Laitoin kaveriin välit poikki, koska hän vei 4kk vauvansa kokopäivähoitoon. Mielipiteitä tai kysyttävää?

Voisitko ap kuvitella olevasi yhdenkään keskieurooppalaisen äidin ystävä?

 

Ei ole kysyttävää, ymmärrän sua, vaikka itse en välttämättä samalla tavalla olisi tehnytkään.

Mä en ole varsinaisesti välejä poikki laittanut, mutta välit kyllä hiipuivat yhden "ystävän" kanssa joka teki reilu vuosi sitten abortin.
Mä en aborttia hyväksy, mutta en täysin tuomitsekaan.
Abortti kuitenkin viilensi meidän välit totaalisesti. En jaksanut kuunnella kaverin säälinkerjäystä ja ininää pahasta olosta abortin suhteen, itsepähän sen teki.
Ja siis tää kaveri kerkesi useamman kuukauden abortista inistä ennenkuin otin etäisyyttä.

Mulla on tietyt arvot, ja jos joku ystävistäni tekee niiden vastaisesti, en halua kuulla asiasta avautumisia, sillä mä saatan vahingossa alkaa inhoamaan koko tyyppiä.
Tietty tää ei ehkä päde siihen ihan lähimpään sielunkumppani-ystävään.

 

Onneks et ollu mun mutsin kaveri, kun sektiosta selvis niin meni samantien töihin.

 

4kk:n vauvan hoitoon vieminen on asia, josta minullakin on mielipiteeni. Kysyttäessä (tai ehkä muutenkin) voin kyllä mielipiteeni aiheesta sanoa, mutta miksi kummassa menisin niin pitkälle, että laittaisin kaveriini välit poikki? Mitä se ratkaisisi? Kaveri ei luultavasti pyörtäisi päätöstään, jos pitäisi sitä absoluuttisen oikeana.

 

No mikä siinä päivähoitoon laittamisessa nyt on vikana? Mummo on hoitanut jo 3 vuotta, voi kaivata vähän taukoa. Ja kolmivuotias viihtyy jo hyvin päiväkodissa muiden lasten seurassa.

Onhan se ikävää jos ei viihdy kotosalla edes sitä koko vanhempainvapaakautta, mutta jos oikeasti alkoi seinät kaatumaan päälle niin onhan tuo vaihtoehto parempi kuin marttyyrinä mielentevreyongelmien kanssa murjottaa siellä kotona.

Ymmärrän kyllä että hyvin erilaiset elämänvalinnat etäännyttävät, voi olla vaikea ymmärtää toisten tekoja ja tunteet viilenee "ihan itsestään". Mitään välien katkaisuja en silti ymmärrä ja selän takana monkumista. Et vaikuta hirveän hyvältä kaverilta.

 

OK! Onkos sullakin miehesi kanssa se yksi yö vähintäin viikossa omaa aikaa ja pienimmät lapsesi muualla?

On.
Joko niin, että pienimmät lapset ovat muualla tai sitten niin, että mies ja minä menemme jonnekin kaksin ja pienimmille tulee hoitaja kotiin.

 

Euroopassa tuo on ihan yleinen juttu, ei monessakaan maassa tunneta 9kk vapaata ja sitten voi vielä jatkaa kotona oleilua siihen asti, että lapsi täyttää 3v.
Tämä on meille normaalia, mutta aika monelle muun maalaiselle hämmästystä aiheuttava ylellisyys.

Euroopassa tuon ikäisten lasten hoito on arkipäivää ja minusta nuo muiden maiden kansalaiset vaikuttavat ihan normaaleilta ihmisiltä siitä huolimatta.

Sellaista se on.

Kyllähän sitä muissa maissa esim. ajellaan auton rotiskoilla, joissa ei ole turvavyötä ja tehdään paljon muuta haitaksi olevaa. Mutta miksi meidän pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin jotkut asiat oli paljon huonommin vain kun "euroopassakin näin tehdään"?

