Lapsen biologisesta "isästä"

[Omituisten otusten kerho]

Niin...kun tulin raskaaksi, mies ilmoitti saman tien että haluaa mun tekevän abortin. En halunnut aborttia. Emme ole olleet yhteyksissä noiden puheiden jälkeen. No, lapsellani on kuitenkin isä elämässään (joka siis hänelle aina ollut isän asemassa mutta ei ole biologinen siittäjäisä siis).

Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia, ja miten ja missä vaiheessa olette kertoneet lapselle asian laidan?

 

["Nana"]

Ei varmaan kannata suorilta pamauttaa, vaan pitää tieto ikäänkuin koko ajan mukana ikätason mukaisesti. Adoptoitu mieheni sanoo, että muistaa ikuisesti, kun hänelle kerrottiin, että hänet oli adoptoitu joskus 5-7 vuoden ikäisenä. Kamala shokki lapselle, kun ei ole mitään syytä olla pitämättä sitä tietoa koko ajan esillä...

 

[Ei näin]

Minun lapsuudessani yksi saman kylän poika kuuli koulussa isommilta lapsilta olevansa adoptiolapsi. Eli minäkin äänestäisin, että tieto kannattaa kertoa jo pienenä, ikätason mukaisesti.

 

[Muisto menneisyydestä]

Olin 6-7 -vuotias, kun sain kuulla, että äitini ei ollutkaan oikea äitini. Oikea äitini olikin se nainen, joka meillä joskus kävi ja lähetti paketteja. Ikinä en unohda sitä järkytyksen tunnetta. Kertoja ei ollut kumpikaan "vanhemmistani", vaan naapurin poika. En vieläkään ymmärrä, miksi naapurin pojalle oli annettu se tehtävä. Mielestäni se oli annettu hänelle, koska hän pyysi minua hiihtämään, hiihdimme jonkin matkaa, pysähdyimme, ja hän kertoi asian minulle. Sitten hiihdimme takaisin. Vasta muutaman vuoden kuluttua ymmärsin ajatella, että eihän "isäkään" ole ilmeisesti oikea isäni. Ei ollutkaan, selvitin kaikessa salassa hänen nimensä ja tapasin hänet sekä hänen perheensä, jotka olivat tienneet olemassa olostani.

 

["mä"]

Älkää kutsuko isäksi jos ette halua että lapsi luulee hänen olevan oikea isä.

 

[Dancing]

Olin 6-7 -vuotias, kun sain kuulla, että äitini ei ollutkaan oikea äitini. Oikea äitini olikin se nainen, joka meillä joskus kävi ja lähetti paketteja. Ikinä en unohda sitä järkytyksen tunnetta. Kertoja ei ollut kumpikaan "vanhemmistani", vaan naapurin poika. En vieläkään ymmärrä, miksi naapurin pojalle oli annettu se tehtävä. Mielestäni se oli annettu hänelle, koska hän pyysi minua hiihtämään, hiihdimme jonkin matkaa, pysähdyimme, ja hän kertoi asian minulle. Sitten hiihdimme takaisin. Vasta muutaman vuoden kuluttua ymmärsin ajatella, että eihän "isäkään" ole ilmeisesti oikea isäni. Ei ollutkaan, selvitin kaikessa salassa hänen nimensä ja tapasin hänet sekä hänen perheensä, jotka olivat tienneet olemassa olostani.

Hui! Pidättekö yhteyttä biologisen isän kanssa?

 

["Nana"]

[QUOTE="mä";25315350]Älkää kutsuko isäksi jos ette halua että lapsi luulee hänen olevan oikea isä.[/QUOTE]

!!! No tottakai voi kutsua isäksi! Mutta voi pitää mukana tietoa, että on olemassa monenlaisia isiä. Ap:n lapsella on sitten kaksi isää, biologinen ja perheen isä. Uskoisin, että onnistuu pitää tieto mukana koko lapsuuden lapsentajuisesti.

 

[Muisto menneisyydestä]

Hui! Pidättekö yhteyttä biologisen isän kanssa?

Pari kertaa ensimmäisen yhteydenoton jälkeen, ja hän kuolikin muutama vuosi sen jälkeen.

 

[Omituisten otusten kerho]

No totta ihmeessä kutsumme isäksi, sillä hän on ollut isä lapselle syntymästä asti! Muuta isää lapsi ei tunne eikä tiedä. Lapsen isä, siis perheeisä -myös aina halunnut että poika pitää häntä isänään eikä haluaisi edes että poikansa tietäisi biologisesta isästään...joten asia ei ole helppo. Pojalla ikää jo 6 vuotta, mietin vain miten tätä hänelle kertoa...

