useampi koira, tällä hetkellä kaksi chihua. Tunnen useita kasvattajia ja koiraharrastajia. En usko kenenkään heistä laähtevän suosittelemaan koiraa perheeseen jossa pieniä lapsia. Mutta tietenkin aina niitäkin kasvattajia löytyy jotka vain haluavat pennut kaupaksi.

Kysyit miten muut hoitavat pentuajan jos käyvät töissä. Ei niin kannata koiraa ottaakaan. Kyllä kai suurin osa sijoittaa koiran hankinnan loma aikaan jotta voi keskittyä tärkeään pentuaikaan paremmin. Ei pentua voi vaan yhtäkkiä jättää kotiin yksin, siitä voi ongelmia koko koiran loppu iäksi.

Olen seurannut läheltä paria tapausta joissa pentu riehakkaana on näykkinyt lasta (niinkuin tyypillistä on). Ennen kuin tapa ehdittiin kitkeä pennulta pois oli lapselle ehtinyt tulla koirapelko. Toisessa tapauksessa koira oli pakko antaa pois koska lapsi (3v.) alkoi joka kerta huutamaan syötävä jos koira tuotiin samaan huoneeseen. Toisessa tapauksessa yrittävät edelleen saada tilannetta rauhoittumaan, mutta lapsi pelkää nyt myös muita koiria joita näkee eli pahalta näyttää.

Koirat ovat toki ihania vaikka paljon työtä teettävätkin. Asioista ei mielestäni silti kannata tehdä itselleen liian haasteellisia. Epäonnistumisriskiä kannattaa minimoida. Jos otatte koiran vasta myöhemmin suuremmalla todennäköisyydellä nautitte kaikki enemmän :)
 
  • Tykkää
Reactions: LauhkeaLehmä
itse en ota koiranpentua ennen kuin lapsi tajuaa sanan ei :D ei oikeen nappais koiran pissassa ja kakassa pyöriny penska.. ja ainiin ja että mielellään ois siinä iässä et osais kerätä lelut! ettei pentu järsi niitä. Kultaistanoutajaa voisin suositella...aika letkeitä ovat ja syötävän suloisia varsinkin pentuna! ja sukupuoli kannattaa miettiä aika tarkkaan!
 
Suosittelisin odottamaan, mutta jos millään ette jaksa odottaa niin mopsia en suosittelisi. Entisenä mopsin omistajana voin sanoa, että pentuna tosi haastava. Myös aikuisena todellinen jääräpää. Ihana ja hauska koira, mutta haastava ja usein tosi sairaita.

Kultainennoutaja ainakin toissavuonna vielä purutilastojen kärjessä. Varmaan koska hankitaan paljon lapsi perheisiin lasten möyhennettäväksi.
 
voih.. kaitpa se on sitten parempi odotella muutama vuosi :( harmittaa kyllä kovasti kun olen koiraa halunnut jo vuosia ennen lapsia. Silloin ei vaan opiskelut oikein antaneet myöten, rahalliseltakaan kantilta. Ehkä sitä jotenkin ajattelee että koira olisi meidän perheelle se piste iin päälle.
 
[QUOTE="äitee";25374497]Suosittelisin odottamaan, mutta jos millään ette jaksa odottaa niin mopsia en suosittelisi. Entisenä mopsin omistajana voin sanoa, että pentuna tosi haastava. Myös aikuisena todellinen jääräpää. Ihana ja hauska koira, mutta haastava ja usein tosi sairaita.

