Milloin olet hermostunut lapsellesi pahiten?

Tukisitko? Huusitko? Mitä sanoit? Kertokaa.

 

Joskus muutamia vuosia sitten ei ollut mitään otetta tohon poikaan ja huusin sille ja sanoin tosi pahoja asioita joita en halua muistella.. Tukistanu en ole. Onneksi perheneuvola jeesasi äitiä pulassa ja tilanne saatiin kuntoon kotona ja ote pojan kasvatukseen on kunnossa. Mutta tekisin mitä vaan et voisin pyyhkiä sen ajan elämästä pois ja toivon ettei poika muista mitään mitä sille sanoin kun oli niin pieni. Ainakin nykyisin on niin ihana ja äidistäkin sanoo pitävänsä

 

Mä olen yhden ainoan kerran huutanut ihan nuppi punaisena lapselleni, ikää oli silloin 2v ja 5kk. Prisman parkkipaikalla repäs kätensä irti mun kädestä ja lähti juoksemaan sinne autojen väliin, juuri oli auto tulossa, onneksi ajoi hiljaa ja ehti jarruttaa!! Kauppakassi lensi ja juoksin perään ja toinen vaan nauraa!! No, eihän sen ikäinen sitä voinut ymmärtää, mitä olisi voinut tapahtua, mutta mulla vilisi kaikki kauhukuvat silmissä! Ainoa kohta mistä sain kiinni napattua oli hiukset, joten tuli sitten tukistettua siinä samalla...:/ Ei ole sen jälkeen muksu tehnyt samaa, onneksi. Mä näin monta kuukautta painajaisia siitä, mitä olisi tapahtunut jos en olisi saanut kiinni...

Silloin siis huusin ja kovaa, ilmeisesti mun tapa reagoida paniikissa...

 

kuopukselle tänhään.. piirsi seinään tussilla viivan.violetin leveän viiva. olohuonen seinään. valkoiseen seinään. meni jäähy nurkkaan ja reippaasti...

 

Jos tämä kysymys voitaisiin esittää äitivainajalle, hän vastaisi seuraavasti : " Kyllä se taisi olla joulun alla 1948. Perheeseen kuului kolme lasta, kesällä syntynyt tyttö ja kolme hieman vanhempaa. Tein joulusiivousta ja olin juuri ripustanut uudet verhot olohuoneeseen. Noitten verhojen saanti oli kiven alla, koska oli ankara pula-aika. Kiireiltäni en kerennyt vahtimaan keskimmäistä tytärtäni. Kun olin saanut kodin pestyksi, ruokakomeroa myöten, huomasin, että keskimmäinen tyttäremme oli saksilla leikellyt olohuoneen verhon helman aivan riekaleiksi. Suutuksissani tukistin tyttöä letistä niin, että tiesi leikelleensä verhoja.

 

Repesin muutama yö sitten kolmevuotiaalle ihan kunnolla kun sai jonku kolmen tunnin tappeluriehumiskohtauksen tosiaan ihan keskellä yötä. Viideltä aamulla uhkasin hajottaa lapsen joulukalenterin jos ei mee suu kii ja pää tyynyyn. Tosi kauheeta ja noloo. Olin vaan niin väsyny ja epätoivonen, keinot loppu.

 

Oma lapsi on vasta vajaa kuusivuotias, joten ei ole kokemusta riehuvista tai kapinoivista teineistä. En ole joutunut kuin korottamaan ääntäni, huutamaan vähän. Jos näin on käynyt, syy on yleensä enemmän siinä, että on itse ollut väsynyt. Ja aina olen pyytänyt anteeksi. Silloinkin, kun huuto on ollut aiheellista. Se nyt vaan ei ole kovin inhimillistä tai fiksua :ashamed:

 

Mä olen yhden ainoan kerran huutanut ihan nuppi punaisena lapselleni, ikää oli silloin 2v ja 5kk. Prisman parkkipaikalla repäs kätensä irti mun kädestä ja lähti juoksemaan sinne autojen väliin, juuri oli auto tulossa, onneksi ajoi hiljaa ja ehti jarruttaa!! Kauppakassi lensi ja juoksin perään ja toinen vaan nauraa!! No, eihän sen ikäinen sitä voinut ymmärtää, mitä olisi voinut tapahtua, mutta mulla vilisi kaikki kauhukuvat silmissä! Ainoa kohta mistä sain kiinni napattua oli hiukset, joten tuli sitten tukistettua siinä samalla...:/ Ei ole sen jälkeen muksu tehnyt samaa, onneksi. Mä näin monta kuukautta painajaisia siitä, mitä olisi tapahtunut jos en olisi saanut kiinni...

Silloin siis huusin ja kovaa, ilmeisesti mun tapa reagoida paniikissa...

Nolottaako sua oikeasti se että huusit tuossa tilanteessa? :O

Huomaa että olet suomalainen. Puuhh...

 

kuopukselle tänhään.. piirsi seinään tussilla viivan.violetin leveän viiva. olohuonen seinään. valkoiseen seinään. meni jäähy nurkkaan ja reippaasti...

Meil kans kerran piirretty, mut ei ollut tussi vaan sellanen puikko jolla raaputettiin seinästä maalit ja tehtiin hienot kuviot.

 

Tänään. Poika 4-vee potkaisi nukkuvaa koiraa, ja vielä toisenkin kerran. Oltiin juuri tultu saunasta, joten poika oli alasti. Laitoin lapsen terassin ovesta ulos, ja siellä se kiljui noin 15 sekunttia ennenkuin laskin takas sisään. Sanoin, että tästälähtien joka potkusta ja lyönnistä, jotka kohdistuu koiraan, joutuu taas ulos seisimaan, keli kuin keli. Kurja juttu, mutta koira on uusi asia lapselle, ja poika ainut lapsi, joten tuo huomion jakaminen tuntuu olevan aika vaikeaa :/