 

[.....]

Parempi mitä varhemmin kertoo. Voi sanoa, että on biologisia isiä joiden siemeniä käytetty vauvan teossa ja sitten niitä isiä joiden kanssa lapset kasvavat. Harmi ettet ole lapsellesi ajoissa kertonut. Mitä aiemmin kertoo, sen pienempi shokki ja lapsi tottuu asiaan kun ei ole hänelle vielä niin "tärkeä" eikä käsitä asiaa.

Kaverini ei kertonut lapselleen, mutta ala-asteella kaverit sitten kertoivat ettei isä voi olla isä, koska niin eri piirteet. Ja muutkin pistivät merkille pojan ruskeat silmät ja ruskean tukan (isä ja äiti vaaleita). Oli hirvittävä shokki ja koulunkäynti kärsi.

 

[Anatolia]

Mun mielestä pitäisi kertoa ihan pienestä asti.

Ja viimeistään nyt heti, kun lapsi on jo 6 v.

Voisin kuvitella kertovani tyyliin että kun sinä tulit äidin masuun, niin äiti ei saanutkaan vauvansiementä iskältä vaan yhdeltä toiselta mieheltä. Ja kun olit pieni vauva niin iskä tuli meidän elämään ja alkoi isäksi sinulle. Tms. Sen kummemmin selittämättä - yksityiskohdat voi kertoa myöhemmin, tai sitten lapsi tajuaa ne kasvaessaan itsekin.

 

[Omituisten otusten kerho]

Juu, mä olen kans miettinyt tuota siemenistä kertomista. Koska aikamoinen keinosiemennyshän se oli suoraan sanottuna Mutta ehkä otan asian puheeksi pojan kanssa lähiaikoina, sitä en tiedä miten otan asian puheeksi mieheni kanssa....että aion puhua pojalle...mies voi saada hepulin....

 

[Anatolia]

Juu, mä olen kans miettinyt tuota siemenistä kertomista. Koska aikamoinen keinosiemennyshän se oli suoraan sanottuna Mutta ehkä otan asian puheeksi pojan kanssa lähiaikoina, sitä en tiedä miten otan asian puheeksi mieheni kanssa....että aion puhua pojalle...mies voi saada hepulin....

Mun mielestä miehesi pitäisi olla mukana kertomassa, jos kerran on pojalle isä...

Saakoon hepulin. Kai aikuinen mies tajuaa, ettei tietoa biologisesta isästä voi eikä kannata pimittää enää pidempään.

 

["tiimarinvihko"]

Mä erosin exästäni kun olin raskaana. Meillä oli kuitenkin jo yksi lapsi ennestään, mutta exä sanoutui irti kummastakin lapsestaan. Nyt mulla on ihana avomies, jota isompi lapsi kutsuu isäksi (toki jo tietäen että on hänellä biologinen isäkin) ja pienempi nyt 2-vuotias ei muuta isää tiedäkään. Ajattelin kuitenkin koko ajan pitää tiedon "läsnä" että on bioisäkin. Ja varmaan myös esikoiseni ja mieheni lapsi pitää tiedon läsnä kaiken aikaa.

 

[hepulis]

Voi luoja.. se on sen lapsen oikeus tietää biologisesta isästään! Miehesi on ajattelematon. Harmi että asian kertominen on mennyt näin pitkälle, mutta sille lapselle pitää kertoa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

 

[---]

Ja muutkin pistivät merkille pojan ruskeat silmät ja ruskean tukan (isä ja äiti vaaleita). Oli hirvittävä shokki ja koulunkäynti kärsi.

Jahas, tuolla perusteella ei minä ja miehenikään olla lapsemme biologisia vanhempia... Toivotaan tosin ettei koulussa moista aleta hänelle puhumaan.

 

["sama"]

Munkin mielestä olis tosi tärkeää että miehes olis mukana kertomassa lapselle!! Ja heti varmistamassa että rakastaa poikaa ja on edellen yhtälailla pojan isä kuin ennenkin.

 

[Anatolia]

[QUOTE="sama";25315552]Munkin mielestä olis tosi tärkeää että miehes olis mukana kertomassa lapselle!! Ja heti varmistamassa että rakastaa poikaa ja on edellen yhtälailla pojan isä kuin ennenkin.[/QUOTE]
Samaa mieltä olen...ja että hän on ihan yhtä oikea isä siinä missä sellainenkin isä joka on antanut sen vauvansiemenen mistä lapsi sai alkunsa.

