Ikävää: päivällä ulkoillessamme sattui pulkkamäessä vanhemman ja nuorimman lapsen (7v. ja 2v.) kesken ilkeä hazardi; esikoiselta lähti lapasestaan pulkantapainen hilavitkutin (semmonen omituinen jalas- tsydeemi, kaikkea ne keksiikään!) sillä seurauksella, että laski sitten suoran päin rinnettä kiipeävää sisarustaan...ipana tömähti turvalleen jäiseen rinteeseen...nyt sitten seurailemme mielenkiinnolla etuhampaiden hyvinvointia...:|
Mukavaa: ne lukuisat pienet hetket lasten kanssa - sekä yhdessä että kahdenkesken...ne pienet ohimennen heitetyt vallattomat tilannekommentoinnit, vitsintyngät joita ei ymmärrä kuin pikkukertoja itse, syliin pyytämiset ja tulemiset, halitukset ja pusutukset...ja se, että kaikki kolme nukahtivat rauhallisina, levollisina, pieni hymynkare suupielissään <3....