Ovatko sairaalassa olevat potilaat 95%:sti rasittavia?

[QUOTE="Vieras";25323332]Tietysti se hoitajalle on mukava potilas joka on hiljaa eikä valita, tyytyy mukisematta kaikkeen eikä esitä omia mielipiteitään hoidosta. Se on kyllä nähty että tälläinen on hoitajien lempipotilas.[/QUOTE]

Komppaan tätä. Ja monella on sellainenkin mielikuva, että pelkästään valittamalla ja äänekkäästi oikeuksistaan kiinni pitämällä saa kunnon hoitoa - ja valitettavasti ihan syystäkin. Itse ainakin tiedän liian monta sellaista tapausta, joissa potilasta on joko hoidettu välinpitämättömästi tai kohdeltu ihan sikamaisesti (pahoinpideltiin sairaalassa!!), eikä kukaan ole puuttunut asiaan, ennen kuin potilas tai potilaan omaiset ovat pistäneet metakan pystyyn.

Itsekin piti kerran hoitajille kirjaimellisesti HUUTAA, että tulkaa nyt katsomaan, mikä isoisääni vaivaa, kun alkoi sairaalapedissä oksennella. Sitä ennen tarjosivat vain kaarimaljaa ja sanoivat tulevansa myöhemmin katsomaan, kun se ei varmaankaan ollut mitään vakavaa. Oksentelu johtuikin sitten sydäninfarktista.

Ja joo, itse olen ihan helppo potilas, en kauheasti tykkää omasta puolestani valittaa mistään vaan olen enemmänkin sellainen vähään tyytyvä hissukka. Ja olen kyllä huomannut, että kohtelu on sen mukaista. Sanotaanko niin, että jos pyydän vesilasia, saan sitä kyllä odottaa vielä tuomiopäivänäkin, kun ei minua ole niin tarpeen yrittää miellyttää.

 

Pahimpia (anteeksi :ashamed ovat oman kokemukseni mukaan ne, joilla se sairaalassa oleminen on hyvinkin harvinainen juttu.

Mutta ylipäätään sellainen, että joutuu jakamaan niin pienen ja intiimin tilan jonkun vieraan ihmisen kanssa (tai vaikka olisi tuttukin) on ihan kidutusta. Ihmisen pitäisi saada nukkua omassa rauhassaa :ashamed:

Miten muuten meni, pääsitkö heti nukutuspäivänä kotiin?

 

Olin syksyllä 2 viikkoa sairaalassa ja KYLLÄ yhtä ihmistä lukuunottammatta, kaikki huonekaverit oli ihan pimeitä (enkä ollu edes psykalla). Tosiaan ne lääkärien sanomiset muuttuu ja kakki oli melkein kuollut jo kertaallee, että niinkin vakavaa oli..

Itse ei voida hakea pyjamaa tai sukkia käytävällä olevasta kärrystä, vaan soitetaan hoitaja tuomaan ne. Kyse ei ole petipotskuista vaan seuraavanpäivän toimenpidettä odottavasta nuoresta ihmisestä jne jne..Seinällä lukee isolla, OMATOIMISUUS AUTTAA SINUA PARANEMAAN..

 

Kysy sermejä näkösuojaksi. Vaikka verhoja ei olisi, on sairaaloissa usein varastossa sermejä.

 

Missäs sairaalassa sä ootkaan, ollaanko samassa? Just huonetoverin äijä koettelee mun hermostorakennetta..

 

Tähän ei tarvitse vastata jos et tahdo. Mutta miksi olet sairaalassa? Anteeksi utelijaisuuteni.

Ja kovin paljon voimia sinne jaksamiseen.

 

Se on kyllä kumma, miten mitään ei tosissaan siellä sairaalassa voi itse tehdä. Tehdään tarpeet mielummin vaikka sänkyyn, kun kävellään 3 metriä vessaan. Ja sitten kuvitellaan, että esim. karppausruokavalio onnistuu tosta vaan ja kamala itku kun ei onnistu.

 

Mulle jo synnärillä olo on ollut yhtä piinaa,ja kotiutunut olen aina niin nopeasti kun on ollut mahdollista.
En yhtään tykkää sairaaloista,enkä niistä huoneista.Omaa rauhaa kaipaan,enkä ole mikään seurallinen ihminen.