Tai jotain sen suuntaista. Mutta kuitenkin siten, ettei lapsi nyt kuvittele ettei iskä olekaan enää yhtä paljon hänen iskä.

 

[Keittiönoita]

Oletteko harkinneet, että miehesi voisi adoptoida pojan? Jos olette, niin adoptioajankohta olisi hyvä kertoa lapselle totuus. Voisi silloin kertoa, että isä ei olekaan biologinen isä, mutta koska isä rakastaa poikaa kuin omaa poikaansa, hän haluaa nyt olla myös ihan virallisestikin pojan isä.

 

[Hemutus]

Itse voin kertoa omakohtaisen kokemuksena sen, että minun äitini on siis seurustellut nuoruudessa biologisen isäni kanssa. He erosivat ennen syntymääni, eikä biologinen isä halunnut minua pitää.

Raskaana ollessaan äiti tapasi minun isäni. Isäni on se ihminen, jonka syliin nukahdin pienenä, kenen perään itkin ja joka piti minusta huolen ja minut kasvatti. Olen aina tiennyt biologisen isäni olemassa olosta ja äitini eikä isäni ole koskaan minulta pois sulkenut mahdollisuutta tutustua ja tavata biologista isääni.

Nykään kun oma identiteettini on vahvistunut ja tiedän "isyyden"-merkityksen niin arvostan ja rakastan suunnattomasti omaa isääni joka minut on kasvattanut. Biologinen isäni on vain hahmo, joka minut on "siittänyt"

Itse suosittelen että lapselle mainitaan asiasta heti, jotta hän kasvaa ja kehittyy sekä oma identiteetti muodostuu oikeaksi!

Minut virallisesti adobtoitiin kun tulin täysi-ikäiseksi, sillä biologinen isä joutui näin maksamaan minusta elatusmaksuja! Tämäkin kauhean kivaa, sillä sain sitten vanhemmiten enemmän käyttörahaa

 

[Omituisten otusten kerho]

Oletteko harkinneet, että miehesi voisi adoptoida pojan? Jos olette, niin adoptioajankohta olisi hyvä kertoa lapselle totuus. Voisi silloin kertoa, että isä ei olekaan biologinen isä, mutta koska isä rakastaa poikaa kuin omaa poikaansa, hän haluaa nyt olla myös ihan virallisestikin pojan isä.

Hän on jo virallisesti pojan isä. Silti asian kertominen on jäänyt Mutta ok, otanpa asian puheeksi ensin mieheni kanssa, ja sitten yhdessä kerromme pojalle... :/

 

["vieras"]

Oletteko harkinneet, että miehesi voisi adoptoida pojan? Jos olette, niin adoptioajankohta olisi hyvä kertoa lapselle totuus. Voisi silloin kertoa, että isä ei olekaan biologinen isä, mutta koska isä rakastaa poikaa kuin omaa poikaansa, hän haluaa nyt olla myös ihan virallisestikin pojan isä.

Ei ap ole puhunut mitään rakastamisesta. Naiselle toisten lasten rakastaminen on tavallista, miehelle ei. Ap:n mies on lapselle isäpuoli.

 

["vieras"]

Ei lapsen isäksi tai äidiksi tulla rakastamalla heitä, vaan siittämällä tai synnyttämällä.

 

[Hemutus]

[QUOTE="mä";25315350]Älkää kutsuko isäksi jos ette halua että lapsi luulee hänen olevan oikea isä.[/QUOTE]

Mikä sinun mielestä sitten on oikea isä? Nähtävästi aika kapeakatseinen näkemys tässä näin...
Jos lapsen äidiksi tai isäksi ei tulla muuta kuin synnyttämällä/siittämällä niin tässä tapauksessa kaikki maailman adoptoidut lapset ovat vailla oikeaa äitiä tai isää..

Kyllä äiti ja isä on se jotka sen rakkauden, kunnioituksen, kodin ja kasvatuksen antaa..

 

[Omituisten otusten kerho]

Hemutus: meillä vähän samansuuntainen tarina. Mutta koska menimme naimisiin jo ennen lapsen syntymää, hän syntyi avioliittoon ja se määrittää mieheni pojan oikeaksi isäksi, virallisesti. Emme koskaan ole halunneet kenenkään edes olettaa, että lapsi olisi toisen miehen! Se ei mielestämme kuulu muille...kuin mitä nyt täällä olen puhunut ja neuvoja kysellyt. Ja tietysti pojallamme on se oikeus tietää. Todennäköisesti hänellä kuitenkin herää kysymyksiä, miksi biologinen isä ei halunnut häntä...yms. Jaa-a.