Laitoin kaveriin välit poikki, koska hän vei 4kk vauvansa kokopäivähoitoon. Mielipiteitä tai kysyttävää?

Vauvanhoito ei kuulemma ollutkaan hänen juttunsa, vaikka vauvakuume olikin kova. Mummolle muksu hoitoon pitkiksi päiviksi ja aina lauantaisin yökylään, vanhemmat tarvitsevat nääs laatuaikaa. Muija baarissä töissä ja sillä on kuulemma vaan NIIN kivaa.

Ei mahdu mun kaaliin. Pakko oli laittaa välit poikki, en vaan osaa olla sanomatta rumasti tuosta. 3v nyt mennyt ja vielä vaan yrittää kärkkyä kaverikseen. Rasittava tyyppi.

Mitäs te tuumaatte koko hommasta?

(Itse katson tässä samalla G.A.:ta, että keskittymiseni tähän avaukseen saattaa kyllä rakoilla...)

 

Mitäs se sulle kuuluu?
Toisaalta kuka tuollaisen murrosikäisen kaveri viitsi olla, joten kyllä toisaalta ymmärrän päätöksesi.

 

oot provo

 

opcorn:

GO vrs, ihanaa palstaviihdettä! :flower: *Ennustaa piiiitkää tappeluketjua*

 

En mäkään ymmärtäisi. Ja varmaan kaveruus saisi jäädä, kun kerran arvomaailmat on ihan erilaiset: samankaltainen arvomaailma on hiton tärkeä juttu ystävyydessä.

 

no toi.. se ei varmaan oo sun asia miten muut asiansa hoitaa..

 

Mitäs se sulle kuuluu?
Toisaalta kuka tuollaisen murrosikäisen kaveri viitsi olla, joten kyllä toisaalta ymmärrän päätöksesi.

Kuuluu se, ku oon katsos vähän tällanen maailmanparantaja.

 

[QUOTE="just";25179846]no toi.. se ei varmaan oo sun asia miten muut asiansa hoitaa..[/QUOTE]

Miks ei oo? Eikö lasten hyvinvointi oo kaikkien asia? Lahjotan mä unicefilleki, miks en yrittäs vaikuttaa lähelläki...?

 

Varmaan viilenisi mullakin välit.

 

No miten paljon tähän vaikuttaa se, että on baarissa töissä? Jos olisi vaikka presidentti, niin arvostelisitko kaverisi päätöstä ja laittaisit välit poikki? Eikö se ole hyvä juttu, jos pitää työstään?

 

Karsea äiti kyllä. "En mä haluukaan vauvaa, ota sä äiti se kun ei mua huvitakaan". Okei, kyllä mä nyt tässä kohtaa vähän tuomitsen.

 

Lukenut viime aikoina juttuja noista vanhemmista, jotka ovat päätyneet äärimmäisiin tekoihin, kun eivät ole ajoissa uskaltaneet myöntää, että eivät sovi valtavirtaan vanhemmuudessa ...
Mieluummin siis nin päin, että myöntää, että ei kestä vauvaelämää 24/7 ja hankkii lapselle hyvän hoitajan, kuin että sekoaa kotona ja päätyy tekemään jotain peruuttamatonta.

Voihan olla että homma alkaa pelittämään ja ko. ihmisestä tulee vielä hyvä taaperon, leikki-ikäisen ja koululaisen äiti, vaikka vauvailu ei onnannutkaan.
Ja ellei tule.. niin hienoa, että lapsi saa luoda vahvan tunnesiteen johonkin toiseen potentiaalisen ensisijaiseen hoitajaan.

 

Hmm.... Kaksipiippuinen juttu.

Euroopassa tuo on ihan yleinen juttu, ei monessakaan maassa tunneta 9kk vapaata ja sitten voi vielä jatkaa kotona oleilua siihen asti, että lapsi täyttää 3v.
Tämä on meille normaalia, mutta aika monelle muun maalaiselle hämmästystä aiheuttava ylellisyys.

Euroopassa tuon ikäisten lasten hoito on arkipäivää ja minusta nuo muiden maiden kansalaiset vaikuttavat ihan normaaleilta ihmisiltä siitä huolimatta.

Sellaista se on.

Itse olin lapsen kanssa kotona kunnes hän täytti 2v, mutta jos joku tekee toisin niin en lähde arvostelemaan

 

[QUOTE="vieras";25179879]No miten paljon tähän vaikuttaa se, että on baarissa töissä? Jos olisi vaikka presidentti, niin arvostelisitko kaverisi päätöstä ja laittaisit välit poikki? Eikö se ole hyvä juttu, jos pitää työstään?[/QUOTE]

Ei vaikuta, olen itsekin ollut alalla.

 

Tuli sama olo kuin Mummeliisalla et jos äiti itse tajuaa ja huomaa ettei pysty/kestä hoitaa vauvaa niin hyvä että huomaa ajoissa ja hommaa lapselle hyvän hoitajan ja on kuitenkin läsnä lapsensa elämässä.

Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kauan kesti saada apua mutta onneksi sen sain lopulta.
Baarissa työskentely ei liity mielestäni asiaan ollenkaan.. tunnenkohan minäkin tämän ihmisen koska tuttavallani kävi juuri noin..

Mutta helpompaahan se sinulle on hylätä kaverisi kuin olla tukena :ashamed:

 

Lukenut viime aikoina juttuja noista vanhemmista, jotka ovat päätyneet äärimmäisiin tekoihin, kun eivät ole ajoissa uskaltaneet myöntää, että eivät sovi valtavirtaan vanhemmuudessa ...
Mieluummin siis nin päin, että myöntää, että ei kestä vauvaelämää 24/7 ja hankkii lapselle hyvän hoitajan, kuin että sekoaa kotona ja päätyy tekemään jotain peruuttamatonta.