Jaksamisia!!

 

siinä sängyn ympärill on verhot, jotka voi vetää ympärille, kai siitä nyt tyhminkin tajuaa, että sä haluat olla rauhassa, tai sitten pyydät yksityishuoneeseen

 

Ite olin verensiirron takia sairaalassa kuusi päivää. Huoneessa jossa oli lisäkseni kolme mummua. Valitettavasti yksi mummoista oli pahasti dementtinen ja saattoi öisinkin huudella et missä mun kissat, missä mä olen. Se oli kyl hermoja raastavaa. Lisäksi huoneessa ei ollut tiloja jakavia verhoja vaan 40cm leveä seinästä vedettävä "vaneri", joka antoi vähän yksityisyyttä jos makasi vuoteessa ja jos muut makasivat omissa vuoteissaan. Muuten koko vanerista ei ollut mitään hyötyä.

 

Onko huoneessa vehot? Jos ei oo niin pyydä sermi suojaksi. Jos verho/sermi ei auta ni vedät kiukkusesti sermin eteen tai pois ja tiuskaiset että "ei nyt".

 

siinä sängyn ympärill on verhot, jotka voi vetää ympärille, kai siitä nyt tyhminkin tajuaa, että sä haluat olla rauhassa, tai sitten pyydät yksityishuoneeseen

sä olet sitten ihan 100varma että jokikisessä suomen potilashuoneessa on sellaset verhot? tai että niihin yksityishuoneisiin pääsee ihan tosta vaan kun hoksaa pyytää?

oon jo pidempään epäillyt sun juttujen perusteella että olet läheistä sukua eräälle tunnetulle rovaniemeläiselle palstapersoonalle...

 

[QUOTE="vieras";25324209]sä olet sitten ihan 100varma että jokikisessä suomen potilashuoneessa on sellaset verhot? tai että niihin yksityishuoneisiin pääsee ihan tosta vaan kun hoksaa pyytää?

oon jo pidempään epäillyt sun juttujen perusteella että olet läheistä sukua eräälle tunnetulle rovaniemeläiselle palstapersoonalle...[/QUOTE]ai niin kun jäi taas se rautalanka vääntämättä.

 

On eriasia kun vaaditaan hoitoa ihan oikeaan vaivaan, mutta valitettavast.. jos on valelääkäreitä ja valehoitajia ni on myös VALEPOTILAITA!!! Ja nämä VAATIMALLA vaativat ns sairaat vievät huomion näiltä jotka oikeasti vain pitävät puoliaan!!
Valitettavasti se vain kuitenki menee että kun pysyy asialinjalla saa todennäköisemmin nopeammin apua ja palvelua mitä nämä ISOÄÄNISET vaatijat joiden vaatimuksilla ei ole päätä eikä häntää.

 

Valitettavasti se vain kuitenki menee että kun pysyy asialinjalla saa todennäköisemmin nopeammin apua ja palvelua mitä nämä ISOÄÄNISET vaatijat joiden vaatimuksilla ei ole päätä eikä häntää.

No minun kokemuksieni mukaan se on juuri päinvastoin. Apua ja palvelua saa sitä nopeammin mitä kovaäänisemmin sitä vaatii, ainakin täälläpäin.

 

[QUOTE="...";25324364]No minun kokemuksieni mukaan se on juuri päinvastoin. Apua ja palvelua saa sitä nopeammin mitä kovaäänisemmin sitä vaatii, ainakin täälläpäin.[/QUOTE]

meil se valitettavasti on toisinpäin.. tai ainakaan mulle on turha tulla huutamaan ja meuhkaamaan, saati karjua puhelimessa. Asiallisesti ku asiansa selvittää ni siitä saa jotain tolkkuaki!!

 

Tuntuu että aina kun joku on ollut sairaalassa, samassa huoneessa on ainakin yksi möykkääjä. Mullakin oli, sellainen joka huus jollain ihme kielellä päivällä ja yöllä. Ja piti ihme valitusta, jotain ulinaa puol tuntia putkeen aina. Yritä siinä sitten nukkua.

Enemmän mua kyllä sairaalassa haittas hoitsut joista 90% oli rasittavia.

 

Auttaiskohan vittumaisuus? Tosin, jos se ei ole luontaista niin sekään ei ole hyvä keino. : / Tsemppiä!