 

[QUOTE="eee";25180740]Voisitko ap kuvitella olevasi yhdenkään keskieurooppalaisen äidin ystävä?[/QUOTE]

Näin. Sittenhän on vielä tämä 'kotihoitajien kulttuuri' puolessa maailmaa. Vaikka rahaa tursuaisi ja oltaisiin kotiäiteinä silti lapsia hoitaa hoitaja, ei suinkaan äiti (tai isä).

Aika ehdotonta tuollainen ihmisten lokerointi. Toisaalta jokainenhan oppii sen aatemaailman mihin kasvaa.

 

[QUOTE="mä";25181488]Kyllähän sitä muissa maissa esim. ajellaan auton rotiskoilla, joissa ei ole turvavyötä ja tehdään paljon muuta haitaksi olevaa. Mutta miksi meidän pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin jotkut asiat oli paljon huonommin vain kun "euroopassakin näin tehdään"?[/QUOTE]

Ei kai täällä ole kukaan sanomassa että meidän pitäisi kultuurimme muutta tuollaiseksi. Mutta jos käymme paheksumaan pienen lapsen hoitoon laittajia -saamme paheksua puolta maailmaa.

Ja juu, kaikissa maissa ei lapsia laiteta hoitoon vaan he kulkee äidin mukana työssä. Työssä joka on hoidettava aina ensin ja vasta sitten on aika lapsen tarpeille.

Tarkoitus on kai vaan herättää teidät tuomisevat miettimään asioita ja niiden taustoja. Meillä on hyvin - silti euroopassakin kasvaa ihan täyspäisiä lapsia siinä missä meilläkin.

AP:n pointti taitaa ennemmin olla tuo lapsen äidin epäkypsyys eli ensin halutaan se vauva (ja vissiin salaa mieheltä) ja kun sitten se saadaankin niin eipä kiinnostakaan niin.

Mä uskon että vaikka lapsi laitetaan pienenä hoitoon jos vaan kotiolosuhteet on kunnossa, vanhemmilla kunnioittavat välit toisiinsa ja rakkautta riittää - niin lapsi kasvaa hyvässä kodissa ja terveelle tielle. Kuten sanottu, tää on arkea monessa maassa ja kuitenkin meillä "hyvinvointivaltiossa" lapsia on jonoiksi asti odottamassa psyykkistä hoitoa. Se mikä tuolla Etelä-Euroopassakin korostuu on suuret perheet. Asutaan edelleen saman katon alla - ja lapsia hoitaa isoäiti/täti/ lähisukulainen joka ei ole enää työelämässä kun äidin on taas mentävä. Meillä äidit jää usein ihan yksin. Rehellisesti sanottununa, olisin valmis tinkimään äitiysloman pituudesta jos meilläkin edelleen toimisi nuo isot perhekompleksit joissa OIKEASTI huolehditaan oman perheen jäsenistä.

 

en tiedä olisko hyötyä, koska lapsi ei kuitenkaan heitteillä ole, mutta mä ilmoittaisin kuitenkin lastensuojeluun

 

en tiedä olisko hyötyä, koska lapsi ei kuitenkaan heitteillä ole, mutta mä ilmoittaisin kuitenkin lastensuojeluun

Miksi ihmeessä? Entäs jos yksinhuoltajaisä tekisi saman? Ilmottaisitko sittenkin?

 

Minäkin lähdin töihin kun vauva oli 6kk. Oli sovittu jo ennen lapsen hankintaa. Lapsen isä jäi sitten hoitamaan lasta 4 kk ajaksi. Ihan vaan siitä syystä, että mies halusi ja itse halusin sen ajan miehelle antaa.

 

Miks ei oo? Eikö lasten hyvinvointi oo kaikkien asia? Lahjotan mä unicefilleki, miks en yrittäs vaikuttaa lähelläki...?

Lapsi voi varmasti paremmin mummonsa luona, kuin vanhemman, joka ei jaksa olla hänen kanssaan. Taustalla voi olla masennusta yms, joten en menisi puuttumaan toisen asiaan, jos kerta lapsella sama rakastava hoitaja kokoajan.

