[QUOTE="tiimarinvihko";25181820]Mulla on vielä kysymys! Poikkaisetko sä välit myös niihin, jotka laittavat 10kk ikäisen päiväkotiin? Koska itse koen sen jopa pahemmaksi kuin sen, että joku vie lapsensa jokapäiväiseen hoitoon mummolleen lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Mummo on kuitenkin ihminen joka rakastaa tod.näk. lasta ehdoitta, kuuluu perheeseen, tähän voi syntyä syvä kiintymyssuhde eikä mummo katoa lapsen elämästä mihinkään. Päiväkodin henkilökunta taas on lapsen kanssa vain koska siitä maksetaan.[/QUOTE]
Kyllä. Yksinkertaistettuna.
Menin illalla jo nukkumaan, muuten olisin voinut avata hommaa vähän laajemmin. Tämä kaverini ei koskaan ollut minulle kovinkaan läheinen, hakeutui enemmän seuraani vasta raskauden puolivälin jälkeen tukea saamaan. Hän kysyi paljon neuvoja, mutta ei kuitenkaan halunut ottaa kuuleviin korviinsa asioita, jotka eivät sattuneet hänen ennakkoasenteisiinsa sopimaan. Ja kyse ei siis ollut mistään pikkujutuista, vaan esim synnytyksen kestosta jne. Silloin ajattelin siperian opettavan, mutta toisin kävi; aina kun hommat k*si sain minä olla se jolle kiukkuiltiin. Kuukauden päivät vielä vauvan syntymästä jaksoin, mutta lopulta soitin sossut paikalle; kaveri soitteli ihan omituisiin aikoihin ja vauva aina itki taustalla, mutta kaveri jutteli niitä näitä ja jos huomautin vauvan itkusta oli vastaus aina "Ei sillä mitään hätää oo". Kun yritin mennä katsomaan vauvaa, ei kaveri päästänyt sisään ja näin hänet myös toistuvasti ulkona ilman vauvaa ja hän itse myönsi vauvan olevan yksin kotona.
Yritin pitkään auttaa ja tukea kaveria, mutta tuo hoitoonvienti oli vain minulle liikaa. Siis toki se tuolle lapselle oli aivan varmasti paras ratkaisu, mutta en vain jaksanut tämän tyypin kanssa vängätä enää. Meillä ei ole enää tasan mitään yhteistä ja ennemmin tai myöhemmin olisin vain sanonut turhan rumasti. Joten näin parhaaksi viilentää välit kokonaan.
Joten kysymykseesi: kyllä, jos minulla olisi kaveri joka 10kk ikäisen veisi päiväkotiin, en usko että voisin häntä ymmärtää millään tapaa. Erilaisuus on rikkaus ja pidän TODELLA pitkistä ja jopa kiivaista keskusteluista ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani täysin eri mieltä (jos vaan osaavat perustella), mutta kavereita tulee ja menee ja kaveruuden edellytys mielestäni kyllä on edes jokseenkin samansuuntaiset arvot. HUOM: puhun nyt sitten KAVEREISTA, en ystävistä.