 

Jos susta ihmiset yleensäkin on rasittavia, niinsitten varmaan.

Musta rasittavimpia on tuppisuut.

 

Jos susta ihmiset yleensäkin on rasittavia, niinsitten varmaan.

Musta rasittavimpia on tuppisuut.

Kipeänä ihminen ei välttämättä ole sosiaalisimmillaan. Usein toipilas kaipaa lepoa ja heikko terveydentila voi vetää mielen apeaksi jne. Tälläisiakin asioita on hyvä ajatella, ennen kuin alkaa arvostella ihmisten tuppisuisuutta.

 

Yleensa olen hiljainen ja yksikseni viihtyva mutta sen kerran kun olin sairaalassa sain oikein mukavan vanhemman naisen huonetoveriksi ja taytyy myontaa etta hanen kanssaan oli hauskaa. Vaikka oltiin kipeita ja kaikkea niin sen jotenkin unohti siina tarinoita kertoillessa ja yhdessa nauraessa.. Ihme ettei silloin ahdistanut yhtaan se ettei saanut olla yksinaan, toisin kuin yleensa. Riippuu varmaan paljon ketka osuu huonetovereiksi, miten tulee heidan kanssaan juttuun ja miten paljon ylipaansa jaksaa sairaalassa ollessaan seurustella.

 

[QUOTE="Vieras";25323332]Sitä kun ei aina hoitajat tiedä kenellä on hätä oikeasti. Esim. soittokellon poistaminen "hankalalta" potilaalta on väärin. Omaiseni ei saanut nukuttua sairaalassa, masennus paheni, oli kipeä...jotkut hoitajat pitivät häntä hankalana ja ilkeilivät, mikä pahensi masennusta entisestään ja johti suuriin vaikeuksiin. Tietysti se hoitajalle on mukava potilas joka on hiljaa eikä valita, tyytyy mukisematta kaikkeen eikä esitä omia mielipiteitään hoidosta. Se on kyllä nähty että tälläinen on hoitajien lempipotilas.[/QUOTE]

Mielipiteitään saa esittää ja sitä myös toivotaan, että potilas ottaa osaa hoitoonsa ja on motivoitunut. Masentunutta potilasta tuskin kukaan ammattitaitoinen hoitaja jättää vaille huomiota (edes kiusallaan). Myös kivuliaat potilaat hoidetaan oireiden mukaisesti, ei sairaalassa tarvitse kipuja nykymaailmassa kärsiä, sitä varten on vahvat kipulääkkeet ja anestesialääkärit joita tarvittaessa voidaan konsultoida myös päivystysaikana, jotta potilaalle saadaan riittävä kipulääkitys.

Kyllä ammattitaitoinen hoitaja erottaa nämä potilaat sellaisista potilaista jotka ovat "ammattivalittajia". Jokainen potilas hoidetaan asianmukaisesti, mutta joskus myös potilaankin olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstään. Helpommin hymy irtoaa sellaiselle potilaalle jonka kanssa kemiat kohtaavat muutenkin. Potilaalla on ensi sijaisesti vastuu oman hoitonsa onnistumisesta - siihen ei auta lääkärit, ei lääkkeet, jos ei ole motivoitunut omaan hoitoonsa ja kuntoutumiseensa.

 

olin ollut yli viikon osastolla ja viimeisimpinä päivinä joku hoitajista tokaisi oikein vittumaisesti että "yleensä ne potilaat ketkä kykenevät kävelemään, viitsivät itse mennä päivähuoneeseen ruokailemaan, eivätkä odota täysihoitoa"

olisin sen kyllä mielelläni voinut tehdä, jos olisin tiennyt tällaisesta käytännöstä. ennen en ollut ollut sairaalassa enkä tiennyt ettei kaikille tuoda sinne huoneisiin ruokaa. ensimmäiset päivät olin vuodepotilaana.

 

On

Omiin kokemuksiini pohjautuen.

Pyydä huoneen vaihtoa, jos onnistuis? Vetoat mielenrauhaan.

 

Siä sairaalan huoneessa on niin tylsää et ohan se kiva et on joku kenenkaa höpöttelee niitä ja näitä, oisin valmis kertoon mikä mulla on.. Oot vaan ap et sosiaalinen tylsä tyyppi