 

Mulla on vielä kysymys! Poikkaisetko sä välit myös niihin, jotka laittavat 10kk ikäisen päiväkotiin? Koska itse koen sen jopa pahemmaksi kuin sen, että joku vie lapsensa jokapäiväiseen hoitoon mummolleen lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Mummo on kuitenkin ihminen joka rakastaa tod.näk. lasta ehdoitta, kuuluu perheeseen, tähän voi syntyä syvä kiintymyssuhde eikä mummo katoa lapsen elämästä mihinkään. Päiväkodin henkilökunta taas on lapsen kanssa vain koska siitä maksetaan.

 

Mä en jaksa katsella ihmisiä jotka valittavat asioista jotka ovat täysin itseaiheutettuja. Todennäköisesti olisin dumpannut kaverin,joka olisi väkisin pysytellyt vauvan kanssa kotona ja jokaikinen päivä kitissyt ja rutissut ja narissut miten kauheeta on olla kotona ja äitiys on

 

[QUOTE="vieras";25181862]Mä en jaksa katsella ihmisiä jotka valittavat asioista jotka ovat täysin itseaiheutettuja. Todennäköisesti olisin dumpannut kaverin,joka olisi väkisin pysytellyt vauvan kanssa kotona ja jokaikinen päivä kitissyt ja rutissut ja narissut miten kauheeta on olla kotona ja äitiys on[/QUOTE]

Oho! Karkasi... siis että äitiys on pyllystä ja silti ei tehdä asialle mitään. On vauvan saaminenkin itse aiheutettua,mutta tällä sun "ystävälläs" oli sentään munaa myöntää oma virheensä ja tehdä tilaa ihmiselle joka oikeasti lasta rakastaa ja haluaa sitä hoitaa. Terveempää se mun mielestä lapsen kannalta on,kuin katsella päivästä toiseen mielenterveysongelmaista pakko-äitiä.

 

[QUOTE="tiimarinvihko";25181820]Mulla on vielä kysymys! Poikkaisetko sä välit myös niihin, jotka laittavat 10kk ikäisen päiväkotiin? Koska itse koen sen jopa pahemmaksi kuin sen, että joku vie lapsensa jokapäiväiseen hoitoon mummolleen lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Mummo on kuitenkin ihminen joka rakastaa tod.näk. lasta ehdoitta, kuuluu perheeseen, tähän voi syntyä syvä kiintymyssuhde eikä mummo katoa lapsen elämästä mihinkään. Päiväkodin henkilökunta taas on lapsen kanssa vain koska siitä maksetaan.[/QUOTE]

Kyllä. Yksinkertaistettuna.

Menin illalla jo nukkumaan, muuten olisin voinut avata hommaa vähän laajemmin. Tämä kaverini ei koskaan ollut minulle kovinkaan läheinen, hakeutui enemmän seuraani vasta raskauden puolivälin jälkeen tukea saamaan. Hän kysyi paljon neuvoja, mutta ei kuitenkaan halunut ottaa kuuleviin korviinsa asioita, jotka eivät sattuneet hänen ennakkoasenteisiinsa sopimaan. Ja kyse ei siis ollut mistään pikkujutuista, vaan esim synnytyksen kestosta jne. Silloin ajattelin siperian opettavan, mutta toisin kävi; aina kun hommat k*si sain minä olla se jolle kiukkuiltiin. Kuukauden päivät vielä vauvan syntymästä jaksoin, mutta lopulta soitin sossut paikalle; kaveri soitteli ihan omituisiin aikoihin ja vauva aina itki taustalla, mutta kaveri jutteli niitä näitä ja jos huomautin vauvan itkusta oli vastaus aina "Ei sillä mitään hätää oo". Kun yritin mennä katsomaan vauvaa, ei kaveri päästänyt sisään ja näin hänet myös toistuvasti ulkona ilman vauvaa ja hän itse myönsi vauvan olevan yksin kotona.

