No, meillä oli ihan päinvastainen tilanne. Tyttö ollut kolme päivää / vko puolipäivähoidossa, kun minä teen (ansio)töitä kotona. Sitten pikkusiskonsa sai puistopaikan samasta puistosta, jossa isompikin on käynyt aina silloin tällöin ja ehdotin tarhassa hoitopäivien vähentämistä (tyttö olisi siis siskonsa kanssa puistossa useampana päivänä) tai jopa kokonaan tarhan lopettamista. Ajattelin juurikin, että tyttö vie paikan joltain sitä kipeämmin tarvitsevalta, kun minä kuitenkin pystyin järjestämään työni niin, että lasten puistoilukin riittäisi. No, johtaja esitti vilpittömän toiveen, ettei vähennettäisi yhtän päivää, kun kuulema muutenkin on ollut vaikeuksia saada ryhmää täyteen ja kun tyttö viihtyy niin hyvin jne.
Ei sitten vähennetty, ja nyt on elämä aikamoista logistista palapeliä: Vien toisen puistoon, toisen tarhaan, teen välissä töitä, haen toisen puistosta ja pistän nukkumaan, teen töitä, kunnes haetaan yhdessä toinen tarhasta. Ja toisina päivinä siis eri kalenteri, kun molemmat puistossa (= työpäivä n. 1,5 h lyhyempi).
Mutta totta on, että isompi viihtyy hienosti tarhassa ja ne ystävät on tulleet äärettömän tärkeiksi. Nyt on kolmas tulossa, enkä kyllä tiedä, miten tämän paletin järjestän tulevaisuudessa. Olen kuitenkin sellaisessa ammatissa, joka ei tunne lomia, hoitovapaita tms, eli töitä on tehtävä silloin, kun niitä on, oli sitten raskaana, lapsia kertaa x tai mitä muut tahansa. Eli juuri nyt olen kyllä kiitollinen siitä, että päiväkoti ei silloin joskus noita hoitopäiviä halunnut vähentää.