jäi ahdistamaan koko joulu...

[iipunen]

en enää ikinä tuusaa ja ressaa joulua, kuin nyt tänä vuonna tuli tehtyä...

"Palkinnoksi", olin itkuherkkä riidanhaluinen pirttihirmu aaton ja eilisen, joka yritti pysyä nahoissaan. Pilasin koko joulun ja muut pomppi seinille mun takia, kai se kaikki stressi laukesi ja luulin liikoja... Elin jossain pilvilinnoissa aatonkin suhteen, että kaikki olis tapahtunut niin kuin elokuvissa... :headwall:

Ja tätä mä inhoan, kun on hieman sitä perfektionistin vikaa, että menee ihan pasmat sekasin jos joku ei menekään niin kuin on suunnitellut tai toivonut menevän...

Ja jäljelle vaan jäi tämä ahdistus...

Noh, jos sitten ensi jouluna olis eri asenne...

:'(

 

[Keittiönoita]

Asetit liikaa odotuksia joululle Ensi vuonna kannattaa ottaa iisimmin :hug:

 

["Kannustaja"]

Siis ihan loistavaa, kun huomasit tuon! Nythän se tarkoittaa sitä, että seuraavat joulut sun muut pyhät ja juhlat sujuvat takuulla mukavammin.

Fiksu tyttö olet, ja ennenkaikkea siksi, kun huomaat "malkan omassa silmässäsi" (vai onko se "malan" heh).

Rentoudu nyt perheen kanssa välipäivät.

 

["vieras"]

Tuttu tunne viime joululta! Hulluna väsäsin laatikoita ja muita alusta pitäen itse, vaikka en edes pidä ruoanlaitosta saati emännöinnistä. Päätinkin kaikesta stressistä ja huonosta omastatunnsta toivuttuani, että jatkossa joulut otetaan vastaan rennommalla otteella. Tänä vuonna kaikki ruoka ostettiin valmiina, siivous oli normi viikkosiivous...Ja ihanaa oli, keskityin lasten kanssa touhuamiseen ja fiilistelyyn. Jatkossa mennään saman kaavan mukaan.

 

[iipunen]

kiitos tuesta :heart:

Taisin tosiaan odottaa liikoja... Pakko oli päästä asiasta jollekin/jonnekin kertomaan. Pitäisi varmaan pyytää mieheltäkin anteeksi, kun pilasin sen joulun Hävettää vain myöntää sille/ sanoa ääneen, että odotukset oli suuret ja hieman kuin petyin. Se työmääräkin mitä tein täällä, niin en tiedä oliko tämä nyt sen arvoista... Tai joulu on totta kai tärkeä, mutta kai se olisi vähemmälläkin uurastuksella tullut...

 

[Ihamieli]

Meillä oli lapsuudessa aina vähän tuollaista, äiti ompeli/kutoi hulluna lahjoja kaikille serkuille ja kummin kaimoille, leipoi, teki laatikoita ja vaikka mitä. Sitten viimeistään aattona ennen joulusaunaa tuli itku ja loput pyhät meni hänellä nukkuessa.

Minä olen päättänyt, että teen jouluksi aina juuri sen verran kuin haluan, ja se vaihtelee vuosittain, joinain vuosina touhuan enemmän, joinain vähemmän, mutta kuitenkin niin, että kaikki asiat mitä teen, ovat mieluisia ja teen omasta tahdosta. Se toimii, ei ole kuin ihan muutamana vuotena meinannut tulla "perinteinen" joulutunnelma Ja jo se helpottaa, ettei odota liikaa, antaa kaiken mennä painollaan. Minulle joulutunnelma tulee kukista, ruuasta ja perheen kanssa oleilusta, ja sen olen saanut joka vuosi. Elokuvajoulua meillä ei ole, mutta mukava joulu kylläkin.

ps. pyydä vaan mieheltä anteeksi, siis tunnusta nuo ajatukset mitä kirjoitit. yhdessä sitten ensi vuonna huolehditte, ettet liikaa stressaa.

 

[Poop]

Minä TEEN yhtä paljon tai vähän kun mieheni. Joulun "laitto" ei ole naisen tehtävä.

 

[Ihamieli]

Minä TEEN yhtä paljon tai vähän kun mieheni. Joulun "laitto" ei ole naisen tehtävä.

Meillä taas tuo ajatustapa ei toimi, koska minä olen jouluihminen, mies ei. Eli minä teen sen mitä haluan, samoin mies, ja joulun suhteen se ei todellakaan ole sama määrä. Miehelle jouluun riittää kinkku ja pulla, minä haluan vähän enemmän

 

["..."]

Eihän sitä jouluna muuta tarvitsisi, kuin rauhaa (aikaa) ja rakkautta. Eli yhteistä aikaa niiden oikeasti rakkaiden kanssa ja omaa aikaa yksin. Eli lepoa kirjan ja suklaan merkeissä. Ehkä se se fiilistely on vielä joskus täydellistä. Ei oikein istu yhteen meikäläisen odotukset tai haaveet ja liuta lapsia lahjarumban kanssa. Joskus sitten rauhallisemmat joulut. Toivottavasti.