Yritin pitkään auttaa ja tukea kaveria, mutta tuo hoitoonvienti oli vain minulle liikaa. Siis toki se tuolle lapselle oli aivan varmasti paras ratkaisu, mutta en vain jaksanut tämän tyypin kanssa vängätä enää. Meillä ei ole enää tasan mitään yhteistä ja ennemmin tai myöhemmin olisin vain sanonut turhan rumasti. Joten näin parhaaksi viilentää välit kokonaan.

Joten kysymykseesi: kyllä, jos minulla olisi kaveri joka 10kk ikäisen veisi päiväkotiin, en usko että voisin häntä ymmärtää millään tapaa. Erilaisuus on rikkaus ja pidän TODELLA pitkistä ja jopa kiivaista keskusteluista ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani täysin eri mieltä (jos vaan osaavat perustella), mutta kavereita tulee ja menee ja kaveruuden edellytys mielestäni kyllä on edes jokseenkin samansuuntaiset arvot. HUOM: puhun nyt sitten KAVEREISTA, en ystävistä.

 

[QUOTE="Mie";25180229]:O öö.. Miten niin ei ollut pitkä... ? Kuinkahan kuin Suomi on ollut olemassa, nii toi kesti 70 luvun lähes lopulle saakka... Ja tää uusi systeemi on ollut reilu 30 vuotta olemassa. Ja vasta 90 luvulla tuli toi kotihoidontuki... Sitä ennen se oli sit nollatulot. Ja vielä 80 luvulla joka kevät piti hakea päväkotiin, ei ollut itsestään selvää että hoitopaikka olisi taattu eskariin saakka. Ja jos toinen vanhemmista oli kotona ja jos siitä olisi jäänyt kiinni, että lapsi kuitenkin hoidossa olisi voinut hoitopikan menettää. Ja vanhempien lomalla ei lasta saanut hoitoon tuoda...[/QUOTE]

Niin ja 60-luvulla tais olla äitiysloma vajaan kuukauden mittainen. Että jos kävi niin kuin minulle, että synnyin aika "pahasti" yliaikaisena, niin äidin loma oli suurinpiirtein loppu, kun laitokselta pääsi.
Joutui sitten jäämään kotiin, kun ei hoitopaikkojakaan ollut. Noin 4v pääsin lastentarhaan vähäksi aikaa. Oli kokonaista yksi (yksiryhmäinen) lastentarha koko kaupungissa...

Ei varmaan kukaan niitä aikoja haikaile.

 

Kyllä. Yksinkertaistettuna.

Menin illalla jo nukkumaan, muuten olisin voinut avata hommaa vähän laajemmin. Tämä kaverini ei koskaan ollut minulle kovinkaan läheinen, hakeutui enemmän seuraani vasta raskauden puolivälin jälkeen tukea saamaan. Hän kysyi paljon neuvoja, mutta ei kuitenkaan halunut ottaa kuuleviin korviinsa asioita, jotka eivät sattuneet hänen ennakkoasenteisiinsa sopimaan. Ja kyse ei siis ollut mistään pikkujutuista, vaan esim synnytyksen kestosta jne. Silloin ajattelin siperian opettavan, mutta toisin kävi; aina kun hommat k*si sain minä olla se jolle kiukkuiltiin. Kuukauden päivät vielä vauvan syntymästä jaksoin, mutta lopulta soitin sossut paikalle; kaveri soitteli ihan omituisiin aikoihin ja vauva aina itki taustalla, mutta kaveri jutteli niitä näitä ja jos huomautin vauvan itkusta oli vastaus aina "Ei sillä mitään hätää oo". Kun yritin mennä katsomaan vauvaa, ei kaveri päästänyt sisään ja näin hänet myös toistuvasti ulkona ilman vauvaa ja hän itse myönsi vauvan olevan yksin kotona.

Yritin pitkään auttaa ja tukea kaveria, mutta tuo hoitoonvienti oli vain minulle liikaa. Siis toki se tuolle lapselle oli aivan varmasti paras ratkaisu, mutta en vain jaksanut tämän tyypin kanssa vängätä enää. Meillä ei ole enää tasan mitään yhteistä ja ennemmin tai myöhemmin olisin vain sanonut turhan rumasti. Joten näin parhaaksi viilentää välit kokonaan.