Voihan olla että homma alkaa pelittämään ja ko. ihmisestä tulee vielä hyvä taaperon, leikki-ikäisen ja koululaisen äiti, vaikka vauvailu ei onnannutkaan.
Ja ellei tule.. niin hienoa, että lapsi saa luoda vahvan tunnesiteen johonkin toiseen potentiaalisen ensisijaiseen hoitajaan.

Niin noh, mitä viimeksi hänestä kuulin, oli hän päättänyt mummon olevankin "ei riittävän hyvä" hoitaja ja laittanut jo muksun päiväkotiin. Kivaa vaihtelua muksulle kuulemma... Ja näkeehän "se" mummia vk-loppusin. Jeps...

 

Baarissa töissä ja miehen kanssa laatuaikaa lauantaina?

 

En mäkään sillain ymmärrä.. mä en itse pystyis olla vauvastani erossa oikeastaan ollenkaan ensimmäisen vuoden aikana. Ja muutenkin haluan olla mahd. paljon läsnä seuraamassa lasteni kehitystä. MUTTA ymmärrän kyllä etteivät kaikki ole kuten minä. Ja sun ystävä kuitenkin on vienyt lapsen mummolleen ja lapsella on varmaan kehittynyt hyvä kiintymyssuhde tähän. Mä en usko, että tämä ihminen on ollut sulle ensinkään kovin tärkeä.

Mun oma hyvä ystäväni vei lapsen osa-aikaiseen perhepäivähoitoon n. 6kk ikäisenä, koska pää ei kestänyt vauva-arkea. Vaikka mä en ole kokenut vauva-arkea noin, niin ystävääni kuunnellessani ymmärsin kyllä häntä. Se oli vaikeampi pala hyväksyä, että hän hankki vielä toisen lapsen ja melko pienellä ikäerolla. Mutta ei ole mun tehtäväni tuomita. Kyseessä on mun erittäin hyvä ystäväni ja koen, että ystävänä minun velvollisuuteni on olla tukemassa eikä tuomitsemassa. Meillä on kuitenkin niin hyvä ystävyyssuhde, että voidaan kritisoida toistemme valintoja ja päätöksiä kuitenkaan tuomitsematta. Eli voidaan kertoa myös ne oikeat mielipiteemme toistemme tekemisistä.

 

Ihmetyttää myös hiukka, missäs isä? Eikö isä voi hoitaa lasta jos äiti haluaa töihin? Ja mikäli äiti on yh, miksi äitiä alkaa arvostelemaan jos ei isää arvostele?

 

Teit varmaan kohdallasi ihan oikean ratkaisun.

Itse olen ajatellut, että on tiettyjä tilanteita, jolloin en enää voisi olla jonkun ystävä. Sellainen kuitenkin tuli eteen ja vaikka se tuntui minusta niin hirveältä että itkin sitä iltaisin kotona tajusin lopulta, että en silti voinut pistää välejä poikki.

Mulla on siis myös ystäviä, joiden arvomaailma on erilainen.

 

Tuli sama olo kuin Mummeliisalla et jos äiti itse tajuaa ja huomaa ettei pysty/kestä hoitaa vauvaa niin hyvä että huomaa ajoissa ja hommaa lapselle hyvän hoitajan ja on kuitenkin läsnä lapsensa elämässä.

Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kauan kesti saada apua mutta onneksi sen sain lopulta.
Baarissa työskentely ei liity mielestäni asiaan ollenkaan.. tunnenkohan minäkin tämän ihmisen koska tuttavallani kävi juuri noin..

Mutta helpompaahan se sinulle on hylätä kaverisi kuin olla tukena :ashamed:

Arvaahan monesti noiden 4kk aikana yritin? Aika h*lvetin monesti.

 

Mutta helpompaahan se sinulle on hylätä kaverisi kuin olla tukena :ashamed:

Miksi ihmeessä kaikkien tukena pitäisi aina jaksaa ja haluta olla? Jos ei elämäntyyli ole sellainen, jonka hyväksyy? Jos elämänarvot on ihan erilaiset?

En mä tue esim. kaveria, jolla on jo lapsia neljälle miehelle, ja nyt tahtoo taas uuden miehen kanssa vauvan. Sen nyt tietää ettei tämäkään suhde kestä muksun 1 v päivään asti. En ole sen kanssa tekemisissä enää, maku meni jossain isukki nro 3:n jälkeen.

 

Niin noh, mitä viimeksi hänestä kuulin, oli hän päättänyt mummon olevankin "ei riittävän hyvä" hoitaja ja laittanut jo muksun päiväkotiin. Kivaa vaihtelua muksulle kuulemma... Ja näkeehän "se" mummia vk-loppusin. Jeps...

Nelikuista ei taida missään päin maata saada päiväkotiin.

 

[QUOTE="vieras";25180068]Ihmetyttää myös hiukka, missäs isä? Eikö isä voi hoitaa lasta jos äiti haluaa töihin? Ja mikäli äiti on yh, miksi äitiä alkaa arvostelemaan jos ei isää arvostele?[/QUOTE]

Isä on kuvioissa, mutta koskaan en ole tavannut. Ei ollut mukana vauvakuumeilemassa, hänelle lapsi oli yllätys.

 

Nelikuista ei taida missään päin maata saada päiväkotiin.

3 vuotiaan saa.