Olenko liian täydellinen mies?

Minä kyllä tunnen kipua jos läheinen tuntee. Ja olen valmis antamaan vaikka henkeni, jos tarpeeksi rakastan jotain ihmistä.

Kuvitelmat eivät ole huono asia ihmiselle välttämättä. Ilman unelmia maailma on aika synkeä ja raadollinen paikka. Ehkä ajatus naisesta, joka ei unelmoi eikä kuvittele juuri mitään erikoista, on itselleni vähän vieras.

Olet kyllä aika pihalla. Ja kuten sinulle on jo huomautettu, puhut usein aidanseipäistä, kun muut puhuvat aidasta.

Alan kallistumaan trollaukseen tai sitten kannattaisi harkita lääkärin apua fantasiamaailmaasi. Et kertakaikkiaan ole samalla kierroksella muiden kanssa. Mekein, mutta et kuitenkaan ihan. Sinulta puuttuu hieman ymmärrystä, kuinka maailma makaa ja sen mukana kaikki.

 

Miten joku VOI olla noin kiero, kaiken itselleensopivaksi vääntävä ja väkisin oman näkemyksensä mukaiseksi manipuloiva?

Ikävä kyllä en usko että kyseessä on trolli, koska luulen että voisi olla esim. oma exäni. tuskin on, mutta ihan samantyyppinen lähestyminen asioihin. Kiusallisiin kysymyksiin jättää vastaamatta, tai sellaisiin, joihin ei pysty vastaamaan ilman, että oma kuva säröilee. Itselleen selittää näihin vastaamatta jättämisensä sillä, että ne kysymykset ovat epärelevantteja tai arvottomia. "Osaatko punnertaa yhdellä kädellä?" "Ei tuollaiseen kannata edes alentua vastaamaan, tässä romantillis-ritarillis-lyyrisessä elämänfilosofiassa tuo on ala-arvoista." Jotenkin tähän tyyliin, vaikka totuus ja oikea vastaus olisi luultavasti ettei osaa. Normaali ihminen vastaisi suorran "en", ja ehkä perään harmistuneena että "mitä siitä".

Ei tämä henkilö tule KOSKAAN ymmärtämään mitä hänelle sanotaan. Kääntää kaiken omaan todellisuuteensa sopivaksi. Sekin, kettä todettiin, että muut näkevät hänet ehkä erilalla kuin itse itsensä näkee, kuitattiin sillä että "muut ihmiset ovat synkkiä". Ja että "ei halua uskoa muista niin pahaa". VAIKKA kyse oli tosiaan siitä, että hänessä itsessään ehkä olisi niitä huonoja piirteitä.

Ap, sulle: OIKEASTI koita nyt tajuta, vaikka et varmaan tajua, että sulle on nyt vastannut useampi, varmaan kymmenen tai yli, eri ihmistä ja kaikki ovat sitä mieltä että sinussa on paljon korjaamisen varaa. Lue oikeasti nää vastaukset. Yritä nähdä omien ihmesilmälasiesi läpi nyt se oikea todellisuus jota sulle koitetaan kertoa. Ainoa, joka kärsii, jos et jossain vaiheessa herää, olet sinä itse. Ihan oikeasti.

 

HUH!

 

Tiivistettynä: Vältä ääripäitä.

Tai hommaa oma, _itsesinäköinen_ ja istuva tyyli. SE on kiinnostavaa.

(Ei siis sliipattu, persoonaton ja särmätön puku mutta ei myöskään lököverkkarit ja "crocksit". Tässäkin välillä on paljon, paljon kaikkea mahdollista muuta.)

 

Sori, kirjoitin näitä töissä tänään! Olen siis -80 syntynyt.

Ai, ja unohdit sitten ikäsi siinä työn touhussa..? Right..