Joten kysymykseesi: kyllä, jos minulla olisi kaveri joka 10kk ikäisen veisi päiväkotiin, en usko että voisin häntä ymmärtää millään tapaa. Erilaisuus on rikkaus ja pidän TODELLA pitkistä ja jopa kiivaista keskusteluista ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani täysin eri mieltä (jos vaan osaavat perustella), mutta kavereita tulee ja menee ja kaveruuden edellytys mielestäni kyllä on edes jokseenkin samansuuntaiset arvot. HUOM: puhun nyt sitten KAVEREISTA, en ystävistä.

Siis ymmärsinkö mä nyt oikein että sä todistit henkilökohtaisesti useaan otteeseen vauvan heitteillejättöä,etkä tehnyt asialle MITÄÄN?

 

[QUOTE="vieras";25182063]Siis ymmärsinkö mä nyt oikein että sä todistit henkilökohtaisesti useaan otteeseen vauvan heitteillejättöä,etkä tehnyt asialle MITÄÄN?[/QUOTE]

No tuossa kyllä sanotaan, että soitti sossun paikalle...

 

[QUOTE="vieras";25182090]No tuossa kyllä sanotaan, että soitti sossun paikalle...[/QUOTE]

Oho,hups! Anteeks! Mä jo aattelin..

 

Mun mielipide on että olis ollut parempi sanoa sille kaverille päin naamaa rumasti, kuin että tilittää kolme vuotta tapahtuneen jälkeen asiaa keskustelupalstalla.

Selväähän on, että tuolla äidillä oli jokin todella pahasti hätänä, ja sinä olit hänen ilmeisesti ainoa ystävä, jolle asiasta pystyi kertomaan. Oletko ylpeä itsestäsi kun pitää vielä näin pitkän ajan jälkeen moittia toista ja nostaa omaa itsetuntoa tällä kirjoituksellasi?

 

Pitääkö kaikki kavereiden teot ymmärtää? Kuuluuko ne kaikki meille? Eihän tuossa rikosta ole tapahtunut.

Ärsyttävimpiä on just ne kaverit jotka tuputtaa omaa arvomaailmaansa ja maailmankatsomustaan yli äyräiden. Annetaan jokaisen tehdä omat päätäökset elämässä. Sitä paitsi enpä usko että oli mikään sydänystävä kyseessä.

 

Jännä. Toivottavasti mustakin joku tekee sitten ls-ilmoituksen, jos pystyn töihin palamaan jo ä-lomalla. Ymmärrä, oo ymmärtämättä, sillä tuskin on entiselle ystävälles väliä, hän teki heille sopivan ratkaisun, ja sun valintas oli olla ymmärtämättä. Helppoa.

 

En ole koskaan kokenut tarvetta katkaista välejä kaveriin siksi että tämä hoitaa lastaan eri tavalla kuin minä. Toki nuo heitteillejätöt ovat asioita joihin pitää puuttua, vaikka sitten sen uhalla että kaveruus katkeaa. Mikäli arvot ja ajatusmaailma eroavat täysin toisistaan niin eiköhän se kaveruus siitä hyydy jo ihan itsekseen, mikäli ei siis ole mitään isompaa yhdistävää asiaa välillä.

Itse meinaan hoitaa kuopuksen kotona 3v asti mutta ei se mielestäni vaikuta mitenkään väleihini kaverin kanssa joka yrittää sinnitellä kotona kunnes vauva on 5-6kk ja sitten isä saa hoitaa siihen asti että lapsi saa paikan päiväkodista. Enkä usko että sekään kaveri jonka mielestä teen hallaa kuopukselle pitkällä kotihoidolla ja joka tykkää että tuon juuri 1v täyttäneen olisi parasta aloittaa päivähoito jo nyt kokee että nämä erilaiset näkemykset haittaavat kaveruuttamme.