Kultainennoutaja ainakin toissavuonna vielä purutilastojen kärjessä. Varmaan koska hankitaan paljon lapsi perheisiin lasten möyhennettäväksi.[/QUOTE]

Höh, kaikki minun tuntemani mopsit ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin haastavia... Tosin jääräpäitä nuo kyllä osaavat olla :D Eikä mopsi kyllä sen sairaampi ole kuin mikään muukaa koira. Pitkäikäisiähän nuo tuppaavat olemaan. Mutta tämä vain minun kokemukseni ko. rodusta :)
 
[QUOTE="a p";25374522]voih.. kaitpa se on sitten parempi odotella muutama vuosi :( harmittaa kyllä kovasti kun olen koiraa halunnut jo vuosia ennen lapsia. Silloin ei vaan opiskelut oikein antaneet myöten, rahalliseltakaan kantilta. Ehkä sitä jotenkin ajattelee että koira olisi meidän perheelle se piste iin päälle.[/QUOTE]
No tuossa nyt ei todellakaan pari lisävuotta tee yhtään mitään. Parempi se on, että itse pystyt keskittymään täysiä koiran kouluttamiseen.
 
No tuossa nyt ei todellakaan pari lisävuotta tee yhtään mitään. Parempi se on, että itse pystyt keskittymään täysiä koiran kouluttamiseen.


Toisaalta minä myös ajattelen asiaa siltä kantilta että nyt meillä juuri olisi aikaa koiran kouluttamiseen. Lasten kanssa kaikki asiat ovat hyvin..vauva harvoin heräilee enää öisin ja esikoinenkin alkaa olla jo iso omatoiminen poika. Ja korostan vielä että enhän minä yksin koiraa olisi ottamassa. Jos vaikka miehen kesäloman aikaan pentu meille otettaisiin, ehtisi mieskin keskittyä koiran kouluttamiseen sen neljä viikkoa kun lomaa pitää, eikä asia jäisi yksin minun huollettavakseni lastenhoidon ohella :).
 
Miettikää ensin se rotu.Olkaa sitten yhteydessä lähialueen kasvattajaan (jos lähialueelta sellainen löytyy,meidänkin piti lähteä omaa koiraa hakemaan 100km päästä :D ) ja jutelkaa hänen kanssa mitä mieltä on.Kasvattaja on muutenkin se tuki ja turva pentuaikana,jolta saa vinkkejä ja neuvoja kiperiin tilanteisiin niin on hyväkin olla jo harkintavaiheessa yhteyksissä.

Tosissaan,onhan tuo ihan mahdollista saada toimimaan vaikka helppoa siitä on turha odottaa.Paras olisi jos jaksaisitte sen muutaman vuoden odottaa vielä ja hauduttaa asiaa kunnolla.
 
[QUOTE="a p";25374522]voih.. kaitpa se on sitten parempi odotella muutama vuosi :( harmittaa kyllä kovasti kun olen koiraa halunnut jo vuosia ennen lapsia. Silloin ei vaan opiskelut oikein antaneet myöten, rahalliseltakaan kantilta. Ehkä sitä jotenkin ajattelee että koira olisi meidän perheelle se piste iin päälle.[/QUOTE]

Järkevästi ajattelet :) Jos kauan olet koiraa jo halunnut, jaksat varmaan vielä pari kolme vuotta odotella? Hyvässä lykyssä koira elää 15v, joten aivan varmasti ehdit koiran kanssa touhuta sittenkin, kun lapset ovat jo isompia.

En omalta osaltani ainakaan halunnut millään lailla mieltäsi pahoittaa, mutta useita pentueita kasvattaneena ja muutaman koiran omistavana äiti-ihmisenä tiedän tasan tarkkaan miten paljon pentu vaatii aikaa. Nauti nyt pienistä lapsistasi, parin vuoden kuluttua voitte sitten yhdessä nauttia koirasta :) Käykää näyttelyissä katselemassa koiria, siellä voi hyvin jutella rotuharrastajienkin kanssa. Eläintä ottaessa kun on vain muistettava se, että eläin on sitten aivan ihmisten "armoilla", ja avuton, jops aika ja energia loppuvat kesken vauva- ja pentukoira arjen pyörityksessä.
 
Mulle ehdoton juttu oli se ettei koirasta lähde karvaa.
Ällöttää meinaan se et kalusteet yms ois olleet karvois, ja et niit tuppoja ois löytyny lasten suusta..hyi..
 

Yhteistyössä