 

Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Terveen narsismin yhteydessä itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sen tunnuspiirteitä ovat yritys hallita omia tyhjyyden ja huonommuuden tunteita väheksymällä tai mitätöimällä toisia.[1] Psykoanalyysissä käsite on määritelty eri tavoin, joko liittyvänä ihmisessä oleviin terveisiin ominaisuuksiin tai poikkeavuuksiin. Narsismi terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä, joita ihmisellä on itsestään. Yleisimmin käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä.

 

Olen kyllä persoonana aika voimakas, mutta pyrin ajattelemaan toistakin, välillä ehkä liikaakin.

Analyyttisen täydellisten ominaisuuksiesi listaaminen ei todellakaan anna sinusta persoonallista saati positiivista kuvaa.

 

Eihän kukaan voi olla täydellinen, saati sitten liian täydellinen :0

Ja jos mies vielä itse kutsuu itseään liian täydelliseksi, en lähtisi treffeille. Muuten ap kuulosti kyllä ihan mielenkiintoiselta ja hyvältä mieheltä. Rentoutta ja rohkeutta peliin, jos haluat treffeille !

 

Tämä tyyppi on juuri sellainen joka eksyy kerran vuodessa paikalliseen kapakkaan tukka sliipattuna slipoveri päällä ja saa sitten sulkemisajan jälkeen nokkaansa viimeistään taksijonossa kun yrittää olla olevinaan sivistyneempi ja parempi kuin muut.

 

Tässä ilmainen vinkki: mene seurakunnan (oikeastaan minkä vain, ei niin väliä) nuorteniltaan tai deitti-iltaan. Takaan menestyksen.

Seurakunnat ovat täynnä naisellisia, rauhallisia, pohdiskelevia, kauniita ja kilttejä naisia (ja monenlaisia muitakin). Tämä on ainakin kokemukseni uskovaisista nuorista.

Jos uskonnollisuus on ehdoton no-no niin kasvata tukkaa. Sekin jo auttaa.

Ja lohdutuksena: mun mielestäni sä vaikutat ihan viehättävältä ja herttaiselta mieheltä.

 

Tunsin kerran ihmisen, joka oli kuten sinä. Hän näki asiat eri lailla kuin muut, vaikka hänelle sanoi monta kertaa vihjaillen ja lopulta ihan suoraan, miten asiat ovat. Ei tahtonut nähdä totuutta. Keksi selityksiä, joilla ei ollut todellisuuspohjaa ja ne olivat jopa hyvin epärealistisia.

Analysoi niin paljon, että ihmettelin, miten hänen pää ei sekoa kokonaan. Ylianalysoi kaiken ja ei tahtonut nähdä selvää syytä tapahtuneille, vaan analysoi asiat niin, että sai ne näyttämään itselleen suotuisilta. Analysointinsa tulokset ruokkivat hänen omia toiveitaan, usein analyysissään löysi muista vikoja. Ei ymmärtänyt, että esimerkiksi torjutuksi tuleminen johtui hänen omasta käytöksestään, vaikka se oli hänelle suoraan sanottu useaan kertaan. Keksi selityksiä, että se johtuu torjujan ominaisuuksista tai vioista tai peloista.

Hän jaksoi myös jankata asioita tunti tolkulla, vaatien kuuntelijaa, välittämättä siitä oliko toisella oikeasti aikaa. Sinä jankkaat ja käännät asioita ihan samalla tavalla. Ehkä olet hän?

 

Tämä tyyppi on juuri sellainen joka eksyy kerran vuodessa paikalliseen kapakkaan tukka sliipattuna slipoveri päällä ja saa sitten sulkemisajan jälkeen nokkaansa viimeistään taksijonossa kun yrittää olla olevinaan sivistyneempi ja parempi kuin muut.

 

Mä en kyllä ymmärrä miksi ap saa näin paljon paskaa niskaansa täällä :O

 

[QUOTE="mimi";25177806]Mä en kyllä ymmärrä miksi ap saa näin paljon paskaa niskaansa täällä :O[/QUOTE]

Luitko ihan koko ketjun ja käydyn keskustelun? Ap:n vastaukset?

Ei täällä mun mielestä erityisesti ole satanut paskaa niskaan, osa vastauksista kyllä vähän kärkeviä ja jotkut jopa asiattomia. Aika asiallista keskustelua kuitenkin, kun vertaa moniin muihin ketjuihin? Pääosin varsin tarpeellista ja osuvaa kritiikkiä, sitä pohdintaa ja kommenttejahan ap aloituksellaan toivoikin.

 

[QUOTE="mimi";25177806]Mä en kyllä ymmärrä miksi ap saa näin paljon paskaa niskaansa täällä :O[/QUOTE]

Moni on ystävällisesti yrittänyt ohjeistaa mitä tehdä toisin jos ei nappaa. Muutama nainen on tainnut sanoa, etta ap vaikuttaa varsin kiinnostavalta, suurin osa kaipaa hiukan toisenlaista miestä. Minusta keskustelu on pysynyt yllättävän asiallisena muutamia homo kommentteja lukuunottamatta.

 

Huippulöytö olet, sanokoot täällä mitä vain!
Ensiksikin siksi, että kykyenet erittelemään itseäsi ja kertomaan avoimesti asioista ym..harva pystyy, oikeasti. Olet löytö, ja valtaosa naisista omaa huonon itsetunnon (varsinkin nuoret, mutta vanhatkin kyllä..)
Älä laske rimaa vain siksi, että olet yksin...tasoisesi nainen kyllä tulee vastaan, "heikomman " kanssa laitat itesi vain alttiiksi sydänsuruille.

Voisin olla vastineesi joka alueella, mutta olen onnellisesti naimisissa, mieheni on, unelmien täyttymys, ja tämän elämän haluan, oikeasti.
Tsemppiä sulle!

Voithan odotellessasi pitää väh´än hauskaa, maalaa kuva rakastuneesta parista, katsele sitä päivittäin..ja tadaa...maalauksesi käy toteen

 

Miten joku VOI olla noin kiero, kaiken itselleensopivaksi vääntävä ja väkisin oman näkemyksensä mukaiseksi manipuloiva?

Onpa sinulla myrkyllisiä ajatuksia, kuitenkin sinulle aivan vieraasta ihmisestä.

Näköjään herätän tunteita puolesta ja vastaan Kai sitä joku voisi pitää hyvänäkin asiana. Joskus ihmettelen, kuinka miehet, jotka eivät herätä vahvoja tunteita, jaksavat. Värittömyys on minulle henkilökohtaisesti kamalaa, lähempänä kuolemaa.

Eivät kai kaikki suomalaiset naiset ole näin vahvasti, sanoisinko jopa tylysti realistisia kuin moni täällä? Olen ainakin tuntenut muutaman vähemmän realistisen. Liian arkinen ihminen ei ymmärrä minua. Realismi on jotenkin vähän tylsää ja harmaata itselleni. Sitä tarvitaan kyllä arjessa, mutta muutakin olisi hyvä olla. Eihän toista edes käytännössä koskaan tunne realistisesti ottaen täydellisesti, joten ei se oikein ole itse totuus.

Samoin hyvät ajatukset toisesta eivät välttämättä pohjaudu faktaan. Silti ne ovat erittäin tärkeitä, uskon. Realistista tulee myös usein kyyninen ja vähän elämäänsä väsynyt, joka näkyy ulospäin usein. Sisäistä "lasta" ei ole hyvä kadottaa.

Ehkä kyseessä on myös maamme kulttuuri.

 

Ei ei ei. Et ole värikäs eikä sinussa ole mitään sadunhohtoista. Olet erittäin analysoiva, vaikkakin omissa maailmoissasi. Et ole vastannut vielä, mitkä ovat ne huonot puolesi, jotka tunnistat.

Et ole myöskään kertonut, että millä tavalla olet muihin verrattuna erityisen persoonallinen, koska mulle sun teksteistä välittyy semmonen ontto kuori jonka sisällä kaikuu vaan halloota halloota, kettään ei ole kotona.

 

Onpa sinulla myrkyllisiä ajatuksia, kuitenkin sinulle aivan vieraasta ihmisestä.

Näköjään herätän tunteita puolesta ja vastaan Kai sitä joku voisi pitää hyvänäkin asiana. Joskus ihmettelen, kuinka miehet, jotka eivät herätä vahvoja tunteita, jaksavat. Värittömyys on minulle henkilökohtaisesti kamalaa, lähempänä kuolemaa.

Eivät kai kaikki suomalaiset naiset ole näin vahvasti, sanoisinko jopa tylysti realistisia kuin moni täällä? Olen ainakin tuntenut muutaman vähemmän realistisen. Liian arkinen ihminen ei ymmärrä minua. Realismi on jotenkin vähän tylsää ja harmaata itselleni. Sitä tarvitaan kyllä arjessa, mutta muutakin olisi hyvä olla. Eihän toista edes käytännössä koskaan tunne realistisesti ottaen täydellisesti, joten ei se oikein ole itse totuus.

Samoin hyvät ajatukset toisesta eivät välttämättä pohjaudu faktaan. Silti ne ovat erittäin tärkeitä, uskon. Realistista tulee myös usein kyyninen ja vähän elämäänsä väsynyt, joka näkyy ulospäin usein. Sisäistä "lasta" ei ole hyvä kadottaa.

Ehkä kyseessä on myös maamme kulttuuri.

Itse olen kova unelmoimaan ja rakennan helposti asioita päässäni. Silti elämä on opettanut pitämään jalat maassa vaikka pää välillä onkin pilvissä, ei pidä odottaa mahdottomia. Joskus sitä odottaa toiselta asioita, jotka myöhemmin itsekkin älyää ihan naurettaviksi. Kaikkea sopivassa suhteessa. Ihanaahan se on kun on unelmia ja tavoitteita, mutta uskoisin, että pieni realistisuus on ihan tervettä, oli se sitten miten tylsää hyvänsä. Pitkässä suhteessa se arki vääjäämättä tulee aina eteen.

 

Olet varmaan liian erilainen (vähän outo) mutta onneksi naisiakin on monenlaisia.

 

Tunsin kerran ihmisen, joka oli kuten sinä. Hän näki asiat eri lailla kuin muut, vaikka hänelle sanoi monta kertaa vihjaillen ja lopulta ihan suoraan, miten asiat ovat. Ei tahtonut nähdä totuutta. Keksi selityksiä, joilla ei ollut todellisuuspohjaa ja ne olivat jopa hyvin epärealistisia.

Juuri tuollainen ajattelu on ihan yleisinhimillisesti ottaen myös toisaalta hirveän tärkeää. Tarvitsemme uskomuksia ja myyttejä ihmisolentoina valtavan paljon, paljon enemmän kuin totuutta. Realismi ilman realismin kritiikkiä, tai tietoisuutta muista tavoista hahmottaa todellisuutta realismin ohella, ei ole välttämättä kaikessa mikään hyvä asia. Eikä "muihin" kuuluminen kaikessa ole mitään itseisarvoista, jos ihminen on ensi sijassa vapaa yksilö. Ymmärrän että naisille on erittäin usein tärkeää kulttuurissamme olla kuten muutkin lähipiirinsä naiset monessa jutussa. Miehet kuitenkin uskaltavat usein enemmän olla hieman yksilöllisempiä, joten naisen tapa hahmottaa näitä asioita ei välttämättä sovi miehelle.

On muuten myös vähän outoa, jos ihmisen pitää olla joku uskonhihhuli ollakseen rauhallinen, luotettava, lempeä ym. kuten joku sanoi täällä. Välillä vähän tuntuu kuin tosi moni etenkin vanhempi nainen olisi kadottanut uskon hyvään ja muihin vastaaviin positiivisiin arvoihin ihmisissä ja elämässä, ehkä myös miehissä. Jokin "loiste" tai toive on sammunut. Se jotenkin rumentaa ihmistä mielestäni. Sisäinen hyvä olo näkyy myös ulos monin tavoin.

 

Itse olen kova unelmoimaan ja rakennan helposti asioita päässäni. Silti elämä on opettanut pitämään jalat maassa vaikka pää välillä onkin pilvissä, ei pidä odottaa mahdottomia. Joskus sitä odottaa toiselta asioita, jotka myöhemmin itsekkin älyää ihan naurettaviksi. Kaikkea sopivassa suhteessa. Ihanaahan se on kun on unelmia ja tavoitteita, mutta uskoisin, että pieni realistisuus on ihan tervettä, oli se sitten miten tylsää hyvänsä. Pitkässä suhteessa se arki vääjäämättä tulee aina eteen.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Tarkoitan että realismia ja idealismia ei pidä nähdä toistensa vastakkaisina asioina, kuten järki ja tunne eivät ole vastakkaisia. Elämänopetusten ei tarvitse aina lyödä ihmistä alas täysin. Vastoinkäymiset ovat jopa hyväksi, koska sitä kautta oppii arvostamaan jotain, mille ennen ei antanut arvoa. Mutta vaikka epäonnistuisi monta kertaa, olisi silti tosi tärkeä jaksaa uskoa onnistumiseen.

 

Ei ei ei. Et ole värikäs eikä sinussa ole mitään sadunhohtoista. Olet erittäin analysoiva, vaikkakin omissa maailmoissasi. Et ole vastannut vielä, mitkä ovat ne huonot puolesi, jotka tunnistat.

Et ole myöskään kertonut, että millä tavalla olet muihin verrattuna erityisen persoonallinen, koska mulle sun teksteistä välittyy semmonen ontto kuori jonka sisällä kaikuu vaan halloota halloota, kettään ei ole kotona.

En taida jaksaa kovin tarkasti jo keskustellun lisäksi alkaa kertoa itsestäni. Tää vie nimittäin myös aikaa! Mutta arvostan suurinta osaa saamistani kommenteista. Aina oppii jotain itsestään ja toisista, mutta tärkeää on valmius muuttua tai kehittyä, kyseenalaistaa myös oma itsensä. Uskon sekä miesten että naisten pystyvän tähän.

 

Entäs jos vähän kokeneempi/vanhempi nainen osaisi arvostaa noita ominaisuuksia enemmän kuin nuori? Itsestäni tuntuu, että se hyvän käsittäminen muuttuu iän myötä, toivon nyt eri asioita kuin 10vuotta takaperin. Ehkä realiteetit on iskostunut päähän, mutta toisaalta iän myötä myös yleensä tiedetään paremmin mitä halutaan. Haluat olla rehellinen ja avoin kaikeasta heti alkuun, juu kiva, mutta anna myös naiselle mahdollisuus löytää puoliasi. Se, että kaikki ei ole heti avoinna on paljon kiinnostavampaa. Ehkäpä joka hieman vanhempi nainen löytää sen hehkun uudelleen kanssasi?

 

Huippulöytö olet, sanokoot täällä mitä vain!
Ensiksikin siksi, että kykyenet erittelemään itseäsi ja kertomaan avoimesti asioista ym..harva pystyy, oikeasti. Olet löytö, ja valtaosa naisista omaa huonon itsetunnon (varsinkin nuoret, mutta vanhatkin kyllä..)
Älä laske rimaa vain siksi, että olet yksin...tasoisesi nainen kyllä tulee vastaan, "heikomman " kanssa laitat itesi vain alttiiksi sydänsuruille.

Voisin olla vastineesi joka alueella, mutta olen onnellisesti naimisissa, mieheni on, unelmien täyttymys, ja tämän elämän haluan, oikeasti.
Tsemppiä sulle!

Voithan odotellessasi pitää väh´än hauskaa, maalaa kuva rakastuneesta parista, katsele sitä päivittäin..ja tadaa...maalauksesi käy toteen

Kiitos todella kauniista sanoistasi Ja vahinko kannaltani että olet jo varattu! Muuten olisin voinut vaikka lähteä heti nettitapaamiseenkin haha! Kaikkea hyvää